Aamun Ylessä studiossa istuivat perussuomalaisten Ville Tavio ja keskustan Markus Lohi. Heidän keskusteluaan kuunnellessa ei kaikin paikoin hahmottanut, että keskusta on hallituspuolue.

Hahmotushäiriö johtui siitä, että Lohi halusi tehdä kaikenlaista, mutta hänen halunsa eivät korreloineet hallituksen toimien kanssa.

Entä minkä kortin Lohi vetäisi hihastaan, kun puhuttiin hallituksen toimista liittyen ilmastopolitiikan ja Ukrainan sodan aiheuttamaan polttoaineiden ja energian hinnan nousuun?

Tietysti työryhmäkortin. Vanha suomalainen perinne, kun hallitus ei kykene merkittäviin tekoihin, niin perustetaan työryhmä.

Perussuomalaisten Tavio totesi, että Ruotsi on jo tehnyt poliittisia päätöksiä, mutta Suomessa perustetaan työryhmä.

Suomen hallitus siis tarkkailee tilannetta, kuten on kautta aikain tehnyt tilanteessa, jossa päättäjiin iskee kognitiivinen dissonanssi ja äänestäjien menetyksen pelko.

Selkärankaisuus ei ole vuosikymmeniin ollut kansanedustajien ja varsinkaan hallituspuolueiden kansanedustajien tavaramerkki.

Konsensus-periaate ja hyväuskoinen kansa yhdessä jatkuvaa manipulaatiota harjoittavan median kanssa ovat tappava yhdistelmä, mitä tulee aidon demokratian eli kansalaisten edun ja tahdon mukaisten päätösten toteutumiseen.

Markus Lohen puheista tuli selväksi jälleen se, että keskusta ei ole valmis tinkimään ilmastopoliittisista tavoitteista, jotka ovat Suomen kohdalla mielipuolisempia ( "kunnianhimoisempia" ) kuin millään muulla EU-valtiolla.

Voidaan sanoa, että Suomessa toteutetaan ilmastopolitiikkaa, joka kolisee omaan nilkkaan ihan joka suunnasta.

Entä löytyykö Suomesta ammattiryhmiä, joiden tuloihin tai etuihin ilmastopolitiikalla - tehtiin niin tai näin - ei ole mitään merkitystä?

Totta kai löytyy - Arkadianmäen apinaorkesteri, jota parlamentiksi kutsutaan.

He voivat tehdä mitä tahansa päätöksiä, joiden seurauksena monien kansalaisten elämä, maaseudun elinkelpoisuus ja kuljetusyrittäjien toiminta vaikeutuvat konkurssikypsälle tasolle.

Ja kun tavaroiden kuskaaminen kallistuu, heijastuu se kaupan tuotteiden hintoihin, jotka olivat jo ennen Ukrainan sotaa nousussa.

Apinaorkesterin ylintä väkeä, hallitusta, hintojen nousu ei tunnu haittaavan, sillä olisi kai siellä [hallituksessa] tehty jo aikaa sitten merkittäviä ennakoivia päätöksiä, mikäli kansalaisten ja yrittäjien kasvava hätä olisi kiinnostanut.

Mutta ei siis ole tehty, vaan perustettu työryhmä.

Kas kun ei ole perustettu parlamentaarista työryhmää, jolla olisi saatu hallituksen tekemä tihutyö koko eduskunnan kontolle.

Mutta ei hätää, sillä nyt näyttää siltä, että kokoomuslainen ratsuväki voittaa seuraavat vaalit ja malli muuttuu!!

Tai no, muuttuuko sittenkään, sillä kokoomus kannattaa ja tukee hallituksen ilmastopolitiikkaa.

Kokoomus sitoutui siihen jo aikaa sitten eduskuntapuolueiden yhdessä tekemällä päätöksellä, jonka ulkopuolelle jäi ainoastaan perussuomalaiset-puolue.

Suomi matkaa näillä näkymillä ojasta allikkoon, vaikka pääministeripuolue vaihtuisi demareista kokoomukseen.

Energian jatkuvasti kohoavien hintojen osalta kannattaa muistaa, että kokoomus oli nimenomaan puolue, jonka edustajat vakuuttelivat sähkölaskun pysyvän kohtuullisena, kun Fortumin sähköverkkobisnes myytiin ulkomaisten pääomasijoittajien pääosin omistamalle Carunalle.

Myynnin siunasi valtion omistajohjausyksikkö, jossa vastuuministerinä istui Pekka Haavisto (vihr).

Pääministeri Jyrki Katainen (kok) oli hyväksymässä myyntiä molemmissa pienen piirin kokouksissa, joissa kauppa lopullisesti siunattiin.

Myynnin jälkeen pääministeri Katainen ja ministeri Jan Vapaavuori (kok) vakuuttivat julkisuudessa kaupan olevan turvallinen ja että kansalaisten sähkölasku ei nouse, koska valvonta on niin hyvällä mallilla.

Suuremmista puolueista perussuomalaiset ja keskusta vastustivat sähköverkon myyntiä.

Nyt, kun keskusta istuu sosialistihallituksessa, se on tukenut politiikkaa, jonka myötä polttoaineiden, energian ja kansalaisten elämisen hinta kallistuvat jatkuvasti samalla, kun Suomen omavaraisuus, maaseudun elinkelpoisuus ja huoltovarmuus heikkenevät.

Oppositiossa keskustan kello kaikuisi varmasti aivan toisella äänellä.

Miten nämä asiat eivät mahdu kansalaisten kalloon? Siis se, että vanhat konsensuspuolueet (sdp, kesk, kok) kääntävät aina takkinsa samoinpäin, kun istuvat hallituksessa.

Kimppakivalla edetään ja maksajana ja kärsijänä ovat toistuvasti [höynäytetyt] kansalaiset.

Ja kuten todettua, kansanedustajien ja ministerien elämää päätökset eivät liiemmin hetkauta, sillä heidän elintasonsa säilyy hyvällä tasolla, mukaan lukien kaikki liikkumiseen ja terveydenhoitoon liittyvät ilmaisedut sekä ylimääräiset palkkiot muun muassa hallintoneuvostojen kokouksissa istumisista.

Ei ole helppoa kansanedustajilla ja ministereillä, kun täytyy jatkuvasti näytellä huolestunutta kansalaisten asialla olevaa persoonaa.

Elämisen tuska suorastaan hyökkää useiden kansanedustajien ja ministerien kasvoilta, kun he eläytyvät rooliinsa eduskunnan istunnoissa.

Sitä olen usein ihmetellyt, miksi eduskunnasta putoavat kansanedustajat eivät hakeudu teatteri- ja elokuvataiteen pariin. Näyttöjä löytyy roppakaupalla, vaikka varsinaiset alan opinnot puuttuisivat.