(Kirjoittaja on ehdokkaana Espoossa (no: 616) ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella (no: 2569)

Espoon päättäjien suurimpia huolenaiheita on kaupunginosien eriytymiskehitys eli segregaatio – tarkemmin sanottuna lähinnä etninen eriytyminen. Espooseen ei haluta sellaisia ongelmalähiöitä, kuten Ruotsissa. Maahanmuuttajalähiöiden syntyminen on kuitenkin väistämätöntä tilanteessa, jossa on pitkään haluttu harjoittaa höveliä maahanmuuttopolitiikkaa.

Ihmiset nimittäin selvästi haluavat asua kaltaistensa ja erityisesti samaa kieltä puhuvien kanssa. Kun ihmisillä on vapaus valita asuinpaikkansa, he muuttavat yleensä mieluiten jollakin tavalla kotoisalta tuntuvaan paikkaan.

Vaalimainoksia jakaessani olen seurannut useiden vaalien ajan Espoossa porraskäytävien asukastauluja. Niistä näkyy, että uudetkin vuokratalot alueilla, joissa maahanmuuttajataustaisten osuus on suuri, täyttyvät samojen kulttuuripiirien asukkailla. Näin on esimerkiksi Espoon Suvelassa, jossa maahanmuuttajien osuus on kaikkein suurin Espoon alueista ja lähentelee puolta asukkaista. Sen sijaan Espoon korkeakoulutettujen kaupunginosaan, Suur-Tapiolaan kuuluvan Niittykummun ja vasta vähän aikaa sitten maalaismaisen Finnoon uusissa vuokrataloissa vieraskielisten sukunimien osuus näyttää yllättävän vähäiseltä näiden alueiden viimeaikaisesta kiivaasta kerrostalorakentamisesta huolimatta.

Tiettyjen alueiden etnistymiskehitystä ei voida taklata ns. sosiaalisella sekoittamisella rakentamalla yksityisomisteisia ja vuokra-asuntoja sekaisin ja sekoittamalla niin ikään pieniä ja suurempia asuntoja kerrostaloissa, kuten Espoon päättäjät epätoivoisesti ajattelevat, sillä yksityisomisteiset, pienet asunnot päätyvät usein asuntosijoittajien kautta vuokralle, ja toki vieraskieliset asuttavat mielellään perheasuntoja siinä, missä suomalaisetkin.

Ratkaisuna segregaatio-ongelmaan odotan seuraavalta valtuustolta vihdoin vihreää valoa Espoolle laadittavaan uuteen strategiaan väestönkasvua maltillistavalle kasvutavoitteelle, minkä jälkeen mietittäisiin keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä on Espoossa kaikkein tarpeellisin tavoite, sillä kaupungin väestö on kasvanut jo pitkään nopeammin kuin saadut verotulot. Samalla tarve erilaisille tukipalveluille on kasvanut vieraskielisen väestön osuuden noustua jo 25%:iin.

Saimme juuri kuluneella viikolla kuulla Espoon kaupunginhallituksen kokouksessa Espoon talousjohtajalta, kuinka Espoon verokertymä on 80 miljoonaa ennakoitua alhaisempi ja syyksi kerrottin vieraskielisen väestön kasvu, joka pysyttelee runsaassa seitsemässä tuhannessa uudessa asukkaassa vuosittain.

Pitkään saimme tässä välillä kuulla epämääräistä puhetta toisaalta, kuinka Espooseen suuntautuva muutto olisi lähinnä ulkomaisten osaajien muuttoa (tiesimme tämän tietenkin harhaanjohtavaksi puheeksi). Näin asia ei kuitenkaan ole, vaan laajassa kuvassa muuttoliike heikentää jatkuvasti Espoon investointikykyä. Se, että noin puolet haetuista patenteista Espoossa on kansainvälisten osaajien, ei kerro suuresta kuvasta, sillä vaikka kansainvälisten osaajien määrä on kasvanut kiitettävästi viime vuosina, heidän osuutensa väestönkasvusta on ohut siivu.

Vihervasemmistolla on keskenään ristiriitaiset päämäärät, kun nämä haluavat turvata hyvät palvelut, mutta vastustavat ilmeisesti yhä minkä tahansa keinon käyttöä vieraskielisen kasvun hillitsemiseksi. Eli jos luokkakoot kasvavat tai palvelut muuten heikentyvät Espoossa, katse on suunnattava erityisesti vihervasemmistoon – ja toistaiseksi myös kaikkiin muihin puolueisiin, paitsi perussuomalaisiin.

Vihervasemmistolta tietää jo, mitä odottaa ja siellä on omat ideologiansa, joten suhtaudun oikeastaan tuomitsevammin ja vihaisemmin kokoomukseen, jolla ei ole ideologioita esteenä alkaa Espoon suurimpana puolueena yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa kaupungin taloudelta pohjaa vievän kehityskulun hillitsemiseksi.