Mikä yhdistää kaikkia seuraavassa mainittuja henkilöitä, jotka toimivat tai ovat toimineet Rinteen / Marinin hallituksen ministereinä?

Sanna Marin, Li Andersson, Krista Kiuru, Aino-Kaisa Pekonen ja Antti Rinne.

He kaikki ovat joko valehdelleet tai tukeneet valheellista viestintää.

Sanna Marin (sdp) valehteli eduskuntavaalien alla kysyttäessä, onko hän toivonut Suomeen lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Tosiasiassa Marin on lisännyt itse vuoden 2015 vaalikonevastaukseen täydentävän kommentin, jossa hän kirjoittaa sanatarkasti näin: ”Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita”.

Pääministerinä istuessaan hän on ollut osallisena STM-virkamiesten ja THL:n levittämään tiedotuksen sekamelskaan, jonka perusteella kansalaisille on syötetty kasvomaskeista kahdenlaista, keskenään täysin päinvastaista tietoa.

STM-ministerit Krista Kiuru (sdp) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas) ovat toimineet saman ristiriitaisen tiedon levittäjänä kuin pääministeri Marin.

Keväällä 2020 Marin, Kiuru ja Pekonen vähättelivät maskien tarpeellisuutta ja koronan vaikutuksia yhteiskuntaan.

Kansalaisten hämmästellessä kansainväliseltä kentältä tihkuvia tietoja, joiden mukaan maskeista on hyötyä, kiihdytti Marinin hallitus toisenlaisen tiedon levittämistä.

STM:n julkaisussa Selvitys väestön kasvosuojusten käytöstä COVID-19-epidemian leviämisen ehkäisyssä, päivätty 29.5.2020, kohdassa 7 Selvityksen johtopäätökset sivulla 57 todetaan, että ”tutkimusnäytön perusteella kasvosuojusten käytön vaikutus hengitystieinfektioiden leviämiseen väestössä on vähäinen tai olematon”.

Myöhemmin kesällä ja erityisesti kuluvan syksyn viimeisten viikkojen aikana ministerien suusta on kuultu täysin päinvastaista viestiä. Nyt maskit ovat kaiken a ja o, kun vielä keväällä niiden merkitystä vähäteltiin samalla, kun kehotettiin pesemään käsiä.

Eduskunnan istunnossa 8.10.2020 pääministeri Marin myönsi kevään viestinnän perustuneen maskien vähäisyyteen, ei siis siihen, että ne ovat hyödyttömiä.

Normaalissa länsimaisessa yhteiskunnassa valtamedia olisi esittänyt vaatimuksen ministerikatraan Marin, Kiuru ja Pekonen eroamisesta, mutta ei Suomessa, jossa valehtelusta tai harhaanjohtavan tiedon levittämisestä on muodostunut ministerin toimenkuvaan liittyvä tavaramerkki.

Eivät Marin, Kiuru ja Pekonen poikkeuksia ole harhaanjohtavina ministereinä, sillä heitä aiemmin kansalaisia ovat viilanneet rankasti linssiin esimerkiksi Iiro Viinanen, Paavo Lipponen, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Jutta Urpilainen ja Petteri Orpo.

Entä miten opetusministeri Li Andersson (vas) ja eduskunnan puhemies Antti Rinne (sdp) liittyvät aiheeseen ”valehtelevien ja vastuuttomien poliitikkojen maa”?

Anderssonin mukaan aktiivimallin purkaminen oli vasemmistoliitolle kynnyskysymys hallitukseen menolle. No, aktiivimalli purettiin, mutta sen tilalle hallitus tuotti ”työnhakumallin”, joka ei liiemmin poikkea Sipilän hallituksen ehdottomasta aktiivimallista. Vertailutaulukko mallien ydinasioista löytyy tästä linkistä. 

Antti Rinne ja sdp lupasivat puolestaan kansalaisille monia asioita eduskuntavaalien alla, esimerkiksi vappusatasen, joka kuihtui vaalien jälkeen olemattomiin.

Pääministeri Marin perui vappusatasen etenemisen vedoten taloustilanteen dramaattiseen muuttumiseen, mutta Helsingin Sanomien toimittaja totesi, ettei vappusatanen ollut muutoinkaan etenemässä.

Puhtain sydämin voidaan sanoa, että Rinteen ja sdp:n lupaama vappusatanen oli tyypillinen vaalivalhe, joka upposi kuitenkin eläkeläisiin, jotka äänestivät sdp:n niukalla enemmistöllä pääministeripuolueeksi.

Täysin oma lukunsa on Suomen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr), joka jättää säännönmukaisesti vastaamatta eduskunnan kyselytunnilla juuri siihen kysymykseen, joka hänelle esitetään liverrellen sen sijaan liirum laarumia, jolla täyttää vastaukseen tarkoitetun minuutin ajan.

Ohisalo ei vastaa rehellisesti ja suoraan edes toimittajien kysymyksiin, kuten viimeksi havaittiin anarkistien ja kommunistien tukeman Elokapina-liikkeen julkisuutta saaneen episodin yhteydessä.

Elokapinan asianhoitajana ja rekisterinpitäjänä Suomessa toimii Elonvaalijat ry, jonka postiosoitteeksi Kauppalehti tarjoaa SKP:n ylöjärveläisaktiivi Minna Mentulan osoitteen. (SKP = Suomen kommunistinen puolue.)

SKP:n nettisivuilta löytyy noin vuosi takaperin, 27.9.2019 päivätty artikkeli, josta seuraava lainaus:

”Suomessa ilmastolakkoa ja muuta ilmastotoimintaa on noussut vetämään Elokapina, kansainvälisen Extinction Rebellion -kansalaistoimintaverkoston paikallinen ryhmä. Elokapina julistaa yhteiskuntasopimuksen rauenneeksi, koska hallitukset ovat laiminlyöneet perustuslaillisen velvollisuutensa huolehtia sekä ihmisten että ympäristön hyvinvoinnista, ja epäonnistuneet turvaamaan elinkelpoisen tulevaisuuden tuleville sukupolville. Liike haluaa herättää niin hallitukset, yritykset kuin tavalliset ihmisetkin tajuamaan, että nykymenolla meitä uhkaa sukupuutto. Ilmastoviikolla Elokapina on ollut esillä Helsingissä pyrkimällä estämään jättimäisen loistoristeilijän lähdön satamasta sekä pysäyttämällä liikenteen keskustan vilkkaassa risteyksessä puoleksitoista tunniksi.”

Elokapina on osa Britanniassa perustettua Extinction Rebellion –liikettä, jonka johtaja Roger Hallam pyrkii kiihottamaan kansainvälistä nuorisoa länsimaisen yhteiskunnan ja demokratian tuhoamiseen, jonka jälkeen on tarkoitus perustaa neuvostoja, joiden johdolla yhteiskunnan pitäisi toimia.

Hallam on lisäksi sitä mieltä, että yritysjohtajat ja poliitikot pitäisi ampua, koska he ovat syyllisiä ympäristön nykyiseen tilaan.

Suomen vihreä sisäministeri Maria Ohisalo ei kyennyt suoraan tuomitsemaan Elokapinan lainvastaista toimintaa, josta kukin voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, kuinka läheiseksi Ohisalo ja vihreät kokevat vandalismiin ja väkivaltaan brittiläisen johtajansa lausuntojen perusteella valmiin liikkeen.

Kaikesta olemassa olevasta tiedosta syntyy vahva mielikuva, jonka mukaan ilmasto on Elokapinalle (Extinction Rebellionille) vain savuverho, todellisen päämäärän ollessa kommunistinen yhteiskunta. Extinction Rebellionin pyrkimyksenä vaikuttaa olevan yksipuoluejärjestelmä, jossa valta on keskitetty neuvostoille ja keskuskomitealle, kuten edesmenneessä Neuvostoliitossa.

Kuinka moni Extinction Rebellionin mielenilmauksiin osallistuva ymmärtää, että heidän tukemansa liikkeen pääsy vallankahvaan tarkoittaisi siirtymistä totalitarismiin, jossa toisinajattelijoille ei anneta armoa vaan vaihtoehtoina ovat palkintomatka Siperiaan tai mielisairaalaan tai pikainen poistuminen elävien kirjoista niskalaukauksen saattelemana?

Ohisalon oletan tiedostavan vallan hyvin mistä Elokapinan (Extinction Rebellionin) toiminnassa on perimmäisesti kyse. Vihreiden ja vasemmistoliiton riveistä löytyy useita ääriajattelua kannattavia, kuten myös nykyisestä sdp:stä sen perusteella, millaisia lausuntoja pääministeri Marin on antanut yrityselämään liittyen.

Entistä enemmän on ihmeteltävä mikä saa puolueensa punavihreää siipeä edustavan Annika Saarikon johtaman keskustan istumaan sosialististen vallankumoushörhöjen hallituksessa, jossa ministeri toisensa jälkeen johtaa kansalaisia lausunnoillaan harhaan.

Suomalaisten luottamus yhteiskunnan päättäjiin ei ole ainakaan noususuhdanteessa, mutta se ei johdu ainoastaan poliitikoista, sillä oman osansa kasvavalle epäluottamukselle ovat tarjonneet valtamediat, joiden toimituksille ja toimittajille tärkeintä tuntuu olevan suhteiden säilyttäminen poliitikkoihin ja puolueisiin sen sijaan, että ne toteuttaisivat tehtäväänsä kaikkien vallanpitäjien tasapuolisina ja armottomina valvojina.

Puoluelehdistö on asia erikseen, mutta erityisesti Yleisradiolta olisi syytä odottaa neutraalia uutisointia jatkuvan punavihermanipulaation sijaan. On hyvin vaikea tunnistaa löytyykö Ylen uutisoinnin alueelta ainoatakaan osa-aluetta, jonka suhteen nykyinen Yle kykenee välittämään kansalaisille mahdollisimman hyvän kuvan todellisuudesta.

Surullinen on suomalaisen yhteiskunnallinen tila, mutta onko pohjakosketusta saavutettu vieläkään? Epäilen, että ei, sillä Marin ja kumppanit jatkavat edelleen ministereinä, vaikka Suomen perustuslain pykälän 60 mukaan ”ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia”.