Länsivaltojen globalistijohtajat ovat peloissaan ja epätoivoisia.

He ovat häviämässä Ukrainassa Venäjää vastaan käytävän proxy-sodan. Sitä he eivät edelleenkään suostu kuitenkaan julkisesti tunnustamaan. He eivät silloin tulisi ainoastaan myöntäneeksi tehneensä valtavaa virhearviota, vaan myös syyllistyneensä äänestäjien harhauttamiseen ja hirvittävään inhimilliseen katastrofiin.

Yhä lisääntyvistä tuhoista välittämättä he yrittävät vielä pitkittää sotaa mahdollisimman kauan. Kaatuneita on arviolta jo noin miljoona ja vammautuneita ainakin saman verran. Länsimaiden veronmaksajien varoja on Kiovan hallituksen tukemiseksi pumpattu Euroopan korruptoituneimpaan maahan jo satoja miljardeja euroja. Lisäksi Euroopan maiden talouden perustaa on pakotteiden seurauksena murennettu.

Yksinapaiseen maailmanjärjestykseen perustuneen globalismin eväät on kuitenkin syöty eikä kelloa voi siirtää taaksepäin. Yhdysvallat ei enää ole se ainoa globaali hegemonia, joka kykenisi määräämään maailman asioista, kuten kylmän sodan päättymisen jälkeen pitkälti tapahtui (Unipolar Moment).

Presidentti Donald Trump ei käsitykseni mukaan ole sopimassa presidentti Vladimir Putinin kanssa ainoastaan Ukrainan konfliktin ratkaisemisesta, vaan myös näiden kahden suurvallan välisestä laajemmasta turvallisuusratkaisusta. Tämä mahdollisuus on ainakin ollut esillä. Se vaikuttaisi Yhdysvaltain sotilaalliseen läsnäoloon Euroopassa.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja muut globalistijohtajat voivat ilmaista huolensa ja tyytymättömyytensä siitä, ettei heitä päästetä suurvaltojen neuvottelupöytään. Heillä ei kuitenkaan ole veto-oikeutta Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan eikä Trump päästä heitä sabotoimaan sotimisen lopettamiseen tähtääviä neuvotteluja.

Moninapaiseksi muuttuneessa ja sellaiseksi entisestään kehittyvässä maailmassa (Multipolar World) kilpailevat suurvallat keskittyvät strategisten ja taloudellisten etujensa turvaamiseen omassa intressipiirissään (spheres of interest) ja välttävät toisiaan tuhoavaa sotilaallista konfliktia.

En pidä mahdottomana, jos Yhdysvallat tämän seurauksena vetää Naton sotilaallisen infrastruktuurin ainakin Suomesta. Tämän estämiseksi globalistijohtajat saattavat vielä yrittää laajentaa Ukrainassa käytävän sodan Suomeen.

Sota Venäjää vastaan olisi kuitenkin tuhoisinta, mitä meille suomalaisille voi tapahtua. Olen varma, ettei Venäjää ole mahdollista voittaa sotilaallisesti. Yhdysvallat ei uhraa olemassaoloaan Suomen takia.

Venäjä on globalistijohtajien lyhytnäköisten ja itsetuhoisten toimien seurauksena vieläpä sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti vahvistunut. Länsivallat ovat puolestaan heikentyneet vastaavilla alueilla.

Suomen ulkopoliittisen johdon kannattaisi tunnustaa tosiasiat ja ryhtyä edistäämään Suomen ja suomalaisten etua. Suomessa ei pitäisi haikailla sellaista maailmanjärjestystä, jota ei ole olemassa. Sen sijaan tulisi pyrkiä aktiivisesti vaikuttamaan Eurooppaa koskevan uuden turvallisuusarkkitehtuurin muotoutumiseen. Toiveajattelusta on palattava reaalipolitiikkaan.

Jos Yhdysvallat vetää Naton sotilaallisen infrastruktuurin Suomesta, meidän turvallisuutemme kannalta olisi tärkeää, että myös Venäjän sotilaallista läsnäoloa lähialueellamme säänneltäisiin. Näin tapahtui kylmän sodan loppuvaiheessa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista muutoin kuin taitavalla diplomatialla.

Petteri Hiienkoski