Vasemmistoideologian myötä myös keskeiset valtio-opilliset käsitteet, kuten "oikeusvaltio", "oikeudenmukaisuus", "demokratia", "ihmisoikeudet", "sananvapaus" jne. ovat vääristyneet. Usein vieläpä irvikuvikseen.

Käsitteiden ja termien uudelleen määrittelyllä tietämättömiä ihmisiä on helpompi manipuloida. Heitä on niiden varjolla helpompi saada hyväksymään käsityksiä, joita he muuten eivät hyväksyisi. He tuskin myöskään olisivat kannattaneet niitä vaaleissa, jos ne olisi esitetty heille rehellisesti, avoimesti ja suoraan.

"Oikeusvaltio" (saks. Rechtsstaat) on käsite, joka alkujaan ja varsinaisesti tarkoittaa valtiota, jonka toimii oikeudenmukaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita vasemmistoideologian mukaista "oikeudenmukaisuutta", vaan luonnollisen moraalitajun mukaista oikeudenmukaisuutta.

Se puolestaan on aidosti yleisinhimillistä oikeudenmukaisuutta, sillä siitä myös ihmisen omatunto todistaa - jossain määrin siinäkin tapauksessa, että se on paatunut. Myös "ihmisoikeudet", käsitteen alkuperäisessä ja varsinaisessa merkityksessä, perustuvat luonnolliseen moraalilakiin, toisin sanoen luonnonoikeuteen, joka on myös terveen järjen mukainen.

Se kieltää syyttömän tappamisen, epäreilun ja väkivaltaisen kohtelun, toisen omaisuuden anastamisen sekä epärehellisyyden, petollisuuden ja väärän todistuksen antamisen - myös ja erityisesti silloin, kun se tapahtuu valtion lainsäädännön tuella. Se, että syyttömän murhaa tai hänen omansa ottaa valtio ilman luonnollisen moraalin mukaista perustetta, ei tee tekoa oikeaksi eikä oikeudenmukaisesti.

Sellainen valtio, joka tällaista järjestelmällisesti harjoittaa, ei voi olla mikään oikeusvaltio, vaikka muuta uskoteltaisiin ja uskottaisiin. Se on todellinen tyrannia riippumatta siitä, käyttääkö ylintä valtaa yksi tai useampi ja perustuuko vallankäyttö muodollisesti tai jopa todellisesti kansan enemmistön tahtoon vai ei.

Todellinen oikeusvaltio näet edistää luonnolliseen moraaliin perustuvan oikeudenmukaisuuden toteutumista. Se, toisin sanoen, rajoittaa omalla vastuualueellaan sen mukaisesti ulkonaista pahan tekemistä ja edistää ulkonaista hyvän tekemistä.

Huolimatta siitä, että oikeudenmukaisuus edellyttää sitä, että valtio ja sen viranhaltijat toimivat samojen normien mukaisesti kuin muutkin, myöskään se, toimiiko valtio säätämiensä lakien mukaisesti vai ei, ei vielä ratkaise sitä, onko se oikeusvaltio.

Se, että lainsäädäntö on sellainen, että valtio ja sen viranhaltijat sen turvin harjoittavat täysin laillisesti epäoikeudenmukaisuutta, tekee siitä moninverroin hirveämmän tyrannian kuin jos kysymys olisi ainoastaan siitä, että viranhaltijat toimisivat väärin tai virheellisesti vastoin sinänsä oikeudenmukaisia lakeja. 

Silläkään, onko valtiomuoto demokraattinen vai ei, ei edes "demokratia" käsitteen perinteisessä (klassisen liberalismin mukaisessa) merkityksessä (kansanvalta) ole mitään tekemisestä sen kanssa, onko valtio varsinaisesti oikeusvaltio vai ei. Niinpä myös muodollisesti yksinvaltainen tai harvainvaltainen valtio voi olla oikeusvaltio. Sellainen se todellisuudessa onkin, jos sen vallanpitäjiä ohjaa luonnollinen moraali siitä, mikä on oikeus ja kohtuus.

Mikään näistä valtiomuodoista ei välttämättä sinänsä ole vastoin oikeusvaltion käsitettä. Jos valtiomuoto ja lainsäädäntö kuitenkin perustuvat kansansuvereenisuusperiaatteen mukaisesti perinteiseen länsimaiseen kansanvaltaan, valtion ja sen viranhaltijoiden on tällöin yleensä myös toimittava sen mukaisesti - kuitenkin luonnollisen moraalilain puitteissa- jotta sen voi katsoa olevan oikeusvaltio.

Kun Euroopan unionin väitetään edistävän "oikeusvaltioperiaatetta", todellisuudessa se edistää jotain aivan muuta kuin luonnollisen moraalin mukaista oikeudenmukaista valtiota.

Tiedämme, että EU edistää vapaan kansalaisyhteiskunnan - mikä on sama kuin "porvarillisen yhteiskunnan" (saks. bürgerliche Gesellschaft) - instituutioiden ja luonnollisten ihmisyhteisöjen, perinteiseen avioliittokäsitykseen perustuvan perheen ja itsenäisten kansallisvaltioiden hajottamista, jopa syyttömän ihmiselämän väkivaltaista lopettamista sekä toisten ihmisten ja ihmisryhmien omaisuuden pakkosiirtoa toisille sekä valtioiden sisällä että niiden välillä.

Tätä tyranniaa toteutetaan yksipuolisen ja sen takia harhaanjohtavan ja siis myös valheellisen joukkoviestinnän tuella. Siihen kuuluu sekin, että valtion pakkovallan turvin levitetään ja vaaditaan omaksumaan vääristyneitä merkityksiä käsitteille niiden alkuperäisen ja varsinaisen merkityksen hämärtämiseksi ja ihmisten harhauttamiseksi.

Esimerkiksi se, että täysin viaton ihmiselämä valtiovallan tuella lopetetaan väkivaltaisesti äitinsä kohtuun - mistä aborttitehtailussa pohjimmiltaan on kysymys - voidaan päälaelleen kääntyneen oikeusvaltiokäsityksen puitteissa määritellä "ihmisoikeudeksi". Ja näinhän on EU parlamentissa päätetty.

"Sananvapaudella" sen sijaan tarkoitetaan vääristyneessä merkityksessään oikeutta valtiovallan tuella avoimesti ja esteettömästi harjoittaa ihmisjoukkojen harhaanjohtamista sekä rajoittaa tiedonvälistysta ja joukkoviestintää, joka ei ole vallitsevan ideologian ja toteutettavan poliittisen agendan mukainen. 

Luonnolliseen moraalilakiin perustuvien oikeudenmukaisten käsitysten julkiseen esittämiseen ei anneta samanlaista vapautta. Se pyritään valtiovallan avulla kieltämään vieläpä uskotellen, että näin muka toimii oikeusvaltio.

Petteri Hiienkoski