Viime päivät olen hämmästellyt kohua, jonka Ylen julkaisema koulukone sai aikaiseksi erityisesti niiden ihmisten ja tahojen piirissä, jotka ovat tukeneet voimakkaasti kolmansista maista Suomeen suuntautuvaa maahanmuuttoa ja olleet kaikkein innokkaimpia monikulttuurisen yhteiskunnan rakentajia.

Hämmentävää on, että erityisesti vasemmistolaiset ja vihreät sekä kokoomuksen suvaitsevaiset antavat ymmärtää, että Ylen koulukoneen tarjoama tieto koulujen S2-oppilaiden määrästä jotenkin leimaisi kouluja.

Onko tässä kuitenkin kyse siitä, että he itse ajattelevat tiedon leimaavan kouluja negatiivisesti?Merkillistä, sillä heidän aiemman kommentointinsa perusteella S2-oppilaiden runsaan määrän pitäisi nimenomaan kertoa koulun olevan monikulttuurinen mallikoulu, siis juuri sellainen koulu, jota heidän politiikkansa piti alun perinkin tuottaa. Miksi he eivät iloitse koneesta ja sen tarjoamasta mahdollisuudesta tiedostaa mihin kouluun sijoittaa oma lapsi, jotta tämä ”monikulttuuristuu” mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?

Vuosien ajan kyseiset ihmiset ja instanssit ovat kertoneet suomalaisille kuinka rikastavaa ja voimavaroja tuottavaa on muuttoliike, joka tuottaa Suomeen väkeä kulttuureista, joissa länsimaisia arvoja, lakeja ja tapoja ei liiemmin kunnioiteta.

Kolmansista maista suuntautuva maahanmuutto ja monikulttuurisen yhteiskunnan rakentaminen ovat saaneet vahvaa tukea myös suomalaiselta valtamedialta, erityisesti Yleisradiolta ja Helsingin Sanomilta.

Muistan hyvin, kun Helsingissä järjestettiin vuoden 2015 elokuussa ”Meillä on Unelma” –tapahtuma, jossa monet suomalaiset antoivat tukensa politiikalle, jonka hedelmistä Ruotsi on nauttinut jo usean vuoden ajan noustuaan Euroopan kärkivaltioksi 1) raiskausten, 2) ampumistapausten, 3) kranaatti (pommi)-iskujen, 4) autojen polton ja 5) koulupalojen osalta.

Viime vuosina Ruotsi on saavuttanut lisämainetta pääosin etnisesti erilaisten muodostamien jengien noustua parrasvaloihin huume- ja väkivaltarikollisuuden mahtituottajina.

Minä ja monet muut kirjoitimme jo vuosia sitten Ruotsia koskevia faktoja julkisuuteen (vuonna 2018 tilanne oli jo tällainen), jota taustaa vasten on perin ihmeellistä, että esimerkiksi Yleisradio tuntuu heränneen toden teolla vasta viimeisen puolen vuoden aikana.

Sen sijaan, että Yle olisi jo vuosien ajan nostanut monipuolisesti esiin todellisia ongelmia, se on ohjannut suomalaisia ajatuspolulla, jossa Ruotsin ongelmia on joko vähätelty tai niistä on vaiettu. Lisäksi Yle on toistuvasti antanut ymmärtää, että kasvavilla ongelmilla ei ole mitään tekemistä maahanmuuttopolitiikan kanssa, vaan että ongelmat johtuvat syrjäytymisestä ja siitä, että ruotsalainen yhteiskunta ei tarjoa riittävästi resursseja (resursseja = rahaa punaisessa ja vihreässä puheessa). Tosiasiassa Ruotsi on syytänyt jättimäisiä summia ”maahanmuuttoteollisuuteen” ja tuloksena on ollut entistä turvattomampi yhteiskunta ja kasvava no go –alueiden määrä.

Yleisradion uutisoinnin mukaan esimerkiksi nämä henkilöt ovat olleet maahanmuuttopolitiikan tuottamia valioyksilöitä. 

”Meillä on Unelma” –tapahtumakin sai vahvaa tukea Yleisradiolta, joka puffasi sitä ennakkoon ja organisoi lisäksi paikan päältä suoran lähetyksen kaikkien suomalaisten töllisteltäväksi. Puoluekenttä oli laajasti edustettuna, Unelman toivottivat tervetulleeksi ainakin vasemmistoliiton, vihreiden, SDP:n, keskustan, kokoomuksen ja RKP:n edustajat.

Sen sijaan perussuomalaiset koettiin pahan ilman linnuiksi, koska he suhtautuivat kriittisesti ajatukseen, jonka mukaan lännelle vieraiden kulttuurien edustajien voimakas rantautuminen Suomeen tuottaisi iloa, valoa, rikkautta ja voimavaraa suomalaiseen yhteiskuntaan. Perussuomalaiset näkivät erityisesti naapurimaa Ruotsin kehityksen ikävänä todisteena siitä, mihin yli-innokas vieraiden edessä polvistuminen ajan myötä johtaa.

Vuoden 2015 Unelma-ihmisten toiveet ovat nyt toteutumassa yksi kerrallaan. On puhuttu kansainvälistymisestä, jonka voimalla Suomeen houkutellaan erityisosaajia. Mutta mitä on saatu?

Suomessa on koettu 1) ensimmäinen islamilainen terrori-isku ja 2) noustu terroriuhan suhteen ”eurooppalaiselle” tasolle. Lisäksi Suomen 3) seksuaalirikostilastot on saatu vahvaan nousukierteeseen, 4) koulurauha on monin paikoin historiaa, 5) Pisa-tulokset kroonisessa laskusuunnassa ja 6) etnisesti erilaisten väkivaltaisia ryöstöjengejä on pulpahdellut esiin helsinkiläisen ylikomisarion väitteiden vastaisesti.

Rikkana rokassa ovat jo pitkään olleet 7) tietyt etniset ravintolat ja ruokapaikat, joiden omistajat eivät ole turhan tarkkoja veronmaksusta ja paperitöistä, jonka lisäksi osa heistä suosii Lähi-idän maailmasta tuttua reviirikulttuuria, jossa ”paikallisvastustaja” pelotellaan väkivallan avulla pois liiketoimintaa häiritsemästä.

Unelma-ihmiset eivät kuitenkaan kykene myöntämään, että v*tuiksi meni, vaan valavat edelleen toisiinsa uskoa ja esittävät toiveita, joiden mukaan kaikki negatiiviset tosiasiat pitäisi unohtaa ja lakaista maton alle ja sen sijaan olisi syytä korostaa ja tarjota positiivisia esimerkkejä kansalaisten mielipiteitä ohjaamaan.

Tätä samaa Opetushallituksen suosittamaa metodiikkaa (ikävät asiat häivytetään, positiivisia korostetaan) toteuttivat Suomen koulut, kun invaasio käynnistyi syyskesällä 2015. Opetushallituksen pomona istui tuolloin kokoomuksen Olli-Pekka Heinonen.

”Unelmalla” ja sen etenemisellä on suora yhteys koulujen kehitykseen. Jos jo kotona opitaan, että nainen on alempiarvoinen kuin mies, miten luulette lasten suhtautuvan naisopettajiin? Entä millä tavoin toimii kyynärpäät edellä –kulttuuriseen käytökseen orientoitunut ihminen, joka havaitsee, että vaatimalla, uhkaamalla ja ääntä korottamalla kykenee edistämään omaa asiaansa? Miten voidaan olettaa vieraan kulttuurin henkilön sopeutuvan ja integroituvan, jos yhteiskunta ei vaadi häneltä suomalaisen kulttuurin kunnioittamista, vaan edistää toimillaan segregaatiota?

Kun Yle julkaisi koulukoneen, josta kuka tahansa kansalainen voi käydä tutkimassa koulukohtaisia tietoja mistä tahansa Suomessa olevasta koulusta, älähti Unelma-väki. Heidän mielestään on väärin, että kaikki kansalaiset näkevät S2-oppilaiden määrän.

Ihmeellinen asenne, sillä eivätkö Unelma-ihmiset ymmärrä, että nyt heillä on mahdollisuus harrastaa koulushoppailua ja saada lapsensa monikulttuuriseen kouluun nauttimaan ”kansainvälisyydestä” sekä rikkaudesta ja voimavarasta, jota he ovat korostaneet vuosien ajan, kun noudatettu maahanmuuttopolitiikka on noussut keskusteluun.

Ylen koulukone palvelee myös kaikkia niitä, jotka haluavat lapsilleen hieman rauhallisemman ja tasapainoisemman kouluyhteisön, sellaisen, jossa ainakaan jatkuva väkivallan pelko ja koulutunneilla ilmenevä toistuva häiriköinti eivät estä oppimista.

Ylen koulukone tarjoaa todellisuudessa eri tavoin asioita arvottaville suomalaisille win-win –tilanteen.

Jokainen vanhempi omaa omanlaisensa arvomaailman ja haluaa sen mukaisesti lapselleen parasta mahdollista perustaa tulevaisuutta ajatellen. Koulukoneen avulla se onnistuu mainiosti, mikäli yhteiskunta sallii moninaisen koulushoppailun.

Monikulttuuria (mm. islamilainen kulttuuri, afrikkalainen kulttuuri) rakastavat Unelma-ihmiset löytävät lapsilleen ihannekoulun, jossa S2-prosentti on korkea. Perinteisemmästä koulusta ja suomalaisuudesta tykkäävät vanhemmat saavat puolestaan lapsensa kouluihin, jossa S2-prosentti on alhainen tai peräti nolla.

Viime päivinä Ylen koulukoneen ympärillä käyty keskustelu on tarjonnut varsin merkillisen mielikuvan juuri niistä poliitikoista ja puolueista, jotka ovat edistäneet päätöksillään kehitystä, jonka myötä S2-oppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti.

Vasemmistoliitto, vihreät, SDP, RKP, keskusta ja kokoomus, siinä puolueet, jotka ovat toistuvasti eri hallituksissa edistäneet tietoisesti kehitystä, jonka myötä Suomi on seurannut Ruotsin maahanmuuttomallia ja sen sisällä tehtyjä ratkaisuja varsin uskollisesti.

Sipilän hallituksessa erityisesti kokoomus (ministerit Petteri Orpo, Alexander Stubb, Paula Risikko, Kai Mykkänen, Sanni Grahn-Laasonen) asettui poikkiteloin jarruttamaan tiukennuksia - myös hallitusohjelmaan kirjattuja asioita – joilla pyrittiin ehkäisemään politiikkaa, joka tuottaa maahan lisää sosiaaliturvan varassa eläviä ihmisiä ja joka lisää tietyntyyppistä rikollisuutta, josta erityisesti Ruotsi toimii ikävänä esimerkkinä.

Kuten eräs sosiaalisen median aktiivi kirjoitti, sivistysporvari (kokoomuslainen) taitaa olla tänä päivänä henkilö, jonka näkemykset saavat eniten vastakaikua vasemmistoliitosta ja vihreiltä.

Sanna Marinin johtaman hallituksen osalta ei tarvitse eritellä ministereitä, sillä Marinin hallitus on kokonaisuudessaan toiminut siten, että noudatetun maahanmuuttopolitiikan tuottamat ongelmat ovat vain kasvaneet. Marinin hallitus on keskittynyt maahanmuuton osalta edistämään juuri sellaista kehityssuuntaa, joka lisää ongelmia ehkäisyn sijaan.

Ylen koulukone tarjoaa nyt kaikille suomalaisille mahdollisuuden tarkkailla suvaitsevaisiksi itsensä asemoivia poliitikkoja, joilla on kouluikäisiä lapsia. Osoittavatko esimerkiksi Li Andersson, Maria Ohisalo, Annika Saarikko ja Sanni Grahn-Laasonen valinnoillaan lastensa koulujen suhteen seisovansa edistämänsä politiikan takana? Pitäväkö he huolen, että heidän lapsensa opiskelevat koulussa, jossa on mahdollisimman suuri S2-oppilaiden määrä?

Ajatelkaa positiivisesti, monta kärpästä yhdellä iskulla, useiden kulttuurien kylpy sekä erittäin moninainen kielikylpy. Ja voi tietysti tulla myös muutamia muita kylpyjä, mutta lakaisen tällaiset ajatukset maton alle, kuten osa edellä mainituista poliitikoista on selkeästi toivonut Ylen koulukoneen julkaisua kritisoidessaan.