Hallituksen eilen (15.3) julkaisema suunnitelma elvytysvarojen käytöstä vaikuttaa kaukaa katson perusteelliselta selvitykseltä elvytysvarojen suunnitellusta käytöstä ja varojen käytön vaikutuksesta Suomen talouteen. Sivuja kirjassa on peräti 297. Mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että sivumäärä ei kerro aivan kaikkea. Mielenkiintoisin kysymys, miten ”elvytysvarat” vaikuttavat Suomen talouteen on kuitattu 9 sivulla, jossa mukana ovat työmarkkinoita ja kasvupotentiaalia koskevat arviot. Varsinainen vaikutusarvio sisältyy taulukkoon 1, jossa vertaillaan talouden perusuran ja ”elvytyksen” kasvunumeroita. Taulukkoa pitää lukea huolella, jotta näkee mitään eroa nähden kahden uran välillä. Niinpä esimerkiksi inflaatiokehitys on molemmissa täysin sama. Vuoteen 2023 mennessä kumulatiivinen ero BKT:n kasvussa on alle ½ prosenttia. Jostain syystä – joka ei täysin aukene – kumulatiivisen eron sanotaan häviävän 2026 mennessä.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että elvytysvaikutus on nolla. Aivan varmasti voi sanoa, että esitetyt erot prosenttiluvuissa mahtuvat hyvin (mallilaskelmien tai tilastovirheiden) luottamusvälien sisään.

Oikeastaan mielenkiintoinen asia ei ole itse luvut, vaan se tapa, jolla ne perustellaan ja julkituodaan. Viimeistään nyt on varmaan käynyt selville, että elvytyspaketin taloudellista vaikutuksista ei ole tehty mitään asianmukaista tutkimusta. Hallitus on aikoja (vuosi?) sitten hyväksynyt paketin, eikä päätöksen tueksi silloin tarvittu mitään selvityksiä tai tutkimuksia. Media on säestänyt hallitusta parhaansa mukaan poimimalla pakettia kannattavia mielipiteitä milloin mistäkin. Kun paketin tueksi ei oikein ole löytynyt asiaperusteita, on apua haettu suuremmista sfääreistä: ”EU on hyvä”, ”turvataan rauha Euroopassa”, ”pannaan kampoihin Kiinalle ja USA:lle”.

On toki hyvä, että vihdoinkin meillä numeroita, mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että tapa, jolla numerot tuotetaan, ei erityisemmin herätä luottamusta. VM:n laskelma perustuu lähes kokonaan ns. finanssipolitiikan kertoimen oletettuihin arvoihin. Eihän kerroinanalyysissä mitään vikaa ole, mutta onhan se äärimmäisen alkeellista (vähän niin kuin ”sauna, viina ja terva” terveydenhoidossa). Itse kerroinanalyysissä minua häiritsee kaksi asiaa. Kansanvälisiä arvioita kertoimen suuruudesta käytetään aika surutta, vaikka hyvin tiedetään, että esimerkiksi talouden avoimuus tekee ison eron kertoinen arvoihin. Jos kerroin USA:ssa olisi yksi (mitä epäilen), on pidettävä mielessä, että kyse on lähes suljetusta taloudesta (tuonnin ”osuus” BKT:stä on vain 12 %), kun taas Suomi on kaikkea muuta kuin suljettu talous (tuonnin ”osuus” on yli 40 %). Jonkinlainen nyrkkisääntö on, että prosentti tuonnin osuudessa pudottaa kertoimen arvoa sadasosan, joten kerroin yksi ”muuttuu” Suomessa arvoon 0.7. Toinen paljon vakavampi ongelma on siinä, että elvytystä käsitellään kuin Jumalan lahjaa, kun kuitenkin tiedetään, että se ei ole lahja vaan tulevista veroista annettu ennakko. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että tulevat veron korotukset ovat samalla tavalla efektiivisiä kuin ”nyt” toteutuvatkin korotukset. Päivän selvää on tietenkin, että kokonaisvaikutus on vahvasti negatiivi

nen. Toki paljon riippuu siitä, miten 6.6 miljardin nykyarvoa vastaavat (nimellisesti paljon suuremmat) veronkorotukset toteutetaan 2028 alkaen (vai tehdäänkö sopeutus budjetin menoja karsimalla). On hieman kiistanalainen kysymys, miten paljon verojen kerroinvaikutukset poikkeavat julkisten menojen kerroinvaikutuksista (ks. vaikka alla oleva Rameyn katsaus), mutta tuskin verojen kerroinvaikutukset ainakaan paljon pienempiä ovat kuin menojen kerroinvaikutukset.
Toki lukuja voi yrittää kaunistella kuvitelluilla viennin kasvun positiivisilla vaikutuksilla koko Euroopan osalta, mutta VM:n analyysi on varmaan oikeassa päätyessään siihen, että nämäkin vaikutukset ovat loppujen lopuksi marginaalisia. Sekin pitää pitää mielessä, että pääosa EU:n lahjoista ja yhteisvastuullista lainoista menee Välimeren maihin, joiden osuus Suomen viennistä on olemattoman pieni – ja mitä olennaisinta – maihin, joiden osuus Suomen viennistä koko ajan hiipuu. Suomen viennin tulevaisuus ei ole Välimerellä vaan jossain aivan muualla: lähinnä kaakkois-Aasiassa (ks. kuva).

Entä sitten ne elvytyskohteet?
Jo kohteiden nimet kertovat, että kyse ei ole mistään Korona-elvytyksestä vaan jostain aivan muusta. Kun vielä ajatellaan aikatauluja, päätelmä tulee entistä selvemmäksi. Paketilla ei ole tarkoitus elvyttää vaan hankki kannatusta eri puolueiden, etujärjestöjen ja muiden lobbareiden keskuudessa (aivan samalla tavalla kannatusta Euroopan tasolla hankittiin Itä-Euroopasta). Tällöin olennaista ovat kielikuvat, mainoslauseet ja lukumäärät. Hankkeita pitää olla paljon: kaikille pitää tarjota jotain.
Mitä ihmettä rahanpesun estämisellä on elvytyksen kanssa? Missä sitä rahaa (nyt korona-aikana) pestään? Onko kyberturvallisuuden edistäminen jokin elvytyskohde? Entä jatkuvan oppimisen uudistus. Ja sitten tietenkin karkkeja pitää olla myös Ahvenanmaalle: Ahvenanmaan investointi- ja uudistuskokonaisuus Osaamistason kohottaminen ja jatkuvan oppimisen uudistaminen, koulutuksen digitalisointi ja modernisointi
Olisi luullut, että 300 sivuun olisi mahtunut jotain konkretiaa, mutta mitään ei tahdo jäädä käteen. Mitä esimerkiksi seuraava liirum laarun tarkoittaa ”Vahvistetaan työmarkkinoiden toimivuutta ja kohtaantoa ottamalla kaikki työvoimapotentiaali käyttöön. Kilpailukyvyn vahvistamiseksi lisätään Suomen houkuttelevuutta kansainvälisille osaajille. Työuria pidennetään edistämällä työelämässä olevien työkykyä ja jaksamista”? Minkä puolueen vaaliohjelmasta tämä on poimittu?

Samaan sarjaan kuulu kertomus, sitä miten Suomen viennin lama saadaan päättymään. Kas tässä avaimet: ”Vahvistetaan Suomen viennin ja kansainvälisen kasvun mahdollisuuksia globaaleilla markkinoilla ja Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä, työnteon, TKI-toiminnan ja yrittämisen ympäristönä. Suomen vahvuusalojen ja osaamiskärkien kansainvälistä kilpailukykyä ja kansainvälistymisedellytyksiä kehitetään vahvistamalla sektorikohtaisia vienninedistämisohjelmia ja ekosysteemejä, joiden avulla rakennetaan kokonaistarjoamia ja veturiyritysmalleja. Valinnat toimialakohtaisista uudistustoimenpiteistä tehdään pohjautuen Suomen vahvuuksiin ja kansainväliseen markkinapotentiaaliin. Tavoitteena on edistää suomalaisten pk-yritysten pääsyä osaksi suomalaisia ja EU-maiden yrityskonsortioita, jotta syntyy kilpailukykyisempiä eurooppalaisia arvoketjuja EU:ssa ja kolmansissa maissa. Asia tuli varmaan nyt kaikille selväksi.

Viimeinen täky ohjelmassa on 400 miljoonaa SOTE-menoihin. Ei niin, ettei sitä rahaa ei tarvittaisi, vaan se, että sillä rahalla toteuteta hoitotakuuta eikä poisteta potilasjonoja. Ai niin, mutta nehän ovat vain (kaukaisia) tavoitteita, mutta varmaan niihinkin vielä vedotaan moneen kertaan.

Jotenkin koko ohjelmasta huokuu epäusko – sanoisiko halveksunta – markkinataloutta kohtaan. Mitään ei saada aikaiseksi ilman valtion & EU:n tukea ja ohjausta. Teknologia ei kehity ilman valtion rahaa. Työtekijät eivät löydä työpaikkoja ilman, että heidät viedään kädestä pitäen rekrytoijan puheille. Business Finlandin (& Suomen Akatemian ym.) pitää valita hyvät hankkeet & yritykset. Markkinat eivät kykene tähän valintaan. Lopputulos on vain se, että markkinat toimivat entistä heikommin, on tukea saavia yrityksiä ja tukea saamattomia yrityksiä. On hankkeita, joihin saa ilmasta rahaa ja niitä, jotka toimivat markkinatalouden ehdoilla. Konsulttitoimistoille ja tekstinsepittäjille tämä on hyvää aikaa, mutta ei häätää ”Kestävän kehityksen -ohjelmasta voi katsoa ne tiuhaan esiintyvät hakusanat ja fraasit, joilla rahaa irtoaa. Nyt vaan kaikki luukulle.

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162935/VN_2021_22.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Blanchardilta hyvä yhteenveto: https://www.piie.com/blogs/realtime-economic-issues-watch/defense-concerns-over-19-trillion-relief-plan

Rameyn katsaus kertoimiin: https://econweb.ucsd.edu/~vramey/research/Shocks_HOM_Ramey_published_corrected.pdf

Dataa kertoimista: Gechert, S., 2015. What Fiscal Policy Is Most Effective? A Meta Regression Analysis. Oxford Economic Papers. 67, 553-580.