Ajatus siitä, että kristitty olisi antisemitisti, on ristiriidassa paitsi kristillisen rakkauden käskyn, myös kristillisen ihmiskäsityksen kanssa. Antisemitismi ei myöskään ole sovitettavissa kristillisen uskon historiallisen ja luonnollisen todellisuuden kanssa, joka on erottamattomasti juutalaisuudessa sellaisena kuin tunnemme sen Raamatusta.

Käsky lähimmäisen rakkaudesta

Raamattu ei velvoita kristittyä rakastamaan ainoastaan niitä, jotka häntä rakastavat, vaan myös vihollisiaan. 

Te olette kuulleet sanotuksi: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa ... Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? (Matt. 5:43-47)

Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys. (Room. 13:10)

Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: “Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” (Gal. 5:14)

Kristillisen uskon perusteiden tuntemus on nykyään niin heikkoa, että monen voi olla vaikea käsittää sitä, että Jeesus (noin 4–30) rakasti kansaansa silloinkin, kun hän tai hänen apostolinsa (Room. 9:1-4; Apt. 13:40-41; 28:25-27) tai profeettansa (Hes. 3:17-21; 33:2-20) mitä ankarimmin sanoin nuhtelivat, varoittivat ja tuomitsivat heitä judaismista, väärästä uskosta ja väärästä jumalanpalveluksesta ja sen pahoista hedelmistä.

Se rakkaus, mitä Raamattu tarkoittaa, näet ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa (1 Kor. 13:6). Ja Jeesuksesta sanotaan, että hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14).

Se, että kristitty torjuu judaismin ja pitäytyy Raamatun opetukseen, jonka mukaan Jeesus on "vaimon siemen" (1 Moos. 3:15), "Aabrahamin siemen" (1 Moos. 12:3; 22:18) ja "Herran kärsivä palvelija",  joka on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden ... että meillä rauha olisi (Jes. 53:5), eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa  (Apt. 4:12), on asia, joka saattaa loukata lihallisen mielen vallassa elävää. Siitä vaikeneminen tämän loukkauksen vältämiseksi on usein kuitenkin merkki uskon ja rakkauden puutteesta. 

Käsitys ihmisarvosta ja ihmissuvun polveutumisesta

Nykyään puhutaan paljon ihmisarvosta, vaikka se käytännössä useimmiten onkin perusteetonta sanahelinää tai poliittista tekopyhistelyä. Korkeimman arvonsa se kuitenkin saa kristillisestä ihmiskäsityksestä, josta käsite on lähtöisin.

Raamatun mukaan jokainen ihminen on Jumalan kuvakseen luoma (1 Moos. 1:27) ja Jumalan Pojan kalliisti lunastama (1 Piet. 1:18-19) rotuun tai etniseen syntyperään katsomatta.

Tämä vie pohjan paitsi antisemitismiltä, myös kaikelta muulta eriarvoistavalta, kuitenkaan kumoamatta niitä hyviä inhimillisiä järjestyksiä, jotka Jumala on meille lahjoittanut.

Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. (Kol. 1:14-15)

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (Room. 3:23-24)

Kaikki ihmiset ovat peräisen yhdestä ja samasta kantaisästä, Aadamista (ja Nooasta), ja sen perusteella sukulaisia, sisaria ja veljiä, keskenään.

Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä... (Apt. 17:26)

Darwinismi, joka hylkää tämän Raamatun opetuksen, loi "tieteellisen" perustan eugeniikalle eli rodunjalostusopille, jota kansallissosialistit sovelsivat antisemitismissään.

Juutalaisten erityisasema

Monen voi nykyään olla vaikea käsittää sitäkään, että Raamattu tunnustaa sellaiset käsitteet kuin perhe ja perhekunta, suku ja sukukunta, kansanheimo ja kansakunta.

Nämä ovat luonnollisia asioita, joihin säännönmukaisesti liittyy sukulaisuus, vanhemmuus ja lapseus, polveutuminen ja perillisyys sekä yhteinen kieli. Ne puolestaan ovat asioita, joita sosialisteilla ja muilla maxismin ideologisilla perillisillä näyttää olevan vimmattu tarve hämärtää, väheksyä tai pyrkiä jopa kieltämään ja kumoamaan.

Juutalaiset ovat tästä huolimatta maailman kansojen joukossa erityisasemassa. Raamattu tekee selvän erotuksen juutalaisten ja pakanakansojen – eli kaikkien muiden kansojen – välillä.

Ja Herra sanoi: “Minä olen nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden; niin, minä tiedän heidän tuskansa... Niin mene nyt, minä lähetän sinut faraon tykö, ja vie minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.” (2 Moos. 3:7, 10)

Minä olen Herra, teidän Jumalanne, joka olen teidät erottanut muista kansoista... Olkaa siis minulle pyhät, sillä minä, Herra, olen pyhä, ja minä olen teidät erottanut muista kansoista olemaan minun omani. (3 Moos. 20:24, 26)

Jumala on ilmoittanut sanansa ihmiskunnalle juutalaisen kansan kautta. Vanhan testamentin profeetat ja Uuden testamentin apostolit ovat näet syntyperältään juutalaisia. Vapahtajamme itse on inhimillisen luontonsa puolesta juutalainen (Joh. 1:11).

Sillä pelastus on juutalaisista. (Joh. 4:22)

Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. (Room. 3:1-2)

ovat israelilaisia; heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! (Room. 9:4-5)

Tämä, jos mikä, tekee johdonmukaisesti ajatellen mahdottomaksi sen, että kristitty voisi vihata ketään etenkään sen tähden, että tämä on syntyperältään juutalainen.

Varoitus pakanakristityille

Apostoli Paavali (noin 3–64) varoittaa roomalaiskirjeessään pakanakristittyjä ylpeilemästä juutalaisten rinnalla. Hän muistuttaa siitä erityisasemasta, mikä näillä lihallisen syntyperänsä puolesta on pakanoihin nähden.

Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.

Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin.”

Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois.

Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa! (Room. 11:17-24)

Uskonpuhdistajamme Martti Luther (1483–1546) – jonka judaismiin kohdistama arvostelu useimmiten ymmärretään virheellisesti sen valossa, miten kansallissosialistit 400 vuotta myöhemmin käyttivät sitä valheellisessa propagandassa hyväkseen – muistuttaa teoksessaan Että Jeesus Kristus syntyi juutalaiseksi (1523) samasta asiasta kuin Paavali:

Kun olemme taipuvaisia ylpeilemään asemastamme [kristittyinä], meidän tulisi muistaa, että olemme vain pakanoita, kun taas juutalaiset kuuluvat Kristuksen sukuun. Olemme muukalaisia emmekä verisukulaisia; he ovat Herramme verisukulaisia, serkkuja ja veljiä. Siksi, jos joku haluaa ylpeillä lihasta ja verestä, juutalaiset todellakin ovat lähempänä Kristusta kuin me. [LW 45:199-229]

"Tappio" ja "roska" Jeesuksen tuntemisen rinnalla

Paavali jatkaa siitä, mihin Luther päättää ja lukee lihallisen syntyperänsä "tappioksi" ja "roskaksi" Jeesuksen tuntemisen rinnalla:

Sillä oikeita ympärileikattuja olemme me, jotka Jumalan Hengessä palvelemme Jumalaa ja kerskaamme Kristuksessa Jeesuksessa, emmekä luota lihaan, vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin.

Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä, joka olen ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä ja olen Israelin kansaa, Benjaminin sukukuntaa, hebrealainen hebrealaisista syntynyt, ollut lakiin nähden fariseus, intoon nähden seurakunnan vainooja, lain vanhurskauteen nähden nuhteeton. Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.

Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana - että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella. (Fil. 3:3-9)

Tämä siis on se oikea heprealainen Israelin kansan usko, jota kristityt yhdessä Paavalin kanssa tunnustavat, ovatpa syntyperältään juutalaisia tai pakanoita.

Petteri Hiienkoski

Samasta aihepiiristä:

Onko judaismin arvostelu antisemitismiä? OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ti 19.01.2021.