Keulakuvan vaihtaminen ei puhdistanut uudelle hallitukselle pöytää vanhan jäljiltä.

Uskottavuuskriisi, joka kohdistui Antti Rinteeseen (sd.), jatkuu uuden pääministerin Sanna Marinin (sd.) lisäksi vanhasta hallituksesta jääneiden ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ja sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) kohdalla.

Laillisuuskysymysten osalta epäilyt ulottuvat nyt myös molempien hallinnonalojen virkamiesjohtoon.

Idealistisessa maailmanparannusinnossa tuntuu unohtuvan, etteivät Suomen lait ole voimassa Syyriassa. Toivottavasti niitä noudatettaisiin edes Suomessa.

Suomen viranomaisilla ei ole laillista velvoitetta aikuisten, eikä edes lasten auttamiseen al-Holin leirillä. Kansainväliset sopimukset sitovat ainoastaan valtion omassa lainkäyttöpiirissä olevia. Vielä vähemmän viranomaisilla on automaattista velvoitetta siihen, että äitejä tai edes lapsia kuljetettaisiin sieltä konsulinkyydillä Suomeen.

Sen takia ei ole yllättävää, etteivät edes muut Pohjoismaat ole hakeneet Syyrian leiriltä kansalaisiaan – muutamaa orpolasta lukuun ottamatta. Länsinaapureissa tuntuu olevan tervettä järkeä sentään vielä sen verran tallella, ettei tikittäviä aikapommeja ehdoin tahdoin tuoda väestön keskuuteen.

Myöskään oikeuskansleri ei lokakuussa tekemiensä linjausten mukaan nähnyt lain eikä kenenkään virkavelvollisuuksien vastaisena sitä, ettei ketään ISIS-terrorismia alueelle tukemaan lähteneitä auteta al-Holin leiriltä Suomeen. Muihin vaihtoehtoihin sisältyi toinen toistaan vaikeampia ongelmia.

Tästä huolimatta Haavisto lähti puoluetoverinsa Ohisalon kanssa ajamaan edesvastuutonta toimintalinjaa. Se ei törmännyt ainoastaan oikeuskanslerin mainitsemiin ongelmiin. Se, että ministerit ryhtyivät hankkeeseen ilman vastuunalaisen hallituksen virallista päätöstä ja vieläpä vastoin kansanedustuslaitokselle ja medialle annettuja ilmoituksia, on johtanut ministerien itsensä lisäksi myös virkamiesjohdon vaikeaan tilanteeseen.

Yllättävän monilla näyttää olevan vaikea ymmärtää sitä, etteivät viranomaiset voi noin vain ryhtyä tuomaan terroristiseen toimintaan ulkomailla osallistuneita Suomeen. Viranomaisten on noudatettava paitsi perustuslakia, jonka mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia Suomen lain edessä, myös hallintolakia, joka edellyttää viranomaistoiminnalta johdonmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Viranomaistoiminnan tulee perustua selvään lakiin, eikä sellaiseen mielivaltaan, jonka mukaan vihreiden ministerit edellyttävät virkamiesten toimivan.

Al-Holin leirillä olevat epäillyt ovat rikosoikeudellisessa vastuussa ulkomailla tehdyistä rikoksistaan paikallisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen viranomaisilla ei ole edellytyksiä selvittää, kuinka raakoihin yksittäisiin rikoksiin ja terroritekoihin kukin heistä on alueella mahdollisesti syyllistynyt.

Tämän takia ei pitäisi ihmetellä, että tunnolliset virkamiehet kieltäytyvät noudattamasta laillisuusperiaatteen kannalta kyseenalaisia määräyksiä. Etenkin kun niitä vaaditaan toteutettavaksi vastoin nimenomaisia lausuntoja, joita hallitus ja ministerit ovat eduskunnalle ja julkisuuteen antaneet.

Se, että virkamies kieltäytyy toimimasta ministerin ohjeiden mukaan, on harvinaista. Haaviston toimet ovat herättäneet tyytymättömyyttä ulkoministeriön virkamieskunnassa ja hän on joutunut pyytämään menettelytapojaan anteeksi. Tämä ei kuitenkaan ole estänut häntä senkin jälkeen vierittämästä syytä tapahtumista ministeriön sisäisen tiedostuksen heikkoudesta johtuviksi.

Yleistä ei ole sekään, että salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja vuodetaan julkisuuteen, kuten nyt on tapahtunut. Kynnys siihen on korkea, koska kiinni jäämisen mahdollisuus on suuri. Poliisi on jo aloittanut vuotajien jäljittämisen.

Se, että ministeriöstä kuitenkin löytyy virkamiehiä, jotka näin ovat toimineet, kertoo osaltaan siitä, kuinka vakavaksi uhkaksi Suomelle ulkoministerin pimeää operaatiota on arvioitu.

Sortokausien aikana 1900-luvun alussa osa virkakunnasta kieltäytyi panemasta täytäntöön tsaarin Venäjältä tulleita määräyksiä. Niiden tiedettiin olevan Suomen autonomisen suuriruhtinaskunnan perustuslain vastaisia. Tottelemattomuus saattoi johtaa viraltapanoon.

Virkamiesten määrääminen toimiin, joihin ei ole selvää laillista perustetta ja jotka ovat jopa vastoin kansanedustuslaitokselle annettua hallituksen ilmoitusta, on poikkeuksellista. Vastuussa ei ole ainoastaan ulkoministeriön vaan myös sisäministeriön johto, joka on niihin suostunut, poliisia ja rajavartiolaitosta myöten.

Poliisijohdon toiminnassa raskauttavaa on juuri se, että poliisi on osallistunut operaatioon tietoisena siitä, ettei sille ole poliittista oikeutusta ja laillisuuskin on vähintään kyseenalainen. Tämä näyttää myös olevan syy siihen, miksei poliisijohtaja ole vastannut esitettyihin kysymyksiin avoimesti ja rehellisesti. Hänen lausuntojaan voisi kutsua disinformaation levittämiseksi. Ainakin suomalaisia on harhautettu oikein poliisivoimin.

Keväällä 1941 kun Suomen valtiollinen olemassaolo oli uhattuna, viranomaiset käynnistivät sotilaallisen yhteistyön natsi-Saksan kanssa. Tämäkin pimitettiin julkisuudelta ja eduskunnalta. Salainen operaatio ei perustunut asianmukaiseen päätöksentekomenettelyyn.

Al-Holin operaation pimittäminen ei kuitenkaan johdu siitä, että Suomen turvallisuus edellyttäisi sitä. Operaatio päinvastoin vaarantaa yleisen turvallisuuden. Asian vakavuutta lisää juuri se, että suojelupoliisi on julkituonut kantansa, jonka mukaan al-Holin leirillä olevat suomalaiset muodostavat turvallisuusuhkan.

Se, etteivät maamme ulkosuhteista ja sisäisestä turvallisuudesta vastaavat ministerit ymmärrä vastuutaan eivätkä pidä Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta huolehtimista ensisijaisena tehtävänään, on pöyristyttävää. Miten on mahdollista, että nämä asettavat ISIS-terrorismin aktiivitukijoiden etujen ajamisen Suomessa asuvan väestön yleisen turvallisuuden edelleen? 

Syy siihen, ettei operaatiosta ole virallisesti päätetty hallituksessa, vaan sitä on toteutettu salassa julkisuudelta ja eduskunnalta, johtuu todennäköisesti siitä, ettei vihreiden ministereillä ollut mahdollisuutta saada hankettaan poliittisesti ja asianmukaisella virallisella päätöksellä läpi. Tarkoitus pyhitti keinot. Se taas on poliittisten kiihkoilijoiden kohdalla enemmän sääntö kuin poikkeus.

Ratkaisullaan viherministerit tulivat kuitenkin "kyykyttäneeksi" hallituskumppaniaan keskustaa. Siltä tuskin olisi tarvittavaa poliittista tukea kyseenalaiselle siirto-operaatiolle herunut. Käytännössä vihreät tekivät kepusta hallituksen äänettömän tukipuolueen, mistä roolista se pääministeriä jo kertaalleen vaihtamalla yritti rimpuilla itseään irti.

Ulkoministeri Haavistoon henkilöityvä salahanke, jossa sisäministeri Ohisalo ei näytä olleen pelkkä sivustakatsoja, ei kuitenkaan ole ainoastaan hallituksen sisäinen menettelytapakysymys. Se on loukkaus ennen muuta länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion perusteita vastaan.

Toimittajien kysymyksiin vastaamatta jättäminen, kierteleminen ja kaarteleminen sillä perusteella, että asiat olisivat niin salaisia tai loukkaisivat yksityisyyden suojaan, on luokaton tekosyy sisäministeriltä pakoilla hänelle kuuluvaa vastuuta. Kysymys ei myöskään ole kidnappauksesta eikä panttivankikriisista, joihon ulkoministeri operaation rinnasti perustellakseen sillä sen salassapitoa.

Salailun vakavuutta lisää se, että sitä tosiasiallisesti on käytetty poliittisista syistä niin sanotusti normaalioloissa. Ehkä puheet uusista "vaaran vuosista" eivät sittenkään ole niin yliampuvia kuin jotkut olisivat halunneet uskoa.

Hallituksen tai ainakin sen ulkoministerin tiimalasissa taitaa hiekka olla käymässä vähiin. Voi olla, että Haavisto saa siivota työpöytänsä ministeriössä vielä ennen ensi viikon keskiviikon luottamuslauseäänestystä. Syytä tapahtuneeseen on kuitenkin turha enää yrittää vierittää muiden niskaan: riittää kun menee peilin eteen.

Ministerien poliittisen luottamuksen lisäksi, kyseenalaiseksi on joutunut myös ministeriöiden virkamiesjohdon toiminnan lainmukaisuus. Ellei viranomaistoiminnan laillisuusperusteita tämän osalta selvitetä ja ilmeneviin rajanylityksiin puututa, vaan saman annetaan jatkua, miten käy valtiollisen järjestelmämme uskottavuuden?

Petteri Hiienkoski

Aiemmin samasta aihepiiristä

Poliittisesti harhaanjohtavaa laintulkintaa oikeustieteilijöiltä. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ma 24.06.2019.