Lähde TK

Ihmisiä tulee ja menee muista maista/muihin maihin, mutta mitä me loppujen lopuksi tiedämme muuttajista. Kovin vähän ainakin suhteessa siihen, miten paljon julkisuudessa keskustellaan maahanmuutosta ja demografisesta kehityksestä. Suomen Akatemia ja tiedesäätiöt tuntuvat löytävän tutkimusaiheessa tyystin toisaalta (mainittakoon, että pelkästään Suomen Akatemia myöntämä tutkimusrahoitus oli vuonna 410 M€ vuonna 2018).

Viime vuonna nettomaahanmuutto Suoneen oli 12 000 henkeä, mutta toisaalta Suomen kansalaisten osalta nettoluku oli -3600. Eli ulkomaan kansalaisten nettomaahanmuutto oli vastaavasti suurempi. Eli hieman yksinkertaisten, ulkomaan kansalaiset muuttavat Suomeen ja Suomen kansalaiset muuttavat pois.

Jos katsotaan muuttajien taustoja, yksi piirre pistää heti silmään. Nettomaahanmuuton osalta suurimmat lähtömaat ovat kaikki sellaisia, joiden tulotaso on alle Suomen. Vastaavasti ne maat, joihin suomalaisten nettomaahanmuutto suuntautuu, ovat muutamaa maata (Espanja, Portugali, Malta ja UK) lukuun ottamatta sellaisia, joiden tulotaso on Suomen yläpuolella (Britannia nippa nappa). Asia käy selville myös oheisesta kuvasta, jossa x akselilla on nettomaahanmuutto Suomeen ja y-akselilla BKT henkeä kohden.

Jos vielä tarkastellaan Suomen kansalaisten maahanmuuttoa ulkomaille, voidaan oheisen kuvan perusteella päätellä, että absoluuttisissa luvuissa trendi on selvästi kasvava. Vuosi 2017 muodosti tosin jonkinlaisen poikkeuksen, mutta tiedot vuodelta 2018 kertovat, että määrät ovat ylittäneet vuoden 2016 tason. Viime vuosina keskimääri joka toinen (netto)maastamuuttuja on ollut korkeakoulutettu. Se tarkoittaa käytännössä noin 2000 korkeakoulutetun menetystä vuosittain (menetyksistä saa jonkinlaisen kuvan, kun ajattelee, että pelkästään yliopistokoulutus tulonsiirtoineen maksaa julkiselle vallalle n. 50 000 euroa). Suomen kansalaisten maastamuutto on itse asiassa epäedullisempaa, kuin mitä edellä mainitut kokonaisluvut kertovat. Tosiasia nimittäin on, että nettomaahanmuutto on erityisen negatiivista nuorissa ikäluokissa; yli 65 –vuotiaiden osalta nettomaahanmuutto (”paluumuutto”) onkin sitten jo positiivista. Eli hieman yksinkertaisten, eläkeläiset palaavat ”kotiin”.

Eihän tässä kuviossa mitään ihmeellistä ole. Ihmiset maksimoivat oman hyötyään niin Suomessa kuin ulkomailla – aivan riippumatta siitä, mitä he motiivikseen kertovat. ”Money talks”.

Ei tässä sinänsä olisi mitään ongelmaa, jos eläisimme markkinataloudessa, mutta Suomessa on niin massiivinen julkinen sektori n (ns. hyvinvointivaltio), että markkinataloudesta puhuminen on hieman harhaanjohtavaa. Taustalla piilee poliittinen järjestelmä, joka tuntuu jotenkin epäonnistuvan siinä tavassa, jolla ns. hyvinvointivaltion parametreja asetetaan.

Ajatellaan yksinkertaista poliittisen taloustieteen mallia, jossa on kaksi puoluetta: ”köyhien” ja ”rikkaiden” puolue. ”Köyhien puolue” pyrkii maksimoimaan verot ja tulonsiirrot rikkailta (korkean tuottavuuden yksilöiltä) köhille (alhaisen tuottavuuden yksilöille). ”Rikkaiden puolue” taas pyrkii pitämään verot ja tulonsiirrot pieninä.  Jos maahanmuutto ja maastamuutto ovat olemattoman pieniä (Suomi 1950-luvulla), järjestelmä toimii niin, että jos tulonsiirtoja ja veroja kasvatetaan liikaa, köyhien puoleen kannatus heikkenee, koska (netto)maksajat vähenevät (”keskiluokka” ei halua maksaa). Yhteiskunnassa saadaan aikaiseksi jonkinlainen tasapaino riippuen tulojen/tuottavuuden jakaumista ja muista taustatekijöistä. Nykymaailmassa tällaiseen tasapainoon ei välttämättä enää päästä siksi, että (kasvava) hyvinvointivaltio kasvattaa nettosiirtolaisuutta nimenomaan ”köyhistä” maissa. Köyhien määrä kasvaa ja ”köyhien puolueen” kannatus kasvaa. Samalla ”rikkaiden puolueen” kannatus hupenee, kun ”rikkaat” muuttavat ulkomaille. Voi olla, että ei enää löydy muuta tasapainoa kuin jonkinlainen ”Detroit” -kauhuskenaario, jossa kaikki  ”rikkaat” kaikkoavat ja verotulot ehtyvät tykkänään.

Voi tietysti sanoa, että tämä on turhan pessimistinen skenaario, mutta on toisaalta todettava, että ei Suomeen ole muuttanut vuosikymmeniin yhtään miljonääriä (vertailun vuoksi mainittakoon, että USAssa joka kolmas miljonääri on ulkomaalaistaustainen), eikä viime vuosien kehitys muutenkaan viittaa siihen, että maahanmuuttajien ja maastamuuttajien suhteelliset erot koulutuksen, tulojen ja tuottavuuden suhteen olisivat suuresti muuttuneet. Voi tietysti aina haaveilla muutoksesta, mutta ehkä olisi parempi myöntää tosiasiat ja rakentaa politiikka niiden varaan.

https://bic.financial-planning.com/news/1-in-3-us-millionaires-foreign-born-or-first-gen-americans