Britannia, Ranska ja Ruotsi ovat tunnettuja monikultturismia edustavia yhteiskuntia, joissa on pyritty valtiojohtoisin toimin edistämään kehitystä, jonka myötä kansallisvaltio muuttuu kulttuurien sekametelisopaksi. Ideologian teorian mukaisesti monikultturismin pitäisi lisätä suvaitsevaisuutta ja luoda yhteiskuntiin rakkautta, rauhaa ja vakautta.

Ideologiana monikultturismi tuo mieleen kommunismin. Kaunis ajatus paperilla, tasavertainen yhteiskunta, jossa kaikki saavat kaiken tarpeellisen ja maailma hymyilee. Käytännössä kuitenkin mahdoton toteuttaa ilman pakkotoimia ja väkivaltaa sekä jatkuvaa sananvapauden heikentämistä.

Monikultturismi, kuten kommunismi, vaatii onnistuakseen ihmisen inhimillisten piirteiden riistoa. Moniarvoisen yhteiskunnan tuhoava monikultturismi johtaa lopulta fyysisesti vahvimman valtaan, totalitarismiin.

Monikultturismi on yksi totalitarismin muoto, se ei toimi, jos ihminen ei alistu kaikkiin hallinnon päätöksiin, ovat ne millaisia tahansa yksilön kannalta.

Massassa on aina voimaa, mutta massassa ei ole aina välttämättä kovin paljon järkeä. Kun yksilön vapaa ajattelu ja sanominen estetään, tuhoutuu yhteiskunnan moniarvoisuus.

Monikultturismin ja kommunismin ovat rinnastaneet esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman, sekä Neuvostoliiton ja Venäjän historiaan erikoistunut professori (emeritus) Timo Vihavainen.

Vaikka on selkeästi nähtävissä, että monikultturismin toteuttaminen tuhoaa länsimaisia yhteiskuntia kiihtyvällä tahdilla, eivät sen edistämistä vaativat eurooppalaiset poliitikot myönny tosiasioiden edessä. Poliittinen eliitti pyrkii pakottamaan EU:n jäsenvaltiot yhteiselle linjalle, jonka myötä valtioista kehittyy kulttuurien taistelukenttiä, joiden ilmapiiri ei ole avoin ja miellyttävä vaan riitaisa ja pelon täyttämä.

Monikulttuurisuuteen rakastunut Ruotsi tunnetaan nykyisin Euroopan raiskaavimpana valtiona, jonka lisäksi se on kärkisijalla koulupalojen, ampumistapausten ja kranaatti-iskujen osalta. Autopaloissa Ruotsi kisaa kärkipaikasta Ranskan kanssa. Ruotsin tilanteesta kirjoitin aiemmin (yksi , kaksi ), joten en paneudu siihen tässä sen tarkemmin.

Monikulttuurinen Ranska oli viime vuonna Euroopan unionin jäsenmaissa toteutuneiden terrori-iskujen osalta selkeä kakkonen. Statistan julkaiseman tilaston mukaan Ranskan edellä oli vuonna 2017 vain UK (United Kingdom) eli Britannia. Ranskan iskujen määräksi kerrotaan 54, Britannian 107.

Ranskassa on lukuisa määrä no go –alueita, joilla liikkuminen ilta-aikaan ei ole terveellistä. Googlaamalla France ja no go tai Paris ja no go saa selville millä alueilla ei kannata liikkua tiettyinä aikoina. Google-haun avulla saa monenlaista tietoa, poliisin kertomaa, yksittäisten blogistien kirjoittamaa ja muutamien isompien medioiden artikkeleita. Osa vähättelee, osa liioittelee. Kukin päättää lopulta itse, ottaako riskin vai liikkuuko pahimman  skenaarion ohjaamana.

Ranska on toteuttanut rajavalvontaa keskeytyksettä jo usean vuoden ajan. Terrorismin pelko on kova, vaikka Suomen poliittinen eliitti yrittää jatkuvasti viestiä, että pelolle ei saa antaa valtaa ja että on hienoa ja lähes pakollista pitää rajat auki.

Ennakointi (rajavalvonta, palauttaminen rajalta turvalliseen maahan jne.) on nähtävästi Suomen osalta vanhanaikainen tapa ehkäistä potentiaalisen vaarallisen aineksen valumista maan rajojen sisäpuolelle? 

Se tietysti ihmetyttää miksi Ranska toteuttaa rajavalvontaa, sillä Suomen presidentti Sauli Niinistö on sanonut, että rajavalvonnasta ei ole mitään hyötyä, koska turvapaikanhakijat tulevat joka tapauksessa maahan. Niinistö ei tietenkään puhu aivan totta, sillä esimerkiksi Ruotsi on turvallinen maa, joten sinne voi Dublin-asetuksen perusteella tuupata takaisin joka ainoan tulijan, joka pyrkii Suomeen täysihoitoon.

Ranskan lisäksi EU-maista rajavalvontaa toteuttavat ainakin Ruotsi, Norja, Tanska, Itävalta ja Saksa. Käsitykseni mukaan myös Unkari ja muutamat muut itäisen Euroopan valtiot, vaikka niiden rajavalvonnasta ei ole mainintaa EU:n virallisessa listauksessa. 

Monikulttuurinen Britannia on oma lukunsa eurooppalaisten valtioiden joukossa. Esimerkiksi svengaava Lontoo on paljon muutakin kuin konsertteja, kalliita kauppoja, muotia ja teatteria.

Viimeisimmät tiedot Lontoon puukotuksista ovat karua luettavaa. Lokakuun 24. päivänä julkaistussa Sun-lehden artikkelissa kerrotaan, että teräaseen (knife crime) avulla toteutettujen rikosten määrä Lontoon metropolialueella on kasvanut 16 prosenttia edellisvuodesta. Helmikuussa 2018 vain yhden viikon aikana takavarikoitiin Lontoon alueella yli 250 teräasetta ja samalla pidätettiin niiden hallussapidosta 283 henkilöä.

28.10.2018 julkaistun iNews-median mukaan Lontoossa tehtiin syyskuussa kuluvan vuoden sadas henkirikos.

Jos malttaa klikata auki Sun-lehden ja iNewsin artikkelien linkit, saa niistä tarkemmat tiedot yksittäisistä rikoksista. iNews’n julkaisemassa artikkelissa on kuvia uhreista, Sun-lehdessä mainitaan vain nimet, joiden ohessa on lyhyt selite. Lukija voi tehdä niiden perusteella omia johtopäätöksiä siitä, kuinka onnellinen yhteiskunta suomalaisia odottaa, kun valtiojohtoinen monikulttuuristaminen yltää riittävän korkealle tasolle.

Kuten tiedetään (sivu kolme), Helsingin osalta vieraskielisen väestön määrän odotetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 164 000 – 170 000 henkeen, joka on noin 23 prosenttia kaupungin koko väestöstä. Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kieliä puhuvien arvioidaan nousevan suurimmaksi kieliryhmäksi. Tulevaisuuden svengaava Helsinki, ihan kuin Lontoo ja New York yhdessä? Suomalaisjuntit hittoon ja tilalle kansainvälistä meininkiä ja sähinää.

Varsin rajussa nousussa ovat Lontoossa myös happohyökkäykset, jotka eivät yleensä tapa, mutta aiheuttavat usein hyökkäyksen kohteella vakavan fyysisen ja esteettisen haitan loppuelämän ajaksi. London Metropolitan Policen tilastoon kirjattiin 77 happohyökkäystä vuonna 2012. Viiden vuoden kuluessa määrä on kasvanut hälyttävästi. Vuoden 2017 tilastoon kirjattiin peräti 465 happohyökkäystä. 

Britanniassa on toteutunut myös massiivinen määrä raiskauksia ja joukkoraiskauksia sekä seksuaaliseen tekoon pakottamisia. Tekojen taustalta on paljastunut muslimimiesten jengejä. Kohteena ovat olleet pääasiassa tytöt ja nuoret naiset, mutta uhrien joukossa on myös poikia.

Rasisminpelko on vaarallinen tauti, mutta siitä huolimatta esimerkiksi kansalaisten rahoittama Yleisradio on kylvänyt suomalaiseen yhteiskuntaan jo vuosien ajan henkeä, jonka mukaan rasismi ja vihainen puhe ovat yhteiskunnan pahimmat ongelmat. Britanniassa valtamedia toteutti samanlaista pelottelu-uutisointia, jonka seurauksista voi lukea tästä linkistä. 

Britannian, Ranskan ja Ruotsin monikulttuuriset yhteiskunnat ovat toteutuneet poliittisten päätösten seurauksena. Poliittiset päätökset eivät olisi olleet mahdollisia, jos kansalaiset olisivat olleet ajoissa hereillä. Suomalaisilla on edelleen mahdollisuus torjua vastaava kehitys, mutta se vaatii selkeää kannanottoa kaikissa tulevissa vaaleissa.

En lähde opastamaan ketään äänestämisen suhteen, sillä jos ei nykyisten näyttöjen perusteella ymmärrä mitkä eduskuntapuolueet edistävät nykyistä kehitystä ja mikä eduskuntapuolue pyrkii muuttamaan suunnan kansalaisia suojaavammaksi, on sanottava, että kyseinen henkilö ei joko käy täysillä pattereilla tai on erittäin piittaamaton siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.