Seuraava pohdinta, joka pitää sisällään faktoja sekä ajatusrakennelman, joka saattaa olla totta, nousi mieleen, kun Iltalehden poliittisen toimituksen esimies Juha Ristamäki lausui muutamia sanoja poliitikkojen harjoittamasta valehtelusta, jota myös tietojen pimittäminen edustaa. Ristamäen kommentteihin voi tutustua tämän lyhyen videon avulla.

Kun Jussi Halla-ahon perussuomalaiset ei kelvannut hallitukseen kesäkuussa 2017, oli alusta pitäen selvää, että kyse ei ole minkään valtakunnan arvopohjasta vaan aivan muusta.

Itse asiassa Halla-ahon perussuomalaisten hallitukseen tulon pelko perustunee moneen asiaan, joista akuutein oli syyskesällä 2015 alkanut invaasio seurauksineen.
Tähän kuvioon liittyy tietysti Brysselin EU-politiikka, jonka puitteissa yhä esiintyvä haluttomuus ja kyvyttömyys ehkäistä tulijoiden virtaa Lähi-idästä ja Afrikasta, on ollut käsin kosketeltavaa jo usean vuoden ajan.

EU:n päättäjien toimettomuus on ollut tietoista politiikkaa, sillä todellisuudessa invaasion estäminen on perin yksinkertainen juttu, jos niikseen tulee ja yhteistä tahtoa löytyy.

Mikä on sellainen valtioiden liitto, joka ei kykene kontrolloimaan edes omia rajojaan? Se on täsmälleen yhtä heikko kuin yksittäinen valtio, joka ei kykene kontrolloimaan rajaansa eikä huolehtimaan alueensa asukkaiden turvallisuudesta ulkoa saapuvaa uhkaa vastaan.

Huolellinen ja riittävän tehokas rajavalvonta sekä ilmoitus kaikkialle Välimeren ympäristön maihin, ettei ensimmäistäkään "hädänalaisten" täyttämää laivaa oteta vastaan vaan kaikki käännytetään takaisin lähtösatamaan. Australia teki näin ja laivojen tulo pysähtyi kuin seinään.

Ei ole eurooppalaisten vika, että Lähi-idässä on kalisteltu sapelia yhtäjaksoisesti jo satojen vuosien ajan. Selvää on myös se, että länsimaiden sotkeutuminen islamilaisten valtioiden asioihin ei ratkaise Lähi-idän ongelmia. Ei myöskään Afrikan.

Sunnuntaina 11.6.2017, päivää ennen perussuomalaisten neuvottelua Sipilän hallitukseen pääsystä, otti asiaan yllättäen kantaa myös presidentti Sauli Niinistö, joka totesi, etteivät perussuomalaisten tietyt henkilöt ole osoittaneet riittävää katumusta synneistään. Niinistö käytti sanoja "tehokasta katumista".

Merkille pantavaa on, että Niinistö otti kantaa ENNEN kuin Juha Sipilä ja Petteri Orpo olivat vaihtaneet sanaakaan Halla-ahon kanssa ja ilmoittaneet mielipiteensä, jonka mukaan Halla-ahon perussuomalaiset ei kelpaa hallitukseen väärän "arvopohjan" vuoksi. Halla-ahon neuvottelu Sipilän ja Orpon kanssa käytiin maanantaina, 12.6.2017.

Melko yllättävä etukäteiskannanotto presidentiltä, kun muistaa, että Niinistö pyrkii toistuvasti pysyttelemään varjoissa, mahdollisimman etäällä sisäpoliittisista kannanotoista ja "Kekkosen ajan tavoista".

Miksi Niinistö otti silloin niin voimakkaasti kantaa, jonka vuoksi jopa Ylen toimittaja kyseli lähtikö Niinistö leikkimään Kekkosta, joka sotkeutui aikoinaan lähes kaikkeen, oli sitten kyse sisä- tai ulkopolitiikasta?

Mieleen tulee ajatus, jonka mukaan Niinistön sanat olivat julkinen viesti Sipilälle ja Orpolle tai sitten julkinen tuen osoitus tulevalle päätökselle siksi, että kansa hyväksyisi "arvopohjahöpötyksen" mahdollisimman kitkattomasti.

Täytyy muistaa, että Niinistö on yksi UTVAn, ulko-ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan vakiojäsenistä ja lisäksi hän on federalisti, liittovaltiomies.

Halla-aho olisi perussuomalaisten hallitukseen nousun myötä noussut myös UTVAan. Tai sitten joku muu perussuomalainen, mikäli Halla-aho olisi kieltäytynyt ulkoministerin pestistä.

Mitä UTVAn sisältä olisi mahdollisesti paljastunut? Kenties jotain sellaista, jota Niinistö ja muutamat muut pimittivät maineensa ja valtansa menettämisen pelossa?

Perussuomalaiset oli tuohon aikaan selkeän EU-kriittinen puolue, jota varsinkin varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari piti toistuvasti esillä.
Ja toisaalta Halla-ahon perussuomalaiset oli ja on edelleen eduskunnan ainoa aidosti maahanmuuttokriittinen puolue, josta perusperiaatteesta puolue lipsui rankasti Timo Soinin johdolla, kun Soinin perussuomalaiset istui hallituksessa ennen Halla-ahon nousua puheenjohtajaksi, josta puolestaan seurasi soinilaisten sinistyminen.

UTVAn vakiojäsenistä ainakin Soini tiesi varmuudella, että ministeriksi tyrkyllä ollut Laura Huhtasaari ei jätä kiveäkään kääntämättä pyrkiessään ehkäisemään haitallista maahanmuuttopolitiikkaa.

Jos ajatusketju pitää yhtä todellisuuden kanssa loppuun asti, voidaan olettaa, että jonkun kiven alta olisi paljastunut varsin ikäviä turvapaikanhakijoihin liittyviä sopimuksia Ruotsin ja mahdollisesti myös Saksan kanssa.

Uskon vahvasti, että Halla-ahon perussuomalaisten hylkimisen perussyy oli nimenomaan pelko tietynlaisen Pandoran lippaan avautumisesta, jonka seurauksena kansalaisten hämmästys ja mahdollinen viha olisivat muuttaneet suhtautumisen noudatettuun maahanmuuttopolitiikkaan ja mahdollisesti myös Euroopan unioniin.

Yllä esitetyistä asioista osa on faktaa, osa sen pohjalta johdettua ajattelua, joka voi pitää paikkansa tai olla pitämättä.

Kysymys kuuluu: miksi maan poliittinen johto luo tietoisesti mielikuvaa, josta jokainen asioita seuraava ymmärtää, että poliitikot eivät pysyttele totuuden tiellä?

Mikä muu kuin vallanhimo tai omien jälkien peittely pistää poliittisen johdon valehtelemaan tai pimittämään tietoa ja nöyrtymään kansainvälisellä kentällä sopimuksiin, joista on vain vakavaa haittaa omalle maalle ja sen kansalaisille?