”Niin maailma muuttuu, Eskoseni”. Kulttuurisota on jotain sellaista, mikä on jatkuvasti käynnissä. Ideologinen vastakkainasettelu saadaan hyvin pienistäkin asioista, kuten lihansyönnistä yliopistossa. Vastapuoli pitää demonisoida ja esittää pahassa valossa, jotta taistelu hyvän puolesta voidaan oikeuttaa. Ihmisillä on luontainen tarve olla hyvän puolella. Hyväntekeminen tuo hyvän mielen. Jos lihansyöjät saadaan demonisoitua, heille jää altavastaajan asema.

Jos ihmisen pitää jatkuvasti puolustautua, se on henkisesti kuormittavaa ja jäytää mieltä. Massat muokkaavat totuutta ympärillämme jatkuvasti. Siksi demonisoidusta leiristä helposti hypätään hyvisten joukkoon, vaikka ei edes haluaisi lopettaa lihansyömistä. Ihminen on turvallisuushakuinen ja miettii, kenen hyväksynnän mahdollisesti menetän ja mitä siitä seuraa.

Haluatko olla onnellinen vai oikeassa? Länsimaisessa politiikassa kulttuurisotaa on käyty 1960-luvulta eteenpäin lähinnä konservatiivien ja liberaalien välillä. Kulttuurisota on siirtynyt myös kirkon sisälle, joka ennen oli konservatiivien koti. Nykyään toivotaan, että konservatiivit luikkisivat sieltä pois ja mielellään vähin äänin. Henkilökohtaisesti minulla on aina ollut ongelma uskonnollisten auktoriteettien kanssa - ehkä juuri siksi en kuulu mihinkään kirkkoon. Uskonasioissa en ota ohjeilta muilta, olin sitten liian liberaali tai ahdasmielinen, vaikka itse Paavin mielestä. Nykyisen kirkon tila kuitenkin surkeuttaa mieltäni. Kirkon johtajat halajavat hyväksyntää ja menevät minne tuuli kuljettaa. Piispa Teemu Laajasalo ja arkkipiispa Tapio Luoma ovat lähteneet raukkamaisesti mukaan Päivi Räsäsen nöyryyttämiseen ja vaientamiseen, vaikka hän on ollut koko ikänsä kyseisen kirkon jäsen. Hyvänen aika! Suomessa on uskonvapaus, johon kuuluu oikeus pitää kiinni omasta syntikäsityksestään. Synti ei tee kenestäkään alempiarvoista, eikä kukaan ole synnitön. Ei Räsäsen syntikäsitys alenna kenenkään ihmisen arvoa, mutta se on toki oivallinen tekosyy vainota perinteistä kristillistä oikeistoa.

Jokaisella on ristinsä kannettavana, ja nurkumatta se pitää kantaa. Kaikille ei sovi myöntyväisyys maailman menoon. Minä olen mieluummin oikeassa edes omasta mielestäni kuin onnellinen, joten aion jatkossakin pitää ei-toivottuja mielipiteitäni esillä. Elämä on jatkuvaa aaltoliikettä. Marginalisoidut muuttavat maailmaa, kunhan on kärsivällisyyttä.