Mielestäni jokaisen kannattaa käyttää äänioikeuttaan.

Sekin pieni vaikutusmahdollisuus, mikä vielä on jäljellä, on syytä käyttää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti, vaikka äänestäminen etenkin nyt voi tuntua merkityksettömältä.

Kun on äänestänyt, asiat voi jättää Korkeempaan käteen. Silloin on ainakin tehnyt oman osansa.

Äänestysvalintaa tehdessä kannattaa asiat laittaa tärkeysjärjestykseen eikä takertua lillukanvarsiin, joita valtamedia ja sen vaalikonekysymykset ovat pullollaan.

Käsitykseni mukaan nyt on entistä tärkeämpää keskittyä kokonaisuuden kannalta olennaisiin kysymyksiin. Tällaisia ovat Suomen itsemääräämisoikeus ja poliittisen järjestelmän kansanvaltaisuus.

Ellei itsemääräämisoikeutta saada palautettua eikä kansanvaltaista järjestelmää toimimaan periaatteidensa mukaisesti, on toisarvoista, mitkä puolueet hallituksessa istuvat.

Ne toteuttavat näet vuorollaan samaa Suomen ulkopuolella määriteltyä agendaa hieman toisistaan poikkeavilla painotuksilla. Kansanvaltaiset periaatteet ovat toisarvoisia: puolueet ovat valmiita sivuuttamaan ne, kun toteutettava agenda sitä edellyttää, kuten olemme moneen otteeseen nähneet tapahtuvan.

Kansanvallan periaatteilla ei ole todellista merkitystä niin kauan kuin suomalaisten kohtalon kannalta olennaiset ratkaisut tehdään muualla kuin vapaissa vaaleissa Suomessa. Hallitus ja eduskunta ovat käytännössä kumileimasimia, joilla ratkaisuille saadaan muodollinen hyväksyntä.

Itsemääräämisoikeuden palauttaminen

Suomen itsemääräämisoikeuden kannalta keskeiset kysymykset liittyvät ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ulkopolitiikka käy sisäpolitiikan edellä.

Käytännössä kysymys on paitsi Suomen suhteesta Euroopan unioniin ja sotilasliitto Natoon, myös Venäjään. Venäjä ei valtiona tule häviämään mihinkään, halusimme sitä tai emme, kansainvälisistä järjestöistä emme voi olla varmoja.

Suomen ei enää tule edistää sotaa vaan rauhaa. Ennakkoluulottomat ponnistelut aselevon ja rauhan saamiseksi Ukrainaan tulisi käynnistää välittömästi.

Niin kauan kuin Suomi on käytännössä sidottu muiden ratkaisuihin ja toimiin, mitään todellista itsemääräämisoikeutta ei tietenkään voi olla olemassa, ei myöskään kansanvaltaa.

Puolueet ja poliitikot hallituksessa ja eduskunnassa saavat toteuttaa muualla tehtyjä ratkaisuja. Ja me suomalaiset joudumme kärsimään niiden seuraukset.

Eduskuntaan on mielestäni turha äänestää "mukavia" napinpainajia, jotka kelluvat valtavirran mukana kuin kuolleet kalat.

He eivät vaivaudu selvittämään asioiden taustoja eivätkä kyseenalaistamaan valtamedian ja sen "asiantuntijoiden" levittämiä yksipuolisia "totuuksia". Vielä vähemmän he uskaltavat asettua vastustamaan Suomen itsemääräämisoikeuden ja kansanvaltaisten periaatteiden entistä karkeammaksi käynyttä polkemista.

Sellaisille puolueille ja poliitikoille, jotka omalla toiminnallaan ovat osoittautuneet olevansa tällaisia, ei tietenkään kannata ilmaista hyväksyntäänsä äänestämällä heitä.

Kansanvallan edellytyksen jälleenrakentaminen

Kansanvaltaisen järjestelmän toimivuuden kannalta keskeiset kysymykset liittyvät joukkoviestintään ja todellisten vaihtoehtojen puuttumiseen.

Niin kauan kuin joukkoviestintä on keskitettyä ja yksipuolista, se on väistämättä myös harhaanjohtavaa.

Niin kauan kuin siinä keskitytään kritiikittömästi tukemaan poliittisen johdon toteuttamaa agendaa eikä kyseenalaisteta päätöksiä ja menettelytapoja, joissa kansanvaltaisia periaatteita poljetaan, se ei yksinkertaisesti palvele sitä tehtävää, mikä sille länsimaisessa kansanvallassa kuuluu.

Suomalaisilla ei tällöin ole käytännössä mahdollista saada tarvitsemaansa moniarvoista ja monipuolista tietoa, mikä on välttämätöntä, että he voisivat asianmukaisesti käyttää heille perustuslaissa uskottua valtiovaltaa.

Käytännössä kysymys on paitsi julkisrahoitteisesta elokuva- ja tv-tuotannosta, Ylen asemasta ja tehtävästa sekä valtiollisesta Mediapoolista, myös suomalaisen mediajärjestelmän keskittyneisyyden purkamisesta.

Olennaista on myös korjata sanan- ja uskonnonvapautta rajoittavat määräykset, jotka käytännössä tukahduttavat moniarvoisen ja kriittisen julkisen keskustelun.

Puolueita ja poliitikkoja, jotka eivät ole osoittaneet todellista halua näiden ongelmien korjaamiseen, on turha tukea äänestämällä heitä.

Petteri Hiienkoski