Yle, Helsingin Sanomat ja ulkomaisista medioista esimerkiksi The Guardian ovat nostaneet esiin presidenttiehdokkaiden sukupuolisen suuntautuneisuuden, tarkemmin sanottuna Haaviston homoseksuaalisuuden. 

Ylen artikkelissa politiikka- ja yhteiskuntatoimituksen päällikkö Paula Pokkinen kommentoi: 

“Osalla voi nousta harkintaan, voiko puolisona olla homoseksuaali. Voiko presidenttipari olla homopari heteroparin sijaan. Tämä ei ollut kampanjoinnin keskiössä, mutta tätäkin asiaa saattaa moni äänestäjä miettiä.” 

Helsingin Sanomat puolestaan viittaa kansainväliseen mediaan kertoessaan lukijoilleen, että “The Guardianin sunnuntaijulkaisu The Observer oli haastatellut myös Haavistoa, jonka lehti muistutti pyrkivän Suomen ensimmäiseksi vihreäksi ja julkisesti homoseksuaaliksi presidentiksi”. 

The Guardianin aihetta käsittelevän artikkelin pääsee lukemaan täältä. 

Presidenttiehdokkaita erottaa sukupuolisen suuntautumisen ohella heidän koulutuksensa.  

Alexander Stubb on filosofian tohtori. Hänen puolisonsa Suzanne Innes-Stubb on juristi, suorittanut Master of Laws tutkinnon vuonna 1995. Hän työskentelee hissiyhtiö Koneessa.  

Pariskunnalla on kaksi aikuisikään ehtinyttä lasta. 

Pekka Haavisto on koulutukseltaan ylioppilas. Hänen puolisonsa Nexar Antonio Floresin ammatti on parturi-kampaaja.  

Kaiken muun presidenttiin liittyvän ohella suomalaiset päättävät presidentinvaalin toisella kierroksella kättelevätkö vieraita seuraavien vuosien itsenäisyyspäivän vastaanotolla herra Alexander Stubb ja rouva Suzanne Innes-Stubb vai herra Pekka Haavisto ja herra Nexar Antonio Flores. 

Ehdokkaita Stubb ja Haavisto yhdistää ainakin yksi selkeä piirre, joka ei ole hyväksi presidentin tehtävässä eikä itse asiassa missään poliittisessa roolissa, jossa henkilö on päättävässä asemassa suhteessa kansakunnan ja kansalaisten tulevaisuuteen. 

He kumpikin edustavat utopistista yhteiskunnallista ajattelua, jossa henkilön usko hänen itsensä toivomaan yhteiskunnalliseen kehitykseen on voimakkaampi kuin olemassa olevien ja historiallisten realiteettien hyväksyminen sekä johtopäätösten teko niiden pohjalta. 

Erityisen selkeästi kyseinen piirre on näkynyt kummankin suhtautumisessa Venäjään. Vuosien ajan on ollut selkeästi nähtävissä, että heiltä on puuttunut realistinen historiankäsitys siitä, millainen valtio Venäjä on aina ollut riippumatta siitä, millainen yhteiskuntajärjestys siellä on kulloinkin vallinnut.  

Noin kymmenen vuotta sitten ministeri Stubb yllytti suomalaisyrityksiä rantautumaan Venäjän markkinoille. Kovin kalliiksi ovat hänen ohjeensa käyneet esimerkiksi Fortumille (ja sen myötä kansalaisille) sekä Stockmannille, jotka toki kantavat itse vastuun vastuuttomuudestaan. Stubb kantaa ainoastaan poliittisen vastuun, joka ei ole Suomessa tarkoittanut oikeastaan mitään. 

Haaviston Venäjä-sokeus ja utopistinen usko ihmisen [ja Venäjän valtionjohdon] hyvyyteen näkyi yli kahden vuosikymmenen ajan haluna ajaa alas Suomen puolustuskyky. Mikäli Haavistoa olisi uskottu, saattaisi Suomi pahimmassa tapauksessa olla tänä päivänä osa Venäjän imperiumia. 

Maahanmuuttoon liittyen kumpikin ehdokkaista on tukenut toistuvasti Ruotsin mallin mukaista maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikkaa.  

Stubb suhtautui ministerinä halveksivasti suomalaisiin, jotka kritisoivat perustellusti kalliiksi tulevaa ja turvallisuutta heikentävää maahanmuuttoa.  

Stubb antoi useaan otteeseen ymmärtää, että kriittiset ovat rasisteja ja vastustavat kaikenlaista maahanmuuttoa. Ikään kuin Stubb olisi ollut massamedian äänitorvi valheellisessa viestinnässä, jossa kriittisiä nimitettiin maahanmuuttovastaisiksi, vaikka todellisuudessa kaikki näkyvimmät kriitikot vastustivat vain haitallista maahanmuuttoa, sitä, jonka seurauksena Ruotsi on nykyisin maailmankuulu.

Ruotsi tunnetaan tänä päivänä maailmalla Euroopan ykkösenä raiskausrikosten ja ampumistapausten osalta. Autojen poltossa maa on myös kärkikastia, samoin tahallisesti sytytetyissä koulupaloissa ja erilaisissa pommi-/kranaatti-iskuissa. Pohjoinen hyvinvointivaltio, josta kannattaa ottaa mallia?

Stubb oli niin innokas haitallisen ja vaarallisen maahanmuuton tukija, että kutsui Ruotsin entisen valtiovarainministerin Anders Borgin valistamaan suomalaisia ruotsalaistyyppisen maahanmuuton puolesta. Stubbin toiveesta Borg laati yhdessä Juhana Vartiaisen kanssa raportin, jossa Borg ja Vartiainen kertoivat työvoiman tarjonnan kasvattamisen, maahanmuuton voimakkaan lisäämisen, oikaisevan Suomen heikon talouskehityksen. Vartiainen vaikuttaa nykyisin Helsingin pormestarina. 

Ikävä kyllä, Suomen poliittinen eliitti on sittemmin toteuttanut Stubbin, Borgin ja Vartiaisen toivetta niin tehokkaasti, että maahanmuuttajat (tietyt ryhmät) ovat jo moninkertaisesti yliedustettuja seksuaalirikoksissa ja Ruotsin kaltainen jengiytymiskehityskin on synnytetty suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi vankiloiden asukeista yhä useampi on ulkomaalaistaustainen.  

Ja kuten tiedetään, ensimmmäinen terrori-isku on nähnyt päivänvalon Suomessa.  

Stubbin arvostama Borg tunnettiin kokoomuksen ruotsalaisen sisarpuolueen Moderaattien avointen rajojen politiikan kiivaana tukijana. Borgin istuessa valtiovarainministerinä Moderaatit avasivat rajat toden teolla pääministerinsä Fredrik Reinfeldtin johdolla osoittaakseen, että Ruotsidemokraattien äänestämisestä ei ole mitään hyötyä niille ruotsalaisille, jotka toivovat turvallisempaa yhteiskuntaa.  

Reinfeldt paljasti vuonna 2012 Tukholman yliopistolla pitämässään puheessa, että vihreiden kanssa vuonna 2010 tehty sovinto, joka sisälsi muun muassa ilmaisen terveydenhuollon Ruotsissa laittomasti oleskeleville, oli rangaistus Ruotsidemokraattien äänestäjille, jotta he ymmärtäisivät maahanmuuttopolitiikan muuttuvan entistä liberaalimmaksi, jos Ruotsidemokraattien suosio kasvaa. 

Reinfeldt vihasi Ruotsidemokraatteja erityisen voimakkaasti sen jälkeen, kun Ruotsidemokraatit nousi vaa’ankieliasemaan vuoden 2010 parlamenttivaaleissa.  

Reinfeldtin tahtona oli nollata Ruotsidemokraattien kannatus. Samantyyppistä kehitystä toivoi aikoinaan myös Alexander Stubb perussuomalaisten osalta oletettuaan puolueen kutistuvan miniryhmäksi hallitusvastuun (Sipilän hallitus) seurauksena.  

Notkeaselkärankaiseksi osoittautuneen Soinin puolue (ei perussuomalaiset, vaan siniset) katosikin historian hämärään, mutta Halla-ahon johdolla selkärankaiset perussuomalaiset nousivat entistä ehompana Suomen poliittiselle kartalle.   

Ruotsi on tänä päivänä äärimmäisen pahassa tilanteessa juuri noudatetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena, mutta en ole vielä tänä päivänä havainnut katumusta Stubbin suunnalla.  

Onko hän aidosti täysin piittaamaton suomalaisnuorten sekä naisten ja tyttöjen oikeudesta elää turvattua elämää omassa maassaan? Vaikea sanoa, koska en omaa kykyä nähdä Stubbin pään sisälle. 

Mutta ei Stubb ole kuitenkaan Pekkaa pahempi, sillä Pekka Haaviston edustamat vihreät ovat olleet Suomessa yhdessä vasemmistoliiton kanssa maan vaarallisin puolue, mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan.  

Vihreiden suunnasta on vaadittu toistuvasti avoimempia rajoja, jonka lisäksi vihreät ovat aina tilaisuuden tullen pyrkineet lisäämään etuja, joita maassa laittomasti oleskeleville tarjotaan sen sijaan, että heidän pyrkimyksenään olisi ollut laittomasti oleskelevien säilöönotto ja maasta poistaminen, kuten omia kansalaisiaan ja lakejaan kunnioittavassa oikeusvaltiossa tulisi tehdä. 

Haavisto ei ole koskaan lausunut poikkipuolista sanaa vihreiden maahanmuuttolinjauksille, vaan hän on itse asiassa ainoa suomalainen ministeri, joka on varta vasten ja lakia rikkomalla tuonut verovarojen voimalla terroristeja avustaneita (mahdollisesti jopa terrorismiin osallistuneita) henkilöitä Suomeen. 

Yllä olevan perusteella ei ole mitään syytä ihmetellä, että kumpikin (Haavisto, Stubb) on syyllistänyt suomalaisia rasismista useaan otteeseen. Sen sijaan en ole koskaan nähnyt heidän tuomitsevan Lähi-idästä ja Afrikasta saapuneiden törkeitä tekoja suomalaisia kohtaan.  

Oman kulttuurinsa edustajia islamilaisesta maailmasta tulleet eivät ahdistele ja käytä seksuaalisesti hyväksi, vaan kohteena ovat pääsääntöisesti olleet valkoihoiset ihmiset, myös muut kuin suomalaiset. Tämä, jos mikä on rasismia, mutta Stubb ja Haavisto eivät ole siitä piitanneet, kuten eivät ole pääsääntöisesti heidän puolueidensa edustajat. 

Mitä tulee monikultturismiin, joka tarkoittaa käytännön tasolla islamilaisen maailman edustajien “maahantuontia” sivistyneeseen ja demokraattiseen länteen, sitä Haavisto ja Stubb ovat tukeneet avoimesti.  Stubb on jopa todennut, että monikulttuurisuus on rikkaus.

Mitä tähän sanovat kaikki ne suomalaiset, joiden läheisiä on joutunut “monikulttuurin” edustajien runtelemaksi tavalla tai toisella?

Useita suomalaisia on tapettu ja satoja raiskattu tai käytetty muulla tavoin seksuaalisesti hyväksi juuri niiden “monikulttuurin edustajien” toimesta, jotka ovat omien sanojensa ja Suomen elitististen poliitikkojen mukaan tulleet hakemaan turvaa Suomesta. Puhumattakaan siitä, kuinka moni suomalaisnuori on joutunut uhkailun, väkivallan ja ryöstelyn kohteeksi, kun maahanmuuttajataustaisten jengit ovat ottaneet katuja ja alueita haltuunsa.  

Vaalikonevastauksessaan Stubb on todennut, että suomalaisten ja Suomen edun tulee olla edellä kaikessa päätöksenteossa. Niinpä, mutta eikö ole niin, että tätä mieltä ovat ennen vaaleja olleet ainoastaan perussuomalaisten poliitikot? 

Haavisto on suomalaisten ja Suomen edun asettamisesta etusijalle eri mieltä. Kenen etua Haavisto ajaisi presidenttinä? Lähi-itäläisten, afrikkalaisten ja muiden kolmannen maailman kansalaisten?  

Haaviston poliittisesta toiminnasta on ollut jo vuosia luettavissa, että suomalaiset eivät ole hänen prioriteettilistallaan lähimainkaan ensimmäisellä sijalla. 

Mitä tulee kyseisten ehdokkaiden rehellisyyteen, sen suhteen Stubb vaikuttaa huomattavasti rehdimmältä. Haaviston historia sen sijaan pullistelee valehtelua tai tietoista harhaanjohtamista. 

Muutama esimerkki Haaviston uran varrelta.  

1. Darfurin rauhanvälitysoperaatiota hehkutettiin Suomessa median ja Haaviston itsensä toimesta menestyksenä. Tosiasiassa Haavisto joutui eroamaan tehtävästä, koska hän ei nauttinut kummankaan sodan osapuolen eikä toimeksiantajien luottamusta. Ainakin Yhdysvallat, EU, Hollanti, Britannia (UK), Ranska, Saksa ja Norja ilmaisivat tyytymättömyytensä Haaviston toimintaan.  

Haaviston poistuttua hänen tilalleen otettiin kokenut tanskalainen diplomaatti Torben Brylle. 

Erikoista oli, että hakiessaan Sudanin operaatioon töihin Haavisto ei kertonut hakemuksessaan mitään koulutuksestaan. Toki siinä ei olisi ollut paljon kerrottavaakaan. Ihmetystä on herättänyt millaisella suhmurointipelillä ylioppilas Haavisto rahakkaaseen tehtävään nostettiin. Aiheesta käytiin kuumaa keskustelua vuoden 2012 presidentinvaalien alla, mutta selvyyttä taustatekijöistä ei saatu. 

2. 22.3.2019 Ylen Sannikka ja Ukkola –ohjelmassa Pekka Haavisto kertoi Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden osasyyksi siihen, ettei mennyt armeijaan, vaan valitsi siviilipalveluksen.  

Siviilipalveluksen hän suoritti 1985. Ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 1986, reilu vuosi sen jälkeen, kun Haavisto aloitti siviilipalveluksen Tampereella.

Valhe mikä valhe, mutta Suomessa vihreä poliitikko, joka edustaa seksuaalivähemmistöä, saa mediassa lähes kaiken anteeksi. Miten olisi, jos Haavisto olisi persu? Ikuinen valehtelijan leima pepussa kenties? 

3. Suomen Kuvalehti julkaisi Haavistosta tekstin otsikolla “Professori Haavisto, otaksun”: 

“Oman ansioluettelonsa mukaan hän on toiminut myös vierailevana professorina Bristolin yliopistossa Britanniassa. Tämä siis täysin ilman akateemista loppututkintoa. 
 
Merkintä vierailevan professorin (visiting professor, University of Bristol) tehtävästä löytyy Haaviston omalta cv:ltä, joka löytyy mm. EU:n nettisivuilta. Se on peräisin ajalta, jolloin hän mm. toimi EU:n erikoisedustajana Sudanissa. 
 
Bristolin yliopistosta kerrotaan, että kyseessä on virhe. Haavisto ei oppilaitoksesta saadun tuoreen tiedon mukaan ole ollut vieraileva professori Bristolissa, luennoitsija kylläkin.” 

4. Haavisto on myös esitellyt itsensä Maailmanpankin varakuvernöörinä, joten ainakaan itseluottamusta ylioppilas Haavistolta ei ole puuttunut hänen pyrkiessään kohti presidentin tehtävää. 

5. Terrorismiin kytkeytyvään Al-Hol –jupakkaan liittyen Yle uutisoi:

“Poliisikuulustelussa Haavisto väitti Tuomisen sanoneen 16.9.2019 ulkoministeriössä pidetyssä kokouksessa, että “orpolapsilla on nyt hyvä olla siellä alueella, kun ovat perheisiin tilapäisesti sijoitettuina”. Kokouksessa Haavisto esitteli keinoja, joilla al-Holissa olevat lapset voitaisiin kotiuttaa. 
 
Tiistaina Tuominen kiisti Ylelle, että hän olisi sanonut, että orpolapsilla on hyvä olla siellä. 
 
– En ole koskaan sanonut näin. Voin todeta myös, että Haavisto on esittänyt tämän väitteen esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä, eikä hänellä ole ollut totuudessapysymisvelvoitetta, Tuominen toteaa. 
 
Tuominen viittaa siihen, että rikostutkinnassa rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta puhua totta kuten todistajilla on. 
 
– Olen kiistänyt Haaviston väitteet loppulausunnossani, mukaan lukien tämä väite.” 

Yllä olevat viisi kohtaa ovat vain esimerkkejä Haaviston epärehellisestä toiminnasta. 

Kysymykseen siitä, aionko äänestää presidentinvaalien kakkoskierroksella, vastaan kyllä. En kummankaan puolesta, vaan olettamani pienemmän haitan periaatteella epärehellisempää suhmuroijaa vastaan. Punavihreä presidentti suomalaisilla oli jo ennen Niinistöä enkä missään tapauksessa halua toistoa kyseisestä aikakaudesta. 

Yhtenä vaihtoehtona olisi kotiin jääminen vaalipäivänä, mutta äänestän taktisesti, kuten erityisesti Yle, mutta myös muutamat muut suomalaismediat ja “asiantuntijat” opastivat kansaa jo vaalien ensimmäisellä kierroksella.