Parlamentissa keskusta-oikeisto ja sosiaalidemokraatit eivät enää voi jakaa kaikkia paikkoja keskenään. Tämä herättää ärtymystä. Se oli minusta yksi näiden eurovaalien merkittävistä muutoksista.

Kansallismielisille olisi kuulunut joku EU:n kärkipaikoista, koska kansallismielisiä meppejä on yli 170.

Komission puheenjohtajaksi tulee Ursula Von der Leyen. Hän ei tuo mitään uusia tuulia Euroopan politiikkaan, vaan hän on merkeliläinen kristillisdemokraatti, joka kannattaa avoimia rajoja ja kansallisvaltioiden vallan heikentämistä.

Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi nousee Christine Lagarde. Valinta vie euroaluetta kohti tulonsiirtounionia.

Lagarden valinta tarkoittaa, että EKP:n johtoon tulee ranskalainen henkilö, joka on entisessä tehtävässään kritisoinut euroalueen heikkoa kriisinsietokykyä. Tällä hän tarkoitti sitä, että euroalueella ei ole muodostettu aitoa talous- ja pankkiunionia täydentämään rahaliittoa.

Yhteinen talousliitto taas tarkoittaisi yhteisiä keinoja puuttua talouspolitiikkaan. Käytännössä siis tulonsiirtoja ja vakausmekanismia, jolla helpotettaisiin kriisiin joutuneiden euromaiden taloudellista tilaa.

Suomi siis maksajaksi.

Suomen hallitus on euroalueen suhteen kiperässä tilanteessa. Pääministeri Antti Rinne on tuoreessa haastattelussaan (Le Soir 29.6.2019) vakuuttanut, että Suomen mukaan jokaisen euromaan tulee kantaa vastuu omasta talouspolitiikastaan. Samaan hengenvetoon Rinne kuitenkin lisäsi poiketen muiden pohjoisten euromaiden linjasta, että Suomi voi kannattaa euroalueen vakausmekanismia, kunhan se on ”pieni” eikä ”valtava”. Kuinka suureksi Suomen hallitus on valmis kasvattamaan Suomen vakausmekanismin, mikäli euroalueen pelastaminen on siitä kiinni?

Euroopan unionin ulkopolitiikan korkeaksi edustajaksi tulee Josep Borrell. Valinta on symbolinen. Vaikka Borrell ei ollut Espanjan ulkoministeri Katalonian epävirallisen itsenäisyyskansanäänestyksen aikaan, valitsee EU korkeaan tehtäväänsä äänestäjiä pamputtaneen jäsenvaltion edustajan. Espanjan kohdalla äänestäjien pamputtaminen ja kumiluotien ampuminen ei haittaa, kun taas Unkarin ja Puolan sanktioimiseksi etsitään tikulla asiaa. Logiikka on selkeä, EU-liittovaltiota puolustavat voimat palkitaan.

Euroopan-neuvoston puheenjohtajaksi nousee Belgialainen Charles Michel. Hän on EU-eliitin mallioppilas, joka on oikeaoppisesti edistänyt EU-federalismin ja avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikan ideologiaa. Belgian pääministerinä toiminut Michel saa siis nyt palkintonsa.  

Euroopan parlamentin uusi puhemies seuraavat 2,5 vuotta on italialainen David-Maria Sassoli. Sassoli edustaa liberaalia EU-federalistista ja avoimien rajojen maahanmuuttopolitiikkaa puolustavaa demokraattista puoluetta, joka on omassa maassaan jäänyt perussuomalaisten kanssa samaan ID-ryhmään kuuluvan kansallismielisen Legan jalkoihin. Sassolin puolueen kohtalo kuvastaa laajemmin Euroopan suuntaa kohti kansallismielistä tulevaisuutta.