Blogi: Matti Viren, to 03.10.2019 23:53

Lisää lapsia

Uutinen hedelmällisyysluvun laskusta 1.4 prosenttiin on aika nopeasti kadonnut lehtien etusivuilta. Uutisen kirvoittama keskustelu on sekin jäänyt aika aneemiseksi; yleinen päätelmä on ollut, että asialle ei mahda mitään. Kysymys on asenteista ja muista saman tason tekijöistä, joihin ei politiikalla voi vaikuttaa. Silmiinpistävä piirre keskustelussa, jos siksi voi kutsua, on julkisen talouden tulevaisuudennäkymien voivottelu. Verotuloja ei tule riittävästi. Näinhän se tietenkin on, mutta hieman askarruttaa perusasenne: onko tosiaan niin, että verotulojen riittävyys on perusongelma? Pitääkö lapsia tehdä siksi, että verotulot riittävät? Luulisi, että suomalaisten olemassaololla on jokin itseisarvo, vai onko niin, että paljon tärkeämpää on, että liito-oravan ja Saiman norpan tapaiset lajit säilyvät Suomen niemellä.

No, tästä on turha kiistelemään, mutta sen sijaan sopii varmaan kiistellä siitä, onko lapsiluku todellakin sellainen eksogeeninen fakta, johonka mitkään politiikkainstrumentit eivät pure. Todistekeksi ei varmaan riitä se, että lapsiluku on laskenut jo pitkän aikaa niin Suomessa kuin muissakin kehittyneissä maissa. Toistaiseksi on olemassa kovin vähän näyttöä sellaisten politiikkatoimenpiteiden vaikutuksista, jotka olisivat suuruusluokkansa puolesta poikenneet pitkän aikavälin trendistä.

Tällöin on pakko pohtia sitä, miten lapsilukuun on pyritty vaikuttamaan. Meikäläisen järjestelmä tärkein instrumentti on lapsilisä, jota maksetaan noin puolitoista miljardia euroa aika tarkkaan miljoonasta lapsesta. Kun ajatellaan lapsilisän luonnetta, on pakko kysyä, onko se instrumentti, jonka tarkoituksena on (a) vaikuttaa tulonjakoon lapsiperheiden hyväksi vai (b) lisätä lapsilukua. Kysymys on siinä mielessä aiheellinen, että vanhempien tulosta riippumaton lapsilisä ottaa voimakkaasti kantaa tulonjakoon onhan sillä huomattavasti suurempi merkitys pienituloisille kuin keski- ja suurituloisille perheille.

Poliittisesti tällainen asetelma on tietenkin korrekti, mutta onko se järkevin tapa lisätä lapsilukua. Ajatellaan lasten hankinnan kustannuksia? Valtaosa niistä on menetettyjä ansiota (ja niihin mahdollisesti liittyviä ansioeläkkeitä). Menetykset ovat tietenkin aivan eri suuruusluokkaa naisilla/perheillä, joiden tulot ovat peruspäivärahan suuruisia tai vaihtoehtoisesti keskiansion (n. 3500 €/kk) ansaitsevilla puhumattakaan korkeasti koulutetuista, joiden ansiot ovat vielä kaksi kertaa tätä suuremmat. Ajatellaan vaikka nettoansioiden menetyksiä kolmen vuoden ajanjaksolta. Eli kysymys kuuluu, onko korrektia, että joidenkin perheiden kustannukset (menetettyjen ansioiden muodossa) ovat kymmenkertaiset toisiin lapsiperheisiin verrattuna!

Varmaan moni vastaa, että aivan oikein, koska tasa-arvo. Mutta meidän ei pidä tuijottaa vain rahasummia, vaan kannustinvaikutuksia (insentiivejä). Jos lapsiin liittyvä tuki on suurimmillaan nollatuloilla, liittyy siihen ilmeinen riski kielteisistä kannustinvaikutuksista. Ehkä tyypillinen esimerkki siitä on nuori/nuoret, jo(i)lla ei ole koulutusta eikä töitä, mutta joka kuitenkin haluaa pois kotoa. Lapsen saaminen takaa automaattisesti oman asunnon ja jonkinlaisen toimeentulon. Mutta toimeentulo eri tuilla ei todellakaan ole hyvä. Siksi hyvin suuri riski on, että näistä lähtökohdista perheen koko loppuelämä on yhtä niukkuutta ja niukkuus voi jatkua aina seuraaviin sukupolviin asti.

Vielä pahempaa on tiedossa, jos vanhemmiksi ryhtyvät ovat alkoholin tai muiden huumeiden käyttäjiä. Lapsilla on suuri riski syntyä vammautuneena tai muuten jäädä jälkeen. Usein on mainittu arvio, jonka mukaan vuosittain syntyy 600 – 3000 äidin alkoholin käytön vaurioittamaa vauvaa. Muiden käytöllä on vielä jos mahdollista pahemmat seuraukset, jos kohta lukumääräarvioiden tekeminen on vaikeampaa. Kun lapsia syntyy vain vähän yli 40 000, ovat edellä mainitut lukumäärät huolestuttavan korkeita; voi vain kuvitella, miten paljon alkoholin ja huumeiden vahingoittama lapsi tulee maksamaan yhteiskunnalle.

Siksi voi kysyä, että onko sittenkään hirveän järkevää harjoittaa perhepolitiikkaa sillä ajatuksella, että tärkeintä on, että hyvätuloiset eivät vaan missä tapauksessa pääse osallisiksi lapsiin liittyvistä tuista (eli ”lapsilisät pois hyvätuloisilta”!). Kohtuullisen toimeentulon omaavat vanhemmat kykenevät kuitenkin takaamaan lapsilleen riittävän elintason ja huolenpidon ilman, että julkisen vallan pitäisi joka käänteessä avustaa perheen menoissa.

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Sitä että lapsiperheiden tuen pitäisi (myös) korvata jollain säädyllisellä tavalla ansionmenetykset. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa tuloveron (ja mahdollisesti työnantajamaksujen) alennusta lapsen/lasten vanhemmalle/vanhemmille. Tällainen järjestelmä meillä itse asiassa olikin ennen kuin tasa-arvosta tuli elämää suurempi asia Suomessa (siis ennen vuotta 1994).

Vielä yksi asia. Jos lapsilukuun aiotaan vaikutta rahallisten kannustimien muodossa, se maksaa paljon. Paljon enemmän kuin uudet hävittäjät. Muutaman euron tai prosentin satsaukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Jo sillä on merkitystä, minkä viestin yhteiskunta antaa. Nyt se viesti on, ”ei mahda mitään, suomalaiset lapset ovat liian kalliita. Siksi emme tee mitään, vaan tuomme ulkomailta väkeä tilalle”.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006252180.html

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23507/sikioaik.pdf?sequence=3

https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/fasd/

 

 

Matti Viren to 03.10. 23:53

Matti Viren

Matti Viren Turun yliopiston professori (emeritus)

tuoreimmat

5 miljardia

ma 23.03. 23:19

Corona tulee, oletko valmis?

to 12.03. 22:22

Perhe on pahin

to 05.03. 22:01

Sandersin lista

ti 03.03. 21:33

Uusi luokka

ke 12.02. 20:48

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01. 23:39

Samantekevää, mitä bensa maksaa

ke 15.01. 22:53

Megatrendien perässä

ti 07.01. 22:11

Vesi maksaa

su 08.12. 12:49

Saastuttajat kuriin!

pe 29.11. 23:14

blogit

Vieraskynä

Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan

ma 09.03.2020 23:42

Juha Ahvio

Kristus on ajallisen historian voittoisa Herra

to 02.04.2020 22:56

Professorin Ajatuksia

Minä ja Pentti Linkola

ma 06.04.2020 22:36

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Korona on joukkotiedotuksen henkinen AIDS

pe 20.03.2020 23:49

Petteri Hiienkoski

Maassa nimeltä Suomi: Surullinen tarina Sanna Marinin hallituksesta

ke 01.04.2020 16:17

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Globalismista kansallismielisyyteen

pe 27.03.2020 14:29

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Huonosta eläinten kohtelusta koronaepidemiaa ja antibioottiresistenssiä

pe 03.04.2020 14:40

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Ruotsi harhoissa, Putin koronassa ja Suomi eksyksissä?

ma 06.04.2020 22:38

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Sanna Marinin murkkuhallitus kiukuttelee, syyttelee ja väistää vastuuta

to 09.04.2020 10:56

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Pelastetaan saksalaiset pankit?

ti 07.04.2020 14:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

On aivan sama

su 08.03.2020 18:38

Timo Vihavainen

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04.2020 22:37

Matti Viren

5 miljardia

ma 23.03.2020 23:19