Olin tänään jakamassa vaalimainoksia Espoon Kirkkojärvellä. Kerron tässä yhteydessä tapahtuneesta eräästä upeasta, erittäin surullisesta, mutta samalla myös erittäin onnekkaasta kohtaamisesta. Sympatisoin aika paljon päihderiippuvaisia, koska he ovat usein tavallaan epäitsekkäitä hyvinvointinsa suhteen, toisinaan liian kilttejä murtautuakseen ahdingostaan ulos, sekä usein myös kovan onnen sotureita. Ne, jotka elävät talvipakkasilla yksin metsässä, ovat sitkeitä sissejä. Kohtasin tämän tapauksen, kun hän oli tonkimassa isoa tupakantumppisankoa kerrostalon pihalla. Merkittävin opetus tässä tarinassa on, että bongaamalla huumeissa sekoilevan ihmisen ja menemällä juttelemaan hänelle voit pelastaa jopa ihmishengen ainakin joksikin aikaa eteenpäin.

Kysyin virolaismieheltä, että eikö hänellä ole rahaa tupakkaan, kun täytyy tonkia natsapurkkia. Hän vaikutti ilahtuneelta, että joku huomasi ja välitti hänestä. Virolaismies oli kuulemma tehnyt asbestitöitä Suomessa kymmenen vuotta, mutta hänellä on diagnosoitu sekä keskittymishäiriö adhd että depressio. Hän käyttää päihteinä alkoholin lisäksi lakkaa ja rauhoittavia lääkkeitä. Jokaisen onkin erittäin tärkeää ymmärtää, että päihderiippuvuus on itse asiassa – jos ei aina – niin hyvin usein depression ilmenemismuoto. Jos päihteet eivät natsaa, depressoitunut makaa tyypillisesti sängyn pohjalla, mutta jos hän kokeekin, että päihteet jollakin tavalla tuovat helpotusta sietämättömään oloon, sitä lääkitsee helposti itseään päihteillä. Virolaismies totesi, että hän ei ehkä sen vuoksi makaa sängyn pohjalla, koska hän on asunnoton.

Päihderiippuvaiset tulisi kohdata depressiopotilaina, eikä vailla itsekuria olevina luusereina. Tietenkin depressiota on järkevää hoitaa lääkkeillä ja terapialla, eikä päihteillä, mutta lääkkeet eivät tutkitusti tehoa suureen osaan. Lisäksi tälläkään kaverilla ei todennäköisesti ole rahaa lääkkeisiin. Terapiaan taas ei tunnetusti pääse helposti – etenkään, jos on pitkään pohjalla ollut virolaismies, jolla ei ole oikeutta Suomen sosiaaliturvaan.

Sote-palveluissa on panostettava päihderiippuvaisten tukipalveluiden saatavuuteen siinä, missä mielenterveyspalveluidenkin saatavuuteenkin.

Virolaismies puhui hiljaisella äänellä ja minun oli usein vaikea kuulla, mitä hän sanoi, mutta ilmeisesti hän oli peliriippuvuudessaan Casino-peliautomaatteihin menettänyt rahansa ja samalla asuntonsa sekä työpaikkansa ja suistunut päihderiippuvuuteen. Peliriippuvuudesta hän oli ollut kuivilla jo vuoden verran, mutta päihderiippuvuudesta on tunnetusti vaikea päästä eroon, kun on asunnoton. Syntyy vaikea kierre, kun ei ole asuntoa, jolloin on vaikea kestää kovia olosuhteita ilman päihteitä, jolloin ei tietenkään saa töitä. Sossunkaan tukeen hän ei ole kuulemma enää oikeutettu.

Missä asunnoton virolaismies viettää yönsä? Kuulemma vuoden verran hän on jo nukkunut teltassa metsässä. Usein on niin kylmä, että hän joutuu murtautumaan sorkkaraudalla johonkin käyttämättömänä olevaan rakennukseen. Hän pahoitteli tätä kovin, mutta sanoin, että tärkeintä on, ettei hän palellu kuoliaaksi.

Virolaismies puhkesi kyyneliin pariin kertaan, pahoitteli tätä ja kutsui minua useaan kertaan enkeliksi. Pitkäänkin päihteitä käyttäneillä on tunteet tallella ja sydän paikallaan. Usein kyse on kovia kokeneista ihmisistä, ja jokaisella ihmisellä on kestokyvyssä rajansa. Toisinaan on kyse ehkä liian kilteistä ihmisistä, jotka ajattelevat, että vika on heissä, eikä ympäristössä ja sen seurauksena he alkavat käyttäytyä itsetuhoisesti. Oikeastihan vika on ympäristössä, sillä yhteisön tulisi perinteisen ja luonnollisen ihmislajin elämänmallin mukaisesti kannatella ihmistä, eikä jättää näitä selviytymään yksin maailmaan.

Sain lopulta kuulla, että mies oli aikonut ottaa rauhoittavia niin paljon, että olisi saattanut kuolla, mutta se, että menin juttelemaan hänelle, muutti hänen mielensä. Hänestä oli tuntunut, ettei ollut väliä, kuoliko nyt vai myöhemmin. Sovimme, että tapaamme kahvilassa, kun hän on selvin päin.

Harmittaa, ettei tullut jutellessa mieleen, että varmaan miehellä olisi ollut myös ravinnon tarvetta. Ostin hänelle vain kahvin, joka meinasi läikkyä jatkuvasti tulikuumana hänen käsilleen. Mies olisi tarjonnut kahvin ostamiseksi omia hilujaan, jotka putoilivat tämän tästä taskuista, kuten muutkin tavarat. Jos ajatellaan kristillisesti, minun olisi kuulunut majoittaakin mies, eikä ottaa riskiä, että pakkanen vie hänet. Tein siis paljon vähemmän kuin velvollisuuteni olisi ollut.

Yleensä en mene juttelemaan päihtyneille katujen sankareille. Mutta jos näen suht nuoren, selvästi päihderiippuvaisen miehen, minulle tulee jossain määrin huono omatunto, jos en koeta jotenkin tsempata häntä. Lisäksi suht nuorten päihderiippuvaisten puheesta saa vielä aika hyvin selvää ja tuntuu, että heidän kohdallaan kierteen voisi paremmin vielä katkaista. Tälle miehelle kukaan ei ollut kuulemma vielä mennyt puhumaan, vaikka tilanne oli kestänyt jo vuosia.

Haastankin nyt kaikki menemään kuuntelemaan ja kannustamaan erityisesti sellaisia päihderiippuvaisia, jotka vaikuttavat siltä, että heissä voisi olla vielä pelastettavaa. Toivon myös, että saisin tämän jutun kommentteihin vinkkejä, kuinka voisin auttaa virolaismiestä edelleen eteenpäin, kun toivottavasti näemme vielä kahvilassa. Hän sanoi, että autoin häntä jo pienen askelen eteenpäin.

Linkitetään tämä juttu vielä maahanmuuttoonkin, sillä tuoreesta tositarinasta puuttuu vielä tilanne, jossa havaitsin virolaisen lyöttäytyvän afrikkalaismiehen seuraan ennen kuin ryhdyimme kunnolla juttusille. Haistoin tästä asetelmasta heti päihteiden diilauksen ennen kuin pillerit vaihtoivat omistajaa. Asia varmistui jutellessa ja kun varoittelin, että nuo tyypit vievät helposti huonossa kunnossa olevan miehen rahat, virolaismies totesi, että kyllähän ne yrittävät monin tavoin huijata.

Lieneekö haittamaahanmuuton nopea kasvu syynä sille, että nuorten huumeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti? Poliisistahan on todettu, että huumebisnestä pyörittävät nykyään pääasiassa maahanmuuttajataustaiset miehet.

Kirjoittaja on aluevaaliehdokas Länsi-Uudellamaalla (nro 47)