Oletko taitava käsistäsi? Onko Sinulla elämänkokemusta, viisautta ja tietoa, josta muut olisivat kiinnostuneita? Onko Sinulla taitoa esittää kauneutta, ajatuksiasi?

 

Voitko hyödyntää taitojasi ja osaamistasi nykyisessä työssäsi?

 

Haluatko vapauden kellokorttien rajoituksista? Vapauden päättää tekemäsi työn määrästä? Vapauden valita työaikasi? Vapautta ruuhkista ja ruuhkamaksuista? Vapauden kehityskeskusteluista? Vapauden kulkea elämässäsi eteenpäin kuin taivaan lintu?

 

Haluatko lähteä reppumatkalle kolmeksi kuukaudeksi maailman ääriin? Haluatko lähteä ystäviesi kanssa moottoripyörämatkalle Eurooppaan tai Aasiaan? Haluatko rakentaa oman talon tai remontoida vanhan omaan tahtiisi? Haluatko pitää sapattivuoden? Haluatko viettää neljä kuukautta kesämökilläsi tai kuukauden Lapin metsissä silloin kuin haluat – kesän öiden valoisuudessa, syksyn ruska-aikaan, talvella lumen keskellä, keväällä luonnon herätessä? Haluatko viettää kesän lastenlapsiesi kanssa?

 

Haluatko pois kiireestä, ruuhkista, komennoista, määräyksistä, säännöistä, työajan raportoinnista? Oletko saanut tarpeeksesi työn määrästä, joka ei koskaan riitä. Mitä enemmän teet, sitä enemmän Sinulta odotetaan.

 

Yrittämiseen liittyy paljon riskejä, paljon työtä ja paljon yhteiskunnan vaatimien säännösten noudattamista rangaistusmaksujen uhalla. On velkojen ja maksujen hallintaa. Tässä kirjoituksessa ei käsitellä näitä murheita.

 

Jos yrittäminen kiinnostaa Sinua, lue alla oleva teksti ja käy allekirjoittamassa kansalaisaloite ”Arvonlisäverottoman myynnin rajan korotus 60 000 euroon vuodessa”. On tärkeää, että allekirjoittajina ovat myös tulevaisuuttaan varten opiskelevat, yrittäjien ja yrittämisestä kiinnostuneiden aviopuolisot sekä ystävät ja kaikki ne, jotka haluavat Suomen selviytyvän nykyisistä talousvaikeuksistaan.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7227

 

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä

 

Prologi kirjassa Pauli Vahtera ”Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä” (2011).

Prologin jälkeen kerron miten minusta tuli yksinyrittäjä.

 

Voidakseen hyvin suomalaisten tulisi enenevässä määrin ryhtyä yrittäjiksi. Syvällä sisimmissään jokainen toivoo voivansa elää itsellisesti, voivansa vastata omasta elämästään ja mahdollisesti vielä voivansa monistaa osaamistaan ja sitä kautta auttaa kaikkia muitakin selviytymään ilman että kenenkään tarvitsee anoa almuja keinotekoisesti luodulta byrokratialta.

 

Yrittäjyys vaatii alussa rohkeutta. Voidakseen tehdä jotain merkityksellistä täytyy uskaltaa tehdä päätös yrittäjyyden aloittamisesta. Sen jälkeen riittää, että tekee aina parhaansa. Kun yrittäjä näkee tyytyväisen asiakkaan silmistä ja kasvojen ilmeistä helpottuneisuuden ja iloisuuden, yrittäjä tietää tekevänsä hyvää työtä. Hän nauttii työstään ja tuntee, että häntä tarvitaan. Yrittäjä saa tyydytystä työstään, kun huomaa, että asiakas tulee yhä uudestaan ja kun asiakas kertoo suositelleensa yrittäjää ystävilleenkin, on se paras palkinto hyvin tehdystä työstä.

 

Kaikki yritykset eivät voi onnistua. Yhteiskunnan tehtävänä on luoda säännöt, että yrittäminen on yksinkertaista, jotta byrokratia ei tukahduta yrittämisen mahdollisuuksia. Yhtä tärkeää on luoda säännöt, joilla yritystoiminnassa epäonnistunut voi jatkaa omaa elämäänsä ilman, että yhteiskunta tukahduttaa hänen ja hänen perheensä tulevaisuuden.

 

Parturi-kampaaja haluaa luoda asiakkaalleen kauniit, kiiltävät ja helppohoitoiset hiukset. Ystävät ihastelevat ”kenellä kampaajalla sinä käyt, hiuksesi ovat upeat”. Muurariyrittäjä haluaa tehdä parhaan pihagrillin, jonka äärellä on mukava viettää kesäiltaa. Ystävät ihastelevat grilliä ja sen toimivuutta: ”kuka onkaan tehnyt näin hienon grillin” he kyselevät. Elokuvantekijäyrittäjä tekee elokuvan, jonka haluaisi ainakin 100.000 suomalaisen näkevän. Kirjailijayrittäjä tekee maailmaa valloittavan romaanin tai dekkarin, jonka tuhannet lukevat. Putkimies vetää lämpöjärjestelmän, joka ei tuhlaa energiaa ja paukkupakkasilla takaa lämmön tuhansissa kodeissa. Siivooja siivoaa kodit ja toimistot ja näkee mielessään iloisesti hymyilevät puhtaiden ja kiiltävien tilojen käyttäjät. Vastaavia iloa tuottavia yrittäjäesimerkkejä riittää loputtomiin.

 

Yrittäjä kunnioittaa asiakastaan ja arvostaa omaa työtään. Vaikka hän tietää, että on hyvä, niin silti jokainen päivä, jonka aikana hän oppii jotain uutta, on hänelle ilon päivä. Yrittäjä ei ole koskaan täysinoppinut. Hän ei opi uusia asioita ainoastaan oppikirjoista tai koulutustilaisuuksista, hän oppii myös asiakkailtaan ja kollegoiltaan, ja ennen kaikkea omista virheistään, ilman virheitä ei voi tietää tulevansa koko ajan paremmaksi. Yrittäjä kulkee avoimin silmin, avoimin mielin, uteliaana jokaiseen uuteen päivään.

 

Kaikki ihmiset haluavat tulla toimeen omalla työllään ja tuntea vastuuta omasta elämästään. Mahdollisuus tulla toimeen omillaan tarkoittaa yritystukien poistamista, mutta se tarkoittaa myös sosiaaliturvan ylilyöntien poistamista. Niukkuus on voimavara, joka saa aikaan kekseliäisyyttä selviytyä. Oman onnensa seppä takoo pelkkää onnellisuutta kaikkialle ympärilleen.

Yrittäjäksi haluava ei haaveile rikastumisesta. Hän on realisti ja korkeintaan toivoo, että omalla työllä voisi elättää perheensä. Kun hän sitten vähitellen huomaa, että ahkeruus ja ammattitaitoinen osaaminen tuottaa tulosta, intohimo yrittämiseen kasvaa samaa tahtia turvallisuuden tunteen kanssa.

 

Kasvavaa vaurautta yrittäjyydestä voi syntyä vain monistamalla tuotetta, palvelua tai työpanosta tuhansittain. Myös sattumukset ja pörssimaailman apu voivat johtaa äkkirikastumiseen, mutta niinhän voi lottovoittokin lykästää niitä, jotka lottoavat. Sellainen sattumus osuu kohdalle äärimmäisen harvoin.

 

Tärkeintä yrittäjyydessä ei ole rikastuminen vaan turvallisuuden ja oman elämän hallinnan tunne. Paras mittari hyvälle elämälle on yöunet. Yrittäjä nukkuu hyvin, kun hänellä ei ole huolta huomisesta. Turvallisuuden tunne ei tule suuresta saldosta pankkitilillä, vaan siitä että rahat riittävät palkkojen, ostovelkojen ja verojen maksamiseen.

 

Useimmiten yrittäjä unohtaa ikääntymisensä. Yrittäminen pitää mielen terävänä ja usein onnellinen yrittäjä kaatuukin ”saappaat jalassa”. Joskus hänen yrityksensä jatkaa elämää hänen jälkeensäkin. Joskus yrityksestä tulee perustajansa ”elävä” muistomerkki. Jotkut yritykset syntyvät ja kuolevat yrittäjänsä mukana ja jotkut ”tapetaan” suosiolla ihan itse ”riittävä määrä riittää” periaatteella.

 

Yrittäjä ei tarvitse tukia eikä kannustavaa verojärjestelmää. Riittää kun lait, säännökset ja virkamiehet ovat reiluja yrittäjiä ja yrityksiä kohtaan. Yrittäjille riittää kun heitä kohdellaan samanarvoisesti kuin muitakin kansalaisia ja maahanmuuttajia. Reiluus tarkoittaa yksinkertaisia lakeja, joiden soveltamisessa hyväksytään inhimilliset virheet. Se tarkoittaa, että sanktiot ovat lieviä, koska kaikki yrittäjät haluavat tehdä oikein. Yrittäjät haluavat, että asiat ovat kunnossa. Parhaiten se onnistuu, kun byrokratiaa on vähän ja se on yksinkertaista. Koskaan kaikki yrittäjät eivät voi onnistua. Siksi yhteiskunnan tulee olla reilu myös epäonnekkaita yrittäjiä kohtaan.

Suomen kansantalous ei pelastu veroja korottamalla. Se ei pelastu bruttokansantuotetta kasvattamalla. Hyvinvointiyhteiskuntamme muuttuu katastrofiyhteiskunnaksi, jos velkaantumista ei saada käännettyä velan takaisin maksamiseksi. Säästöt ovat tärkeitä, mutta nekään eivät riitä pelastamaan Suomea.

 

Suomi kansakuntana selviytyy, jos jokainen ottaa vastuun omasta elämästään. Kukin kykyjensä mukaan. Meillä on ensisijainen vastuu omasta ja perheemme elämästä. Sitä kautta toteutuu myös vastuu kaikista suomalaisista, omasta kansastamme, myös niistä, jotka eivät pärjää. Velaksi emme voi enää elää. Vähempi kulutus johtaa parempaan elämään. Tärkeintä on hyvä elämä. Eikä se tule kuluttamalla vaan yrittämällä.

 

Yrittämisen riemu syntyy siitä, että huomaa pärjäävänsä omillaan, kykenee nousemaan siivilleen ja voi lentää kuin Lokki Joonatan. Ilmassa pysyminen edellyttää tarkoituksenmukaista opiskelua perusopintojen jälkeen. Opiskelu yliopistossa ei ole kansalaisoikeus, joka antaa mahdollisuuden opiskella mitä haluaa siitä riippumatta, seuraako opinnoista mahdollisuus vastuulliseen omaan elämään. Surullisinta on valmistuminen alalta, jossa ei ole työmahdollisuuksia. Opiskelua tuetaan antamalla opintolainaan, mutta ilmainen opiskelu täydellä ylöspidolla tuhoaa vähitellen kyvyn ottaa vastuun omasta elämästä. Suomi tarvitsee hyvin koulutettuja yrittäjiä, jotka luovat työpaikkoja ihmisille, joista voi tulla taas uusia ja uusia yrittäjiä.

 

Yrittäminen on kaunein tapa ottaa vastuu omasta elämästä.

 

Kerron miten minusta tuli yrittäjä

 

Pikkupoikana ja nuorukaisena rahoitin polkupyörä-, kello- ja muut välttämättömät hankinnat sekä opiskelun sokerijuurikkaan harvennuksella ja nostolla, tehdastyössä ja pesulassa. Yrittämistä sekin oli.

 

Olin ollut 18-vuotiaasta alkaen palkkatyössä tilitoimistossa, Hankkijalla ja Helsingin Osakepankissa. Sen jälkeen palkallisena osakkaana kahdessa isossa kansainvälisessä tilintarkastusyhteisössä. 50-vuotiaana aloin riskillä täysin tyhjästä rakentamaan Euroopan ensimmäistä ja maailman toista internetissä toimivaa tilitoimistopalvelua. (Procountor-palvelu työllistää nyt parisataa henkeä suoraan).

 

Vuonna 2002 huomasin, että haluan elämältäni jotain muuta. Elämäntilanteeni oli täysin muuttunut surujen ja työelämäpettymysten takia. Luovuin kaikesta, mitä olin siihen mennessä saanut aikaan ja aloin yksinyrittäjäksi. Jälkikäteen ajatellen ainoa minkä tekisin nyt eri tavalla, olisi aloittaa 15-20 vuotta aikaisemmin. Ja ottaisin suuremman yrittäjäeläkemaksun. Eläke jäi pieneksi, koska en uskonut eläväni eläkeikään asti.

 

Vuonna 2003 lähdin reppumatkalle niin kauas kuin mahdollista, mahdollisimman halvalla. Päädyin Meksikoon, josta lähdin bussilla alaspäin ja tulin kolme kuukautta myöhemmin Suomeen Uruguaysta. Tarkoitus oli selventää ajatuksiani siitä, mitä haluan elämässäni tehdä.

 

Sen jälkeen tein yrittäjänä töitä vain määrän, joka riitti elämiseen: kesämökin ylläpitämiseen ja reppumatkailuun. Yrittäjyys mahdollisti pitkät kesät Ristiinassa ja monen kuukauden reppumatkat ympäri maailmaa. Kun korona keskeytti matkat, olin kulkenut 162 maassa. En pysty kuvittelemaan, mikä olisi perheen lisäksi minulle sopivampaa parempaa elämää.

 

Halusin jakaa elämässäni oppimaani ja jatkoin kirjoittamista. Iltalehteen kirjoitin 10 vuoden ajan blogeja, jotka vaativat paljon aikaa ja palkatonta työtä. Tilisanomat-lehteen kirjoitin 26 vuoden ajan lehden joka numeroon kirjoituksen ajankohtaisista taloushallintoon liittyvistä asioista.

 

Se mitä yksinyrittäjä elämänsä hallintaan ei halua on kaikenlainen byrokratia, joka kohdistuu yhä enemmän kaikenlaiseen tekemiseen. Lopetin KHT-tilintarkastustyöt 2018 69-vuotiaana. Olisin halunnut jatkaa, koska osaamista olisi riittänyt monen aloittelevan tilintarkastajan tarpeisiin, mutta en enää jaksanut sitä paperisotaa, mikä tilintarkastukseen oli pakolla tuotu. Eniten ärsytti se, että nuoret kolmekymppiset valvojat tulivat neuvomaan, mitä minun pitää työssäni tehdä. 10 vuotta siitä selvisin. Ymmärrän hyvin niitä yrittäjiä, jotka ovat kyllästyneet kaikenlaiseen korttiteatteriin, mihin heidät on pakotettu.

 

Rikkautta rahaa ja mammonaa en ole kerännyt, mutta elämäni on ollut kaikista vaikeuksista huolimatta elämisen arvoista. Ihminen pärjää vähällä rahalla kun haluaa ja kun on pakko. Ilmaista ruokaa saa kalastamalla ja metsistä marjoja ja sieniä poimimalla. Matkoillani kuljen busseilla, aterioin pienissä perheravintoloissa ja asun pienissä hotelleissa, jopa savimajoissa ja ihmisten kodeissa. Halvimmat maksulliset yöpymiset ovat maksaneet 5 USD eli neljä euroa.

 

Kun korona hellittää, käyn vielä niissä 70 maassa, joita en ole vielä kokenut. Seuraavina vuorossa ovat Himalajalla Bhutan ja Afrikassa Benin.

https://paulivahtera.fi