Blogi: Timo Vihavainen, pe 12.06.2020 23:52

Anti-intellektualismin ydin

Tiedon pelko ja sen pakeneminen

 

Yrjö Ahmavaara, mainio monitieteilijä, oli aikoinaan monen opiskelijan idoli. Hänen teoksensa Yhteiskuntatieteen kyberneettinen metodologia selitti yhteiskuntien menestymistä ja tuhoutumista niiden informaatiojärjestelmien eroilla. Kapitalistinen järjestelmä oli sen mukaan väärin rakennettu kone, joka ennemmin tai myöhemmin oli tuomittu tukehtumaan omiin virhekytkentöihinsä.

Sosialistisella järjestelmällä oli sen sijaan kyky hyödyntää sitä takaisinsyöttöä, jota sen toiminta tuotti. Se teki aina tarvittavat korjausliikkeet ja oli predestinoitu kukoistamaan ajasta aikaan.

Tämä oli oikealta kuulostavaa evankeliumia 1960-luvun lopun Suomessa. Suuri lamakausi oli kiistattomasti ollut kapitalismin aikaansaannos ja yksin tein sitten myös fasismi ja maailmansodat. Vaikea oli tuollaista menneen maailman irrationaalisuutta puolustella, saati kannattaa.

Toki siinä sitten kävi, kuten tiedämme. Ahmavaara ei jäänyt raunioille makaamaan, vaan hänestä tuli sosialismin ja kaikkien muidenkin kvasirationaalisten ja anti-intellektuaalisten oppien ankara kriitikko, jonka kolumneja vanhoista Kanava-lehdistä kannattaa yhä lukea. Itse asiassa ne avasivat monelle näkymän sellaiseen sosialismikritiikin traditioon, josta meillä ei tiedetty mitään.

Muistan, miten herättävä oli Ahmavaaran vuonna 1969 ilmestynyt Informaatio –teos. Jokunen vuosi myöhemmin ilmestyi teos Informaatio: informatiivisen joukkotiedotuksen loogiset perusteet. Sitä kirjaa en ole lukenut, mutta ainakin nimen perusteella se kertoo samaa tarinaa kuin edellinenkin.

Ahmavaara oli matemaattisesti suuntautunut yhteiskuntatieteilijä ja psykologi ja onnistui hyvin havainnollisesti ja vakuuttavasti yksinkertaistamaan monimutkaiset asiat. Kirjan mukaan sellainen joukkotiedotus, joka kertoisi ihmisille niistä heidän elämäänsä oikeasti vaikuttavista tärkeistä asioista, olisi avainasemassa, kun yhteiskunnasta tehtäisiin rationaalinen, toimiva ja oliko vielä onnellinenkin.

Ahmavaaran skenaario olikin keskeisessä asemassa, kun Yleisradion Pitkän tähtäimen suunnittelukunta PTS luonnosteli politiikkansa. Yhteiskunnan itsensä takia oli välttämätöntä harjoittaa niin sanottua informatiivista ohjelmapolitiikkaa ja se oli välttämättömyyden pakosta aina myös poliittista.

 Erilaiset tyhmentämisohjelmat sen sijaan häiritsivät koko yhteiskunnan politiikan rationaalisuutta. Ihminen, joka ei ymmärtänyt, mistä hänen ongelmansa ja onnettomuutensa johtuivat (kapitalismista), ei kyennyt vastaamaan niihin järjellisellä tavalla, vaan saattoi joutua vaikkapa jonkin irrationaalisen massaliikkeen ( fasismi) saaliiksi. Huonosta joukkotiedotuksesta kärsi siis koko maa ja maailma, hyvä sellainen taas tarjosi pelastuksen.

Käytännössä ns. reporadion informatiiviseksi tarkoitettu eli yhteiskunnan ongelmia esiin nostava ja sosialismia niiden parannuskeinoksi tarjoava politiikka nosti kansajoukkojen niskakarvat pystyyn. Osoittautui, ettei kovin moni halunnutkaan –kukaties työn, Revon tai sairauden takia- nauttia siitä oikeasta informaatiosta, jota heille yritettiin tarjota.

Repo sai lähteä ja informatiivisuudesta tuli entistä vaisumpaa, lähinnä manipulaatiotasoista. Täytyy tosin tunnustaa, että verrattuna nykyiseen hömppätarjontaan ja avoimen yksipuoliseen propagandaan, taso oli paljon korkeampi.

Mutta kaikki oli tuolloin uutta ja siihen jaksettiin reagoida. Sankaritoimittajat halusivat tuolloinkin pelastaa maailmaa, kuka kertomalla kansalle, miten upeaa elämä siperialaisessa kolhoosissa oikeasti oli, kuka taas kertomalla oman maamme tosiasiallisesta kurjuudesta.

Ylen ahmavaaralainen sanoma ei oikein mennyt perille tuohon aikaan, jolloin elintaso maassamme kasvoi ennennäkemätöntä vauhtia. Harva siinä jaksoi luokkataistelusta kiinnostua, vaikka tarjolla oli suorastaan suuren ja mahtavan naapurimaamme kannustava esimerkki. Sehän oli paikka, joka kertoi itsestään vain totuudellista informaatiota, jota ei sitten tarvinnut täällä meillä enää parannella.

Joka tapauksessa siis, vaikka maailman pelastamisen resepti oli tiedossa, ongelmaksi jäi se, etteivät monet vastaanottajat halunneet tietää siitä mitään. Kyseessä oli niin sanotusti tiedonsosiologinen ideologian eli väärän tietoisuuden ongelma. Informaatio ei vain mennyt läpi. Nykyäänhän taidamme havaita saman asian Ylen lähetysten kohdalla. Suuri osa kansaa ei kuuntele eikä edes halua niitä asioita, joita sen pitäisi haluta.

Muistan, että Ahmavaara mainitussa Informaatio-kirjassaan käytti ilmiöstä sanaa fasistinen informaation torjunta. Koko fasismi oli kyberneettiseltä kannalta väärinkytkentää, eräänlainen oikosulku, joka tuli oikean (sosialistisen/vallankumouksellisen) tietoisuuden tilalle.

No, Ahmavaara oli hyvin korkeatasoinen intellektuelli, joka aikanaan huomasi virheensä ja kykeni tekemään johtopäätökset. Silti myös hänen tuon kauden kirjoituksensa ovat kiinnostavia.

Epäilemättä Ahmavaaran periaate, jonka mukaan informaation torjunta sinänsä on anti-intellektuaalinen primitiivireaktio, pitää paikkansa. Avoin yhteiskunta perustuu informaation vapauteen ja korkea intellektuaalinen taso edellyttää kykyä sietää kaikkea mahdollista informaatiota, myös sellaista, joka on täysin omien vakaumusten vastaista.

Kun katsoo nykyisen sensuurimentaliteetin ilmauksia, erilaisista robottien suorittamista ”väärien” sanojen metsästyksistä väärinajattelevien bännäyksiin ja blokkauksiin, ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että julkisen keskustelun intellektuaalinen taso on tavattoman matala. Sensuuria ja informaatiosta pidättymistä ei ainoastaan harjoiteta avoimesti, vaan sillä jopa ylpeillään.

Ahmavaaran käyttämä termi fasistinen informaation torjunta on toki nähtävä oman aikakautensa kontekstissa. Muistan kyllä, että sen poliittinen primitiivisyys häiritsi minua suuresti jo aikanaan.

Älkäämme siis nimittäkö fasismiksi tuota avointa tiedon halveksuntaa ja omaan ideologiseen bunkkeriin käpertymistä. Kyllä siihen tosiasiassa syyllistyvät nykyään aivan erityisesti ne, jotka ovat vanhan vasemmistolaisuuden perillisiä. Typeryydestä toki joka tapauksessa on kysymys ja kannattaa ottaa vakavasti se ajatus, että ajattelusta kieltäytyminen aiheuttaa paljon onnettomuutta.

Itse asiassa tuolta edistyksellisyyden pimeältä puolelta taitaa vielä puuttua asianmukainen nimi. Sellainen kannattaisi ehkä keksiä. Orwellilaisesta hyvinajattelusta ja ajatusrikosten välttämisestähän tässä on kysymys.

Joskus ennen sotia oli käytössä termi patentti-isänmaallisuus, joka pilkkasi tiettyjä, rajoitetusti intelligenttejä tahoja. Sodan jälkeen yksisilmäisiä lehtiä pilkattiin muuntelemalla niiden nimiä: Työkansan Sanomista tuli Yökansan sanomat, Kansan Uutisista Kansan Uutimet ja niin edelleen.

Helsingin Sanomat ja Yle eivät nykyään ole suotta tunnettuja lempinimiään ansainneet. Nehän ovat täynnä orwellilaista kivapuhetta ja ankkapuhetta ja kokonaan kuuroja kriittiselle informaatiolle. Informaation maksimaalisen vapauden ja monipuolisuuden sijasta myös someinstituutiot googlea myöten kertovat olevansa avoimesti ideologisia ja missiostaan tietoisia.

Suuri ja miltei uskomaton sairaalloinen oire tässä informaatioilmastossa on usko oman ideologian kaikkivoipaisuuteen ja täydellisyyteen. Erittäin huolestuttava merkki tästä ovat Jukka Hankamäen kirjaa vastaan kohdistetut hyökkäykset. Kun filosofia syytetään ajatusrikoksesta, ollaan jo sen tason moukkamaisuuden edessä, että se vallan mykistää.

Mutta millä sanalla tätä uutta sensuurimentaliteettia pitäisi kutsua? Olisi toivottavaa, että sana olisi informatiivinen ja saattaisi mahdollisesti herättää ajatuksia myös niissä, joihin se kohdistuu.

 

 

Timo Vihavainen pe 12.06. 23:52

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muuan tragedia

to 13.05. 20:28

Stalin julisti vuonna 1937, että ensimmäisen kysymyksen oli aina oltava:

to 29.04. 23:29

Pääkirjoitusskandaali

to 15.04. 23:18

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01. 11:08

Ankkalammikon Augustinus?

la 19.12. 01:29

Kohti konfliktia?

ke 25.11. 23:32

Suomi Suomeksi

ke 18.11. 17:02

Historian hämärästä nostettua

to 12.11. 21:29

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

la 07.11. 23:10

Puolivirallinen toisinajattelija

su 25.10. 22:56

blogit

Vieraskynä

Lukijamme kirje 14.4.2021 poliittisille päättäjille sekä Husin ja THL:n johdolle

su 25.04.2021 21:19

Juha Ahvio

Bidenin USA radikaalin kumouksen kourissa

la 19.06.2021 09:03

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Ilmastopolitiikka systemaattisessa harhassa

su 23.05.2021 18:06

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jonkinlainen huimaus meitä vaivaa, kun emme itsenäisyyttä puolusta

ke 16.06.2021 18:19

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Terveyskeskuskokemuksia Espoossa ja lääkärituonti ulkomailta

to 10.06.2021 13:37

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n punavihreän ympäristösadun loppu - Oranssimies oli oikeassa? - Suursota uhkaa

ti 22.06.2021 16:41

Heikki Porkka

Kantaväestön korvautuminen ei ole salaliittoteoria vaan tilastollinen fakta

la 29.05.2021 12:50

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

Elokapina- Moskovasta kajahtaa?

ti 22.06.2021 12:14

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Muuan tragedia

to 13.05.2021 20:28

Matti Viren

Miten rikkaita olemmekaan!

to 13.05.2021 20:26