Sanat 1) ilo, 2) valo ja 3) hauskuus ovat saaneet uudet mittasuhteet pääministeriä leikkivän Sanna Marinin (sdp) itkuisen puheen myötä.

1) Vanha suomalainen sanonta, ilo ilman viinaa on teeskentelyä, on noussut Marinin myötä uuteen kukoistukseen.

Nyt Marinia ihaileva nuoriso ja kaikki voimaantuneet feministit voivat huoletta kallistella pulloa, koska pääministerikin tekee niin kaivatessaan iloa elämäänsä!

2) Valoa pääministeri Marin lähti hakemaan Italiasta, jossa hänen kerrottiin olleen perhelomalla.

Suomi-media kirjoitti perhelomasta, joka on tähän asti tarkoittanut koko perheen voimin toteutettua lomaa tai lomamatkaa.

Italialaismedian mukaan Marin ei kuitenkaan ollut perinteisellä perhelomalla, vaan miehensä ja ystäviensä kanssa matkoilla, ilman pientä lastaan, Emmaa.

Pari kuukautta takaperin, kesäkuun 22. päivä Kotiliesi-lehti kirjoitti Sanna Marinista Anna-lehden artikkelin pohjalta.

Lainaus Kotilieden artikkelista (julkaistu 22.6.2022):

"Kiireisen työnsä ohella Sanna Marin harrastaa juoksemista. Hän juoksee usein Meilahdessa turvamies kintereillään. Vapaa-aika ja hauskanpito ovat tärkeitä myös pääministerille.

”Jokainen kaipaa välillä myös sitä, että joskus on hauskaa. Ilman iloa kyynistyy ja muuttuu tunteettomaksi. Jos on mahdollisuus vapaa-aikaan perheen ja läheisten kesken, saan siitä virtaa.”

Sanna on aikeissa pitää lomaa heinäkuussa, jos maailmantilanne sen sallii. Lomallaan Sanna haluaisi tehdä ”vaikka mitä” Emman kanssa.

”Haluaisimme viedä Emman huvipuistoon ja Muumimaailmaan. Haaveilen myös sellaisista arkisista asioista, joita moni muu ei joudu sen enempää pohtimaan. Toivoisin, että voisin vaikka käydä oman tyttöni kanssa uimarannalla ilman, että joku salakuvaa meidät ja laittaa kuvat lehteen. Toivoisin todella, että ihmisten yksityisyyttä muistettaisiin kunnioittaa”, Sanna Marin sanoo Annassa."

3) Hauskuutta Marin on hakenut ystäviensä seurasta. Ystävät ovat yleensä sitä varten, että heidän kanssaan pidetään hauskaa ja heille voi myös avata elämänsä suruja ja murheita, jos sellaiseen on tarvetta.

Ystäviin voi aina luottaa ja ystävät kutsutaan usein kotiin kyläilemään, aivan kuten Sanna Marin on tehnyt kutsuttuaan ystävänsä Kesärantaan.

Suomessa ja maailmalla on kohistu Marinin seikkailuista festivaaleilla, kotibileissä ja baareissa.

Sen sijaan siitä ei ole kohistu, miksi Marin on ollut hiiren hiljaa poliittisista kysymyksistä, eritoten Uniper-aiheesta, josta koituu suomalaisille kova lasku. Uniper on Suomen taloushistorian suurin yksittäinen moka.

Tai oikeastaan moka on väärä sana, paremminkin kyseessä on miljardiluokan talouskatastrofi.

Yksi miljardi on tuhat miljoonaa = 1 000 000 000 euroa. Tällä hetkellä puhutaan jo yli kymmenen miljardin laskusta ja lisää on asiantuntijoiden mukaan tulossa.

Marinin tukijoukot ovat levittäneet maailmalle viestiä, jonka mukaan Marin-kritiikissä on kyse siitä, että hän ei saisi pitää hauskaa, tanssia ja nauttia alkoholia.

Keskustelua viedään tahallisesti sivuraiteelle, sillä tosiasiassa Marinin kohdalla kyse on

1) erittäin merkittävien poliittisten asioiden väistelystä (vastuunpaosta),

2) reippaasta harkintakyvyn pettämisestä ja

3) pääministeri-instituution arvovallan romuttamisesta sekä kotimaassa että kansainvälisellä kentällä.

Millä tavoin oletatte ulkomaisten kokeneiden poliitikkojen suhtautuvan neuvottelijaan (Marin), joka käyttäytyy vapaa-ajallaan kuin murrosikäinen kakara ja joka uhriutuu ja itkeä tuhertaa, kun joutuu oman toimintansa (tai toimimattomuutensa) vuoksi myrskyn silmään?

Kun Marin esiintyi itkua tuhertaen, hän oli pahoillaan omasta puolestaan, ei kansalaisten vuoksi. Mitä tällainen asenne kertoo pääministerin, maan korkeimman poliittisen henkilön ymmärryksestä suhteessa asemaansa?

On täysin toinen asia kyynelehtiä kansan tai kansakunnan karmeiden kokemusten vuoksi kuin astua yleisön eteen nyyhkyttämään ja kertomaan tulleensa kaltoin kohdelluksi vain siksi, että halusi elämäänsä iloa, valoa ja hauskuutta.

Uskon, että moni leipäjonossa seisova haluaisi myös elämäänsä iloa, valoa ja hauskuutta. Samoin monet suomalaiset, jotka pelkäävät joutuvansa työttömäksi tai joiden palkka ei riitä syksyn ja talven tullen energia- ja ruokalaskun maksamiseen saati työmatkojen kustannuksiin.

Itse asiassa Marinin esiintyminen kertoi myös siitä, kuinka etääntynyt hän on satojen tuhansien suomalaisten arjesta. Vai muistaako joku hänen tuhertaneen itkua siksi, että moni suomalainen on kauhuissaan ja peloissaan ajatellessaan tulevaa talvea?

Onko Marin unohtanut, että hän on itse pyrkinyt asemaansa, ei joutunut siihen siksi, että hänet olisi pakotettu pääministeriksi.

Pääministerin, kuten presidentin, odotetaan kestävän kovia paineita, ei kaatavan henkilökohtaisia ongelmiaan kansalaisten niskaan. Mikäli paineensietokyky osoittautuu tositilanteessa heikoksi, tulee henkilön ihan itse ymmärtää, että pesti on hänelle liian vaativa.

Miksi Marin väitti "ajattelevansa Ukrainaa" lausuessaan Lahdessa pitämänsä puheen viimeisiä sanoja?

Moni epäilee, että kyseinen puheen kohta oli suunnattu kansainväliselle kentälle, jossa kaikki Ukrainaan suunnattu sympatia, aito tai kyynisen taktinen, saa positiivista huomiota.

Kuten alussa kirjoitin, Marinin tukijoukot ovat luoneet kansainväliselle kentälle valheellisen käsityksen, jonka mukaan Marin-kohu johtuu siitä, että pääministeri ei saisi tanssia ja pitää hauskaa.

Tähän kun niitataan lisäbonuksena "tieto", että Marin ajattelee Ukrainaa, synnytetään ulkomaille käsitys, jonka mukaan suomalaiset ovat metsäläisiä ja juntteja toisin kuin pääministeri, joka on supercool pitäen hauskaa, tanssien, bilettäen, nauttien mietoja alkoholijuomia ja ajatellen Ukrainaa.

Suomalaiset ansaitsevat parempaa, paljon parempaa, mutta nähtävästi Suomi-media ei yhdy tähän tahtoon.

On nimittäin niin, että jos Suomessa olisi Viron kaltainen julkinen media, Marin olisi joutunut väistymään paikaltaan.

Samoin olisi käynyt Pekka Haavistolle (vihr) jo aikaa sitten.

Virossa ministeri ei voi valehdella. Tai tietysti voi, mutta jos jää kiinni, tarkoittaa se armotta sitä, että kengän kuva ilmestyy takamukseen.

Suomalaisen median tilasta kertoo erinomaisesti se, että juorulehti Seiskasta on tullut selkeä ykkönen, mitä tulee kansalaisten edunvalvontaan suhteessa ministerien toimintaan.

Vastaavasti Suomen suurin päivälehti Helsingin Sanomat istuu parhaillaan syytettynä käräjillä, jonne joutunee tulevina aikoina vielä toisen kerran Wille Rydmaniin kohdistuneen kunnianloukkausepäilyn myötä (linkki 1 ja linkki 2).

Mutta. Jälleen kerran. Sitä saa mitä tilaa. Ja kuten tiedetään, Suomessa tilauksen voi tehdä toistaiseksi ainoastaan eduskuntavaaleissa.

Jos järjestelmä olisi toinen, Sveitsin mallinen, voisivat kansalaiset vaikuttaa elämäänsä huomattavasti paremmin kuin nykyisin.

Sveitsi on ainoa maailman maa, jonka voidaan sanoa toteuttavan aitoa demokratiaa.

Suomen poliittisella johdolla ei ole ollut uskallusta siirtyä samaan suuntaan, koska suora demokratia pakottaa poliitikot kuuntelemaan kansaa.

Suora demokratia pelottaa nimenomaan suhmuroijia, sumuttajia ja valehtelijoita, jollainen yksikään poliitikko ei myönnä olevansa, vaikka esimerkiksi Sanna Marin ja Pekka Haavisto ovat valehdelleet poliittisen uransa aikana useita kertoja.

Eikö ole hassua, että juuri Marin ja Haavisto ovat olleet melkoisia kansansuosikkeja viime vuosina? Mitä se kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta?