Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä rukouspäivää vainottujen kristittyjen puolesta.

Hyvin ajankohtaista nyt myös Suomessa mitä tulee käynnissä olevaan kristinuskon ajojahtiin.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nimittäin kertonut maanantaina, että hän on määrännyt mielivaltaisesti uuden esitutkinnan kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja ja ex-sisäministeri Päivi Räsäsestä.

Viime aikoina on käynnistetty useita perussuomalaisiin kansanedustajiin kohdistuvia poliittisia ajojahteja ja langetettu jättisakkoja islamin arvostelusta, mutta nyt on nähtävissä, että myös kristillisen vakaumuksen ja uskon ilmaisemista julkisesti aletaan määrätietoisesti ja ohjelmallisesti rajoittaa tai suorastaan totalitaarisesti tukahduttaa - oikeammin tehdä kristityistäkin ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” -lakipykälän avulla varoittavia esimerkkejä siitä, mihin epämiellyttävä faktojen tai "väärien" mielipiteiden julkilausuminen "pahimmillaan" voi johtaa. Sen verran vahva ja asenteellinen on valtakunnansyyttäjän maanantainen poliittista aktivismia huokuva "kannanotto" kristinuskoa ja Raamatun sanaa vastaan.

Sananvapauden tukahduttaminen on näppärä poliittisen vallankäytön väline ja lyömäase, jonka perimmäisenä tavoitteena on pakottaa jokaista eri mieltä olevaa pidättäytymään ilmaisemasta näkemyksiään ja harjoittamaan sen sijaan itsesensuuria juridisten seuraamusten pelossa.

Juuri kun viime perjantaina Pasilan Poliisitalolla lähes neljä tuntia kestänyt kuulustelu koskien Räsäsen kesäkuista twiittiä, jossa hän otti kantaa kirkon profiloitumiseen sen omaa oppiperustaansa eli Raamattua vastaan Priden "virallisena partnerina", saatiin päätökseen, on "vihapuhetta" vihaava valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen jo määrännyt uuden esitutkinnan Päivi Räsäsestä.

Myös tässä esitutkinnassa rikosnimike on sama. Toiviaisen mukaan Räsästä on syytä epäillä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta 15 vuoden takaisen pamflettikirjoituksen takia. Uusi tutkinta liittyy Räsäsen kirjoittamaan 24-sivuiseen vihkoseen ”Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi: Homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen", jonka Suomen Luther-säätiö on julkaissut vuonna 2004.

Siinä Räsänen kiteyttää kristillisen ihmiskäsityksen olevan sitä, että jokainen ihminen on seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta tasavertainen ja yhtä arvokas. Ihmisten keskinäinen tasavertaisuus ei kuitenkaan merkitse seksuaalisen käyttäytymisen tasavertaisuutta:

"Erilaiset tavat toteuttaa seksuaalisuutta eivät ole suinkaan moraalisesti samanarvoisia."

Räsänen kysyy pamfletissaan, onko homoliitot ihmisoikeuskysymys. Hänestä homoliittojen virallistaminen on arvokysymys, ei ihmisoikeuskysymys.

Ihmisoikeusnäkökulma ei hänen mukaansa edellytä samaa sukupuolta olevien avioliittoja.

"Perusoikeuksissamme aivan oikein kielletään ihmisten syrjiminen muun muassa seksuaalisen taipumuksen vuoksi, mutta tämä ei edellytä poikkeavien suhteiden nostamista avioliiton asemaan. Perustuslaissamme kielletään myös syrjintä uskonnollisen vakaumuksen vuoksi, mutta se ei edellytä avioliittolainsäädännön muuttamista moniavioisuuden sallivaksi, vaikka esimerkiksi islamilainen vähemmistö vaatisi sitä ihmisoikeuksiinsa tai yksityiseen seksuaalieettiseen normistoonsa vedoten", Räsänen kirjoittaa vuonna 2004 julkaistussa tekstissään.

Pamfletti on edelleen luettavissa netissä Luther-säätiön sivuilla eikä Räsänen sitä itse voi poistaa, eikä haluakaan, vaan toivoo sen pysyvän siellä.

"Poliisi kysyi minulta [toisessa rikostutkinnassa], suostunko poistamaan twiitit kahden viikon sisällä. Sanoin, että en suostu. Sama koskee pamflettia. Teksti on edelleen ajankohtainen ja seison sen takana", Räsänen vahvistaa.

Vuonna 2004 julkaistu pamfletti nostettiin vasta laajemmin esille kuusi vuotta myöhemmin, vasta sen jälkeen kun Räsänen oli esittänyt raamatullisen näkemyksensä homoseksuaalisuudesta Ylen Ajankohtaisen Kakkosen "Homoillassa" 12. lokakuuta vuonna 2010. Homoillassa Räsänen puolusti miehen ja naisen välistä avioliittoa ja piti homoseksuaalisia suhteita Jumalan tahdon vastaisina.

Tässä yhteydessä onkin aiheellista muistuttaa Ylen Ajankohtaisen kakkosen Islam-illasta 29. lokakuuta 2013 ja verrata mielenkiinnolla Päivi Räsäsen näkemyksiä esimerkiksi kohua herättäneen imaami Abbas Bahmanpourin "ulostuloon", joka totesi kylmän rauhallisesti miljoonan katselijan kuullen, että islamilaisen lain eli sharia-lain mukaan homoseksuaalit tulisi tappaa.

SDP:n Tarja Filatov vain nauroi, kun aiheena oli muslimien vaatima kuolemanrangaistus homoseksuaaleille eikä hän edes tuominnut kommenttia. Islam-ilta kirvoitti nettikeskustelijat ruotimaan islamin suhtautumista seksuaalivähemmistöihin, mutta imaamin esittämiin erittäin suvaitsemattomiin lausuntoihin ei kiinnitetty sen enempää huomiota, puhumattakaan siitä, että ne olisivat johtaneet mihinkään oikeudellisiin seuraamuksiin tai vähintäänkin laajamittaiseen julkiseen paheksuntaan.

Nykyistä asiantilaa voidaankin kuvata erinomaisesti lainaamalla maahanmuuttajataustaista kansalaisaktivisti Anter Yaşaa:

"Vallitsee syvä hiljaisuus 'suvaitsevaisten' joukoissa, kun sortaja on muslimi."

Kuten Päivi Räsänen aivan oikein kritisoi myös vuonna 2018 sateenkaaripolitiikalla luotua "suvaitsevaisuuden mielikuvaa, joka on suuri harha", Pride-tapahtumasta on kehittynyt ”merkillinen moraalinen linjanjakaja”. Ideologis-aggressiivisen sateenkaariliikkeen arvoja eivät ole vapaus ajatella ja tunnustaa toisenlaista käsitystä sukupuolesta ja avioliitosta. Se kertoo pienen, mutta kovaäänisen ja häikäilemättömän väestönosan vaikutusvallasta, joka saa tukea yhteiskuntamme ylimmillä portailla olevilta.

Juuri siitä syystä olemme tässä tilanteessa ja valtakunnansyyttäjä julkeaa röyhkeästi leimata Raamatussa ilmoitetun Jumalan sanankin "vihapuheeksi", poliittisesti epäkorrektiksi ja syrjiväksi - pakottamalla poliisin uudelleen tutkimaan Räsäsen pamflettia.

Räsänen kertoo Ylelle saaneensa tiedon pamflettia koskevasta esitutkinnasta sähköpostiin tulleesta Valtakunnansyyttäjänviraston tiedotteesta.

Syyttäjälaitoksen tiedotteen mukaan kyseessä on Suomen Luther-säätiön vuonna 2004 julkaisema kirkko- ja yhteiskuntapoliittinen, seksuaalisuutta ja avioliittoa koskeva kannanotto, joka liittyy Raamattuun ja sen tulkintaan.

Valtakunnansyyttäjän mukaan on syytä epäillä, että asiassa on syyllistytty kiihottamiseen kansanryhmää vastaan halventamalla homoseksuaaleja heidän ihmisarvoaan loukkaavalla tavalla. Sen vuoksi asiassa on toimitettava esitutkinta, josta vastaa luonnollisesti Helsingin poliisilaitos.

Kyseisestä pamfletista oli elokuussa tehty rikosilmoitus, mutta poliisi oli päättänyt, ettei esitutkintaa aloiteta, koska asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta.

Valtakunnansyyttäjää pyydettiin kuitenkin arvioimaan asiaa uudelleen, ja se "on punninnut keskenään sananvapautta, uskonnonvapautta ja syrjimättömyyttä koskevia perus- ja ihmisoikeuksia toisin kuin poliisi", syyttäjälaitoksen tiedotteessa kerrotaan.

Valtakunnansyyttäjä siis jyräsi poliisin päätöksen. On todellakin ymmärrettävä, että mikäli Räsänen tuomitaan, tämä tarkoittaa yhtäältä sitä, että jatkossa voimme odottaa lisää tällaisia tapauksia. Saman logiikan mukaan meistä lähes jokainen voidaan siis haastaa käräjille sen perusteella, että olemme esittäneet "vääriä" mielipiteitä vaikkapa perinteiseen avioliittokäsitykseen, homoseksuaalisuuteen tai sukupuolten määrään viitaten.

Nyt on jokaisen, myös kristityn pakko viimeistään herätä ja sanan- ja uskonnonvapauden nimessä pitää meteliä, sillä on yleisesti pantava merkille, että Toiviainen on tehtävässään kertonut ottavansa erityiseen tarkkailuun tuomioistuinten antamat rangaistukset niin sanotuista vihapuherikoksista.

Räsänen on useaan kertaan aiemmin kertonut hyvin perustellusti puolustautuvansa sanan- ja uskonnonvapauteen vedoten ja kiistää edelleen ehdottomasti syyllistyneensä rikokseen tviitissään saati pamfletissaan eikä näin ollen suostu poistamaan "kirjoituksia, jotka ankkuroituvat Raamattuun, mikä on minulle elämän ja kuoleman kysymys", Räsänen huomauttaa.

On syytä huomata, että poliisi aiemmassa päätöksessään ettei rikostutkintaa pamfletista aloiteta, katsoi, että kyse on sallitusta sananvapauden käytöstä, laillisesta konservatiivisesta arvopuheesta - kirkkopoliittinen ja hengellisesti motivoitunut puheenvuoro, joka käsittelee suomalaisen yhteiskunnan tilaa 2000-luvun alussa. Niin ikään poliisi näki sen kirjoitetun "sellaisesta positiosta, josta katsottuna konservatiivisen kristillisen arvomaailman vaikutus suomalaiseen yhteiskuntapolitiikkaan on ohenemassa" ja "missä määrin uskovainen henkilö tai uskonnollinen yhteisö voi esittää omaan uskonnolliseen vakaumukseensa palautuvia moraalisävytteisiä tulkintoja yhteiskunnassa vallitsevista perhearvoista".

"Mikäli esimerkiksi joidenkin Raamatussa esitettyjen näkemysten katsottaisiin sellaisenaan täyttävän kiihottamisrikoksen tunnusmerkistön, olisi myös Raamatun levittäminen tai saatavilla pitäminen lähtökohtaisesti kiihottamisrikoksena rangaistava", poliisi päätteli.

Räsänen uskoo, että meneillään on linjaus suomalaisesta uskonnonvapaudesta ja hän arvioi, että syyttäjä hakee todennäköisesti ennakkotapausta.

"Kun puhutaan Jumalan sanasta, synnistä ja sovituksesta, puhutaan ikuisuuteen saakka ulottuvista asioista. En peräänny. En pelkää omasta puolestani, vaan pelkään sitä, että tällainen nostaisi kristillisten ihmisten kynnystä käyttää sananvapauttaan, että he alkavat pelätä kertoa omasta vakaumuksestaan", Räsänen perustelee sitä, miksi hän ei halua vanhoja tekstejänsä poistaa ja kuvailee tilannetta, johon nyt ollaan joutumassa, kun askel askeleelta biologiseen todellisuuteen perustuva näkemys naisena ja miehenä elämisestä pyritään kaikin tavoin vaientamaan. Yhtä paljon tähtäimessä on julistaa Raamatun selkeä opetus niin sukupuolten määrästä, avioliitosta vain miehen ja naisen välisenä, homoseksuaalisuuden harjoittamisesta kuin myös syntien tunnustamisesta täysin laittomaksi ja syrjiväksi.

Miten Räsästä sitten voidaan epäillä 15 vuoden takaisesta kirjoituksesta?

Sitä eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja, professori Markku Jokisipiläkin ihmettelee ja katsoo, että epäilty rikosnimike ja tapauksen aikajänne ovat ristiriidassa.

”Tutkinnan kohteena on vuonna 2004 julkaistu kirjoitus ja epäilynä kansanryhmää vastaan kiihottaminen. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen kuitenkin lisättiin rikoslakiin vasta vuonna 2011. [Se] oli jo 1995 laissa, mutta määritelmä oli huomattavasti suppeampi niin teon muodon kuin sisällönkin suhteen, esim. seksuaalista suuntausta ei mainittu. Tätä ennen voimassa ollut asetus puhui ’kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamisesta’, mistä nyt ei taida voida katsoa olevan kyse. Taannehtivan lainsäädännön kielto on keskeinen osa laillisuusperiaatetta”, Jokisipilä kirjoittaa julkisessa Facebook-päivityksessään.

Jokisipilän mielestä on demokratian kannalta huomionarvoista, että kansanedustaja Räsänen, jolle perustuslaki takaa laajan puheoikeuden ja oikeuden hoitaa edustajantointaan kenenkään sitä estämättä, on jo kahden esitutkinnan kohteena:

"En kyllä ihmettele, jos monien oikeustaju on koetteilla tätä näytelmää seuratessa. Minulla on vaikeuksia hahmottaa, mikä on se painava yhteiskunnallinen peruste, joka sai valtakunnan syyttäjän tarttumaan tähän asiaan, josta poliisi jo aiemmin oli päättänyt olla aloittamatta esitutkintaa. Erityisesti, kun se nyt annettujen tietojen nojalla ei lain mukaan edes voi johtaa syytteen nostamiseen."

Jokisipilä tiivistää rikostutkinnan muun muassa kysymykseen, onko ladattavaan tiedostoon nettisivuilla johtava linkki rikoslain tarkoittamaa "yleisön saataville asettamista", "muutoin yleisön keskuuteen levittämistä" tai "yleisön saatavilla pitämistä".

"Jos on, mitä tehdään sille kaikelle verkkosisällölle, jossa on nykylakien vastaista sisältöä, mutta joka julkaisuaikanaan ei ollut rikollista?" Jokisipilä hämmästelee ja jatkaa kysymällä, miten poliisin ja valtakunnansyyttäjän arviot asiasta saattavat olla niin kaukana toisistaan.

Jokisipilän mukaan verkossa on ”kokonainen universumi” esimerkiksi kirjallisuutta tai lehtiä, joiden sisältö olisi tänä päivänä julkaistessa lainvastaista.

Mutta valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen tulkinta laista ja se Jokisipilän peräänkuuluttama "painava yhteiskunnallinen peruste" voi aivan hyvin johtaa näin järjenvastaiseen tilanteeseen, sillä Toiviainen tarkastelee kyseistä Kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikettä sen luojien eli Demla-henkisten, ideologiselle aktivismille omistautuneiden ihmis- ja perusoikeusjuristien silmin.

Hän hakee juuri niitä radikaalivasemmistolaisten Demla-juristien rikoslakiin ujuttamia epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia tunnusmerkistötekijöitä: sitä, mitä rikoslaissa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan mielipuolisesti todetaan.

"Tunnusmerkistö voi täyttyä niin kauan kuin viesti on yleisön saatavilla", Toiviainen sanoo.

Kyseessä on Toiviaisen mukaan "ikään kuin jatkettu rikos" - tai kuten Oikean Median blogisti, yhteiskuntatieteiden tohtori Olli Pusa osuvasti määrittelee: maisteri Toiviaisen oma lakitieteellinen innovaatio.

Olli Pusa pohtii blogissaan, millaiseen umpikujaan Toiviaisen logiikka tällöin johtaa:

"Esimerkiksi jos jokin kansallisesti merkittävä historiallinen teos sisältää hänen tulkintansa mukaan vääriä mielipiteitä ja on edelleen saatavilla esimerkiksi kirjastosta, se voidaan julistaa laittomaksi", Pusa päättelee.

"Jotta asiasta ei Toiviaisen tahdon mukaan voitaisi syyttää, pitäisi siis kaikki Toiviaisen mielestä vääriä ajatuksia sisältävät historiallisetkin teokset poistaa kirjastoista ja tuhota. Muuten syyllistytään jatkuvaan rikokseen ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Sama koskee ilmeisesti lauluja, äänitallenteita ym. Siinä on melkoinen savotta, kun maisteri Toiviainen käynnistää koko suomalaisen kulttuuriperinnön sensuurihankkeen", Pusa luettelee ja huomauttaa, että oikeastaan siis valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen julistautuu "suomalaisen yhteiskunnan sensoriksi, joka vaatii hävitettäväksi väärät kirjoitukset".

Tällainen toiminta keskeiseltä oikeusjärjestelmän toimijalta on Olli Pusan mielestä "käsittämätöntä sekoilua" ja tuhoaa ihmisten luottamusta suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Olli Pusa kertoo odottavansa mielenkiinnolla "millaisia kommentteja tämä sekoilu aiheuttaa EU:n piirissä" ja muistuttaa Suomen profiloitumisyrityksistä hyökätä muun muassa Unkaria vastaan syyttäen sitä oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta.

"Mitä muuta valtakunnansyyttäjä Toiviaisen touhu nyt on?" Pusa peräänkuuluttaa.

"Voin hyvin kuvitella, kuinka innolla eri tahoilla tartutaan Suomen kompurointiin asiassa, jossa se yritti esiintyä oppimestarina."

Vastuu tämän sotkun siivoamisesta on Olli Pusan mukaan Tasavallan presidentti Sauli Niinistöllä:

"Presidentti nimittää valtakunnansyyttäjän. Jos osoittautuu, että maisteri Toiviainen ei täytä viran mittoja, hänet on syytä poistaa virasta. Siinä vastuu on tasavallan presidentillä. Se joka nimittää, myös erottaa."