Mikä yhdistää "turkulaista, ruotsalaista ja saksalaista demaria"  sekä "helsinkiläistä vihreää"?

Vastaus: he kaikki esiintyvät kokoomuslaisina.

Ei ole suuri valtakunnan salaisuus, että kokoomuksen puheenjohtajaa Petteri Orpoa kutsutaan joidenkin porvarillisten konservatiivien parissa turkulaiseksi demariksi.

Suuri salaisuus ei ole sekään, että Juhana Vartiaisen (kok) poliittisesta elämästä merkittävin ja pisin osa on kulunut SDP:n jäsenkirja taskussa. Monen muun sosialidemokraatin ja kokoomuslaisen tavoin Vartiainen on tuntenut erityisen suurta ihailua ruotsalaista sosialidemokratiaa ja maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan.

Kuten hyvin tiedetään, ruotsalaisten sosialidemokraattien alulle panema ja sittemmin lähes kaikkien ruotsalaispuolueiden tukema maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä nostaen Ruotsin Euroopan ykköseksi 1) raiskausten, 2) ampumistapausten, 3) kranaatti-iskujen, 4) koulupalojen ja 5) autopalojen suhteen.

Pohjoismainen hyvinvointivaltio, suvaitsevaisuudestaan kuuluisa Ruotsi, on vuosien saatossa muuttunut satojen tuhansien ruotsalaisten osalta monikulttuuriseksi pahoinvointivaltioksi.

Sen sijaan moni ei tiedä, että kokoomuksen puheenjohtajuudesta haaveileva Elina Lepomäki on kertonut pitävänsä itseään ”melkein saksalaisena demarina”. 

Juhana Vartiaisesta uumoillaan tulevan kokoomuksen seuraava pormestariehdokas Helsinkiin, mutta kovin yllättävänä tietona en pidä, mikäli pormestariehdokkaaksi nostetaan Vartiaisen sijaan Helsingin kuntavaaleissa ehdolle asettuva espoolainen Lepomäki.

Kokoomuksen piirissä ehdittiin jo hehkuttaa feminismin voittokulkua, kun puolueen pormestariehdokkaat Turussa, Tampereella ja Helsingissä olivat naisia Kirsi Pihan ehdokkuudesta luopumiseen saakka.

Helsinkiläisen Pihan arvopohjapuheet herättivät runsaasti kysymyksiä. Piha ei osannut itse vastata kysymykseen millä tavoin hänen linjansa poikkeaa vihreiden Anni Sinnemäen edustamasta politiikasta, joten turha syyttää peiliä, jos naama on vino.

Turussa kokoomuksen pormestariehdokkaana on Turun kaupunginjohtaja Minna Arve, joka esti kaupunginvaltuuston tuella virallisen, kaupungin organisoiman muistotilaisuuden järjestämisen Turun terrori-iskun uhreille. Turun valtuuston puolueista perussuomalaiset oli ainoa ryhmä, joka esitti virallisen muistotilaisuuden järjestämistä.

Arven ja Turun kaupunginvaltuuston puolueiden enemmistön toiminta oli vähintään erikoista, sillä sivistyneeksi kutsutussa Euroopassa, johon kokoomus niin usein kertoo kuuluvansa, toimittiin täysin toisella tavalla.

Nostan esiin muutaman esimerkin siitä, millä tavalla sivistyneessä vanhassa Euroopassa toimittiin terrori-iskujen uhreja muistaen.

Nizzassa terrori-iskun uhrien muistotilaisuudessa puhuivat Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Nizzan pormestari Christian Estrosi.

Berliinissä muistotilaisuudessa puhui liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier. Tilaisuuden jälkeen paljastettiin muistomerkki, johon on kaiverrettu uhrien nimet.

Tukholmassa järjestettiin julkisen vallan toimesta kaksi muistotilaisuutta, toinen uhrien omaisille, toinen oli avoin kaikille kansalaisille.

Barcelonassa muistotilaisuuteen osallistuivat Espanjan pääministeri Pedro Sanchez ja kuningas King Felipe VI.

Turussa kaupunginjohtaja Minna Arve (kok) sen sijaan suitsutti monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta:

”Traaginen rikos tai sen tekijä eivät mielestämme ansaitse muistopäiviä. Kunnioitamme uhreja ja auttajia työskentelemällä joka päivä turvallisuuden, kulttuurien yhteisymmärryksen ja maahanmuuttajien kotoutumisen parantamiseksi yhdessä muiden viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.”

Arven lausunnosta syntyi käsitys, jonka mukaan muistotilaisuuden järjestäminen sotii kokoomuksen ja vihervasemmiston rakastamaa monikultturismin ideologiaa vastaan ja siitä syystä uhrit ja omaiset unohdettiin samalla, kun kumarrettiin mieluummin niitä, jotka ovat tuottaneet surua ja murhetta yhteiskuntaan.

On syytä kysyä millaisia arvoja ja sivistystä kokoomus todellisuudessa kannattaa? Samaa täytyy tietysti kysyä Turun vihreiltä, demareilta (sdp), vasemmistoliitolta, keskustalta, ruotsalaiselta kansanpuolueelta (rkp) ja kristillisdemokraateilta.

Tarkoittavatko hyvät arvot ja sivistys edellisessä kappaleessa mainituille puolueille sitä, että omista ei ole niin väliä, vaan tärkeintä on se, että vieraat viihtyvät ja saavat kaupungin parasta palvelua? Vai tarkoittavatko arvot ja sivistys tapakulttuuria, jonka kuvitellaan miellyttävän Brysselin komissiota?

Suomalaisten konsensuspuolueiden piirissä on jo pitkään vallinnut henki, jonka mukaisesti oma kansa kiinnostaa vaalipuheissa, mutta todellisuudessa kumarretaan toiseutta, tarkoittaa se sitten kansallismielisyyttä karkottavaa monikulttuurisuutta tai Brysselin komissiota, jonka tavoitteena on Euroopan liittovaltio.

Nykypäivän kokoomuksen arvoja ja asenteita kuvastaa erinomaisesti into, jolla puolueen kaikki kolme viimeistä puheenjohtajaa Jyrki Katainen, Alexander Stubb ja Petteri Orpo ovat tukeneet monikulttuurisuuspolitiikkaa pyrkien edistämään haitallista maahanmuuttoa.

Haittamaahanmuuton ja kansakunnan yhtenäisyyttä rapauttavan monikulttuurisuuskehityksen näkökulmasta vaikuttaa siltä, ettei sillä ole suurta merkitystä, kuka on kokoomuksen pormestariehdokas tai kuka toimii puolueen puheenjohtajana.

Turkulaisten laulajien Matin ja Tepon mukaan kaiken takana on nainen, kokoomuksen kohdalla voidaan sanoa, että kaiken takana on kansallisen päätöksenteon ja suomalaisten edun alisteisuus liittovaltiotavoitteelle.

Helsingin todennäköinen pormestariehdokas Juhana Vartiainen ja mahdollinen pormestariehdokas Elina Lepomäki kuuluvat haitallisen maahanmuuton tukemisen sekä monikulttuurisuus- ja liittovaltiokantojensa puolesta samaan ryhmään Kataisen, Stubbin ja Orpon kanssa.

Vartiaisen, Lepomäen ja monen muun kuntapolitiikkaan pyrkivän on syytä tutustua huolellisesti vastikään julkaistuun, kaikille kansalaisille avoimeen kuntaluvut.fi –sivustoon, josta löytyvät kuntakohtaiset tilastotiedot maahanmuuttajista. 

Sivuston tiedot perustuvat Tilastokeskuksen ylläpitämiin rekistereihin koskien kaikkia Suomen kuntia. Kyse on ainutlaatuisesta julkaisusta, jonka perusteella kuntapäättäjät kykenevät muodostamaan käsityksen maahanmuuton vaikutuksista kunnan talouteen ja hyvinvointiin.

Tilastoja tutkiessa havaitsee varsin nopeasti, että kokoomuksen ja muiden punavihreää maahanmuuttopolitiikkaa kannattavien puolueiden edustajien puheet maahanmuuton autuaaksi tekevästä voimasta perustuvat mielikuviin, joilla ei ole katetta todellisessa elämässä. 

Helsingissä kuntavaaleissa ehdolle asettuvaa Lepomäkeä voi hyvällä syyllä kutsua suomalaisten naispoliitikkojen suurimmaksi takinkääntäjäksi nykyisellä vuosituhannella. Viimeisen vuosikymmenen aikana hän on kääntänyt takkiaan täydet 180 astetta maahanmuuttopolitiikan, monikulttuurisuuden ja liittovaltiokehityksen suhteen.

Aiemmin Lepomäki vastusti liittovaltiota kertoen, että ”unionista onkin vapaan kanssakäymisen alustan sijaan kehkeytynyt kompleksinen yhteiseurooppalainen rahansiirtoautomaatti”. 

Samassa joulukuussa 2012 julkaisemassaan blogitekstissä Lepomäki toteaa, että ”erityisesti pienen jäsenvaltion kannalta liittovaltio tarkoittaa selvää demokratiavajetta”.

Lisäksi Lepomäki vihjaili tekstissään kannattavansa EU-eroa:

”Ero EU:sta ei tarkoita sitä että kääntäisimme selkämme Euroopalle, ja että Venäjällä voitaisiin Johan Bäckmanin johdolla laatia etupiirit uudelleen. Jatkaisimme Euroopan Talousalueessa ETA:ssa, johon EU:n lisäksi kuuluvat Norja, Islanti ja Liechtenstein. Lisäksi voisimme jatkossakin olla aktiivisesti rakentamassa sekä pohjoismaista että eurooppalaista puolustusta ja ulkopolitiikkaa. Ei mikään maa ole houkutteleva kauppakumppani, työskentely- ja rahoituskohde siksi, että se on EU:n jäsen, vaan siksi, että siellä verotus ja muut yhteiskunnalliset tekijät tukevat yritysten ja ihmisten mahdollisuutta elää, menestyä ja luoda sellaista arvoa josta muut haluavat maksaa.”

Kesäkuussa vuonna 2018 Lepomäen takki kääntyi totaalisesti. Hän osallistui Bilderberg-kokoukseen 7 - 10.6.2018 Italian Torinossa. Välittömästi kokouksen jälkeen Lepomäki vaati, että ”on otettava askelia kohti liittovaltiota”. 

Kahden vuoden kuluttua, heinäkuussa 2020, Lepomäki jatkoi Bilderberg-kokouksessa saamansa herätyksen julistamista. Hän kertoi, että "me kokoomuksessa kannatamme 1) yhteistä puolustusunionia (yhteinen armeija), 2) pankkiunionia, 3) pääomamarkkinaunionia ja 4) ilmastonmuutoksen vastaista unionia".

Lisäksi Lepomäki totesi puolueen kannattavan 5) yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa ja sitä, että EU:lla olisi 6) verotusoikeus jäsenvaltioihin.

Maahanmuuttopolitiikasta puhuttaessa Lepomäki on vastikään todennut, ettei ole koskaan kirjoittanut maahanmuuttovastaisia kommentteja. Todellisuudessa hän on aiemmin ottanut blogiteksteissään kantaa haitallista maahanmuuttoa ja islamin vyöryä vastaan. Lepomäen kriittiset tekstit ovat sittemmin kadonneet kaiken kansan silmien edestä.

Oheisissa kahdessa linkissä on Lepomäen kirjoituksia, joita lukiessa voi miettiä onko hän rehellinen nykyisissä maahanmuuttopuheissaan (yksi, kaksi).

Juhana Vartiainen kertoi Helsingin Sanomissa kantansa humanitaariseen maahanmuuttoon. Hän toteaa olevansa "johnlennonmainen idealisti, joka ajattelee vasemmistoliiton ja vihreiden lailla, että Suomen pitää olla sellainen maa, jonne voi tulla vaikeista oloista hoitamaan haavojaan, opiskelemaan ja tekemään töitä". 

Vartiainen on utopisti, joka elää rinnakkaistodellisuudessa, nähtävästi siinä samassa, jossa Ruotsin päättäjät ovat eläneet jo muutaman vuosikymmenen ajan edistäessään maansa ajautumista pahoinvointivaltioksi.

Kokoomus ei ole yksin liittovaltiohalunsa kanssa, siitä suomalaiset saivat esimakua, kun Suomen perustuslakiin liitettiin vuonna 2011 lause, jonka mukaan ”Suomi on Euroopan unionin jäsen”. 

Mitään pakkoa unionin jäsenyyden kirjaamisesta perustuslakiin ei esitetty EU-komission suunnasta, mutta keskustan Matti Vanhasen pääministerikaudella asiaa valmisteltiin ja Mari Kiviniemen (kesk) pääministerikaudella EU-jäsenyys kirjattiin perustuslakiin konsensuspuolueiden SDP, keskusta, kokoomus, RKP ja vihreät tahdon mukaisesti. Perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit vastustivat kirjausta.

Kokoomus kannattaa liittovaltiota nykyään varsin avoimesti, sen sijaan keskusta pelaa Suomessa liittovaltiopeliä sammutetuin lyhdyin istuen samaan aikaan RKP:n kanssa EU:n liittovaltiomyönteisimmässä parlamenttiryhmässä Renew Europessa. 

SDP:n kannasta liittovaltioon ei ole jäänyt epäselvyyttä EU:n elpymispaketista puhuttaessa. Pääministeri Sanna Marinin väitteet kertaluontoisuudesta voi heittää romukoppaan, sillä konsensuspuolueiden ihailemassa rehellisessä ja sivistyneessä Euroopassa puhutaan avoimesti pysyvästä ratkaisusta kertaluontoisuuden sijaan.

Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde on esittänyt elpymispaketin muuttamista pysyväksi ratkaisuksi, jonka lisäksi Saksan valtiovarainministeri Olaf Scholz (sosdem) on todennut elvytyspaketin olevan pikemminkin pitkäaikaisratkaisu kuin kertaluontoinen.

Lagarden ja Scholzin lisäksi Ranskan hallitus on ilmaissut kantansa, jonka mukaan EU:n elvytyspaketti ja yhteisvelka eivät jää kertaluontoisiksi. 

Kuinka uskottavaa on Suomen pääministerin ja muiden suomalaisministerien tai kansanedustajien puhe kertaluontoisuudesta EKP:n pääjohtajan ja EU:n mahtivaltioiden Saksan ja Ranskan edustajien kommentoinnin rinnalla?

Uskooko joku vakavissaan, että Sanna Marin tai joku muu konsensuspolitiikkaa edustava mahdollinen pääministeri ilmoittaa tulevaisuudessa, että ei käy, kun EU:n suunnasta esitetään uusia pakettiratkaisuja, joilla suomalaiset sidotaan entistä tiukemmin velkaunioniin?

Elpymispaketti on jättiaskel liittovaltiokehityksen tiellä, jonka totuuden soisi suomalaisten valtamedioiden kertovan kansalaisille selkokielellä niin moneen kertaan, että kovapäisinkin ymmärtää mistä on kyse.

Kansalaisten rahoittamalla Yleisradiolla on suoranainen velvollisuus avata asiaa kansalaisille selkeästi, mutta ei taida tapahtua, sillä Yle on toistaiseksi noudattanut varsin täsmällisesti linjaa, jota kuvittelee Brysselin komission toivovan.

Kokoomus on puolueena kertonut olevansa Suomen Eurooppa-myönteisin ryhmä. Suomeksi tämä on tarkoittanut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana sitä, että kokoomus ei asetu poikkiteloin yhdenkään komission esittämän suuren ehdotuksen edessä.

Tätä taustaa vasten ei kannata ihmetellä miksi kokoomus kiemurtelee eduskunnassa elpymispaketista puhuttaessa. Todellisuudessa kokoomus kannattaa pakettia, mutta kiertelee kantaansa kansalaisten silmien edessä, koska tiedostaa, että se [paketti] on Suomelle erittäin epäedullinen ja sen kannattaminen kiihdyttää kokoomuksen negatiivista kannatuskierrettä.

Kovin kauas on kokoomus kulkenut vanhoista arvoistaan, joihin ei missään nimessä kuulunut sosialismin edistäminen ja itsenäisyydestä luopuminen.

Elpymispaketti nimittäin edustaa tyylipuhdasta sosialismia sen lisäksi, että se sotii EU:n omia sääntöjä vastaan. Liittovaltion kannattaminen on puolestaan mitä selkeintä aidon itsenäisyyden vastustamista.

On toistuvasti kysyttävä mitä kokoomusjohto tarkoittaa puheillaan arvo- ja sivistyspuolueesta? Edustavatko sosialismi, kansallisesta itsemääräämisoikeudesta luopuminen, osatotuuksien latelu (valehtelu) ja punavihreys cancel / woke -kulttuureineen nykypäivän kokoomuksen kannattamaa arvo- ja sivistyspolitiikkaa?