Suomi on sijaintinsa takia Venäjän turvallisuudelle lähes yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, kuin Ukraina Krimin laivastotukikohtineen.

Suomeen levittäytyvä Nato – joka etenkin kylmän sodan päätyttyä on ollut Yhdysvaltain suurvaltapolitiikan väline – on kuin veitsi äiti-Venäjän päävaltimolla.

Strategisesti Suomi muodostaa sillanpääaseman ja eteentyönnetyn tukialueen jopa Venäjän sydänmaille mahdollisesti ulotettaville sotilaallisille toimille.

Suomesta käsin voidaan iskeä Venäjän strategisiin ydinohjuksiin jo ennen niiden laukaisua tai varhaisen lentovaiheen aikana. Samoin voidaan helposti sulkea Venäjän pääsy Itämerelle sekä ennen muuta katkaista sille tärkeät yhteydet Pohjoiselle jäämerelle. Pohjoisen jäämeren taloudellisen ja sotilaallisen merkityksen odotetaan entisestään kasvavan jääalueen pienentyessä ilmaston lämpenemisen seurauksena.

Venäjä on sijoittanut runsaasti strategisia sotilastoimintojaan Kuolan niemimaalle, mistä ne pääsevät esteettä maailman merille. Arviolta jopa yli 80 % Venäjän laivaston strategisista ydinasetoiminnoista on keskitetty Murmanskin lähellä sijaitsevaan satamaan tukeutuvaan pohjoiseen laivastoon ja sen ballistisilla ohjuksilla varustettuihin sukellusveneisiin.

Venäjän olemassaololle elintärkeä niin sanottu toisen iskun kyky eli vastaiskukyky, joka on keskeinen osa sen ydinpelotetta, nojaa pitkälti pohjoiseen laivastoon. Tämän takia Suomen Nato-jäsenyys on Venäjälle todennäköisesti jopa suurempi uhka kuin olisi ollut Ukrainan jäsenyys Krimin laivastotukikohtineen.

Suomen kautta avautuva mahdollisuus Venäjän vastaiskukyvyn merkittävään eliminoimiseen horjuttaa niin sanottua kauhuntasapainoa, joka perustuu ydinasemahtien tunnustamaan molemminpuolisen ydintuhon (MAD) vaaraan. Se on tähän asti estänyt kolmannen maailmansodan niiden välillä.

Ilman Naton sotilaallisen infrastruktuurin laajentumisen aiheuttamaa eksistentiaalista vaaraa, ei Suomen kautta kohdistu Venäjälle uhkaa, joka sen olisi tarpeen torjua. Itsessään Suomi ei vaaranna Venäjän turvallisuutta.

Tämän takia Venäjän hallitus tavoitteli ennen Ukrainassa aloittamaansa "sotilaallista erikoisoperaatiota" rauhanomaista status quo -ratkaisua, jolla se olisi saanut takeet siitä, ettei Natoa laajenneta Ukrainaan eikä Suomeen sen olemassaoloa vaarantavalla tavalla. Rauhanomaisen sopimusratkaisun torjumisen seurauksena Venäjälle ei käytännössä jätetty vaihtoehtoja olemassaolonsa turvaamiseen.

Nato-jäsenyyden seurauksena Suomen kautta Venäjälle muodostuva uhka tarkoittaa, että maamme turvallisuuspoliittinen asema on ratkaisevasti heikentynyt. Sotilaallisen konfliktin vaara, jota ei aiemmin ollut, on muuttunut todelliseksi.

Venäjän hallituksen lausuntoa, jonka mukaan Suomen Nato-jäsenyys on "hyökkäys maan turvallisuutta vastaan", ei tämän takia ole syytä pitää merkityksettömänä retorisena uhoamisena, vaikka Venäjän vastaisessa sotapropagandassa niin uskotellaan.

Tiedossa olevat strategista turvallisuutta koskevat tosiasiat osoittavat, että lausunto ei ainoastaan vastaa todellisuutta, vaan on myös oikeutettu. Venäjän ei ennen Nato-jäsenyyttä voitu osoittaa kohdistaneen Suomeen välitöntä sotilaallista uhkaa eikä sillä olisi ollut siihen syytäkään.

Suomea voidaan tässä tilanteessa sen takia pitää tosiasiallisesti hyökkääjänä, joka sotilaallisella liittoutumisellaan naapurimaansa päävihollisen kanssa tieten tahtoen hyökkää naapurinsa turvallisuutta vastaan. Liittoutuminen vallitsevissa olosuhteissa on itsessään offensiivinen sotilaallinen toimi.

Venäjään kohdistetun hyökkäyksen vaarallisuuteen vaikuttaa se, miten sotilaallista infrastruktuuria käytännössä laajennetaan Suomeen. Se, miten Venäjä puolustautuu Suomen kautta sen olemassaolon vaarantavaa hyökkäystä vastaan, jää nähtäväksi.

Vaikka Venäjällä ei Ukrainan tilanteen takia tällä hetkellä välttämättä ole riittävää kykyä tai halua eskaloida sotaa Suomeen, se ei poista siihen sen kautta muodostuvaa uhkaa. Tilannearviot voivat Ukrainan sodan edetessä ja maailmanpoliittisen kehityksen myötä muuttua.

Jos Venäjä on pakotettu sotilaallisesti eliminoimaan siihen kohdistuvan eksistentiaalisen uhkan – mihin sillä luonnonoikeuden (ius naturale) ja siihen perustuvan kansojen oikeuden (ius gentium) mukaan on legitiimi oikeus – Yhdysvaltain johto tuskin on valmis uhraamaan maansa olemassaoloa Suomen (saati Baltian maiden) takia ryhtymällä avoimeen sotaan Venäjän ydinasemahtia vastaan. Nato-jäsenyys ei edes velvoita sitä siihen.

Laajan mutta vähäväkisen ja harvaan asutun maan mahdollisuudet estää Venäjän mahdollinen interventio, jolla se eliminoi Suomen kautta siihen kohdistuvan uhkan, ovat olennaisesti heikommat kuin Kiovan hallituksella Ukrainassa, joka on ollut paitsi Euroopan suurimpia myös maanosan väkirikkaimpia valtioita. Sinne on myös sotilaallisen avun saamisen kannalta suotuisat maayhteydet, toisin kuin Suomeen. Yhdysvaltain ja muiden Nato-maiden mahdolliset antaa sotilaallista apua ovat Ukrainan sodan seurauksena kaiken lisäksi merkittävästi heikentyneet.

Nato-jäsenyyden odotetaan palvelevan Yhdysvaltain johtaman Naton tarpeita Baltian maiden puolustamisessa, sikäli kuin ne syystä tai toisesta ajautuisivat konfliktiin Venäjän kanssa. Ilman Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä se olisi  maantieteellisesti käytännössä mahdotonta. Pelkästään Baltian maiden kautta yksinään ei tosin muodostu Venäjällä vastaavaa uhkaa kuin Suomen kautta. Keskeiset riskit liittyvät Kaliningradin ja sinne sijoitettujen ohjusjärjestelmien puolustamiseen.

Suomi on sotilaallisella liittoutumisella tosiasiallisesti alistettu Yhdysvaltain nykyhallinnon ekspansiivisen ja länsimaille tuhoisan suurvaltapolitiikan välineeksi. Korkeimman hinnan tästä maksavat suomalaiset, jotka jo historian aikana ovat joutuneet käymään muiden sotia ankarin seurauksin. Nykyaikaisilla asejärjestelmillä sodan tuhot ovat helposti suurempia kuin aiemmin.

Voimme vihata Venäjää ja sen johtoa miten paljon tahansa, mihin sotapropagandassa on tähdätty. Sen ei kuitenkaan olisi pitänyt johtaa siihen, että poliittinen johtomme sulkee itsensä tosiasioiden ulkopuolelle ja ajaa isänmaamme ja kansamme turvallisuuspoliittiseen loukkuun, kuten on tapahtunut.

Petteri Hiienkoski