Christchurchin terrori-iskusta epäilty Brenton Tarrant ei yksioikoisesti ole "valkoista ylivaltaa" ajava äärioikeistolainen rasisti, kuten valtamediassa on esitetty.

Julkaisemansa The Great Replacement -manifestin perusteella hän on paitsi eurooppalaisuutta puolustava traditionalisti myös ylikansoittumisesta ja ympäristötuhosta huolestunut "vihreä nationalisti" ja "ekofasisti", jota motivoi radikaali luonnonsuojeluaate ja "luonnollisen järjestyksen" säilyttäminen. – Tästä on haluttu vaieta. Miksi?

Jatkuvaa maahanmuuttoa Eurooppaan hän manifestissaan kutsuu – eikä ilmeisesti aivan perusteetta – myös ympäristöä vastaan kohdistuvaksi "sodankäynniksi" (environmental warfare), joka lopulta tuhoaa luonnon. Käsitykset kuulostavat kuin suoraan – nykyään jo hovikelpoiseksi tunnustetun – ekofilosofi Pentti Linkolan poliittisista ohjelmista poimituilta.

En ihmettelisi vaikka kirjoittaja (joka manifestissa mainitsee poliittisen kiinnostuksen ystäväpiirissään kohdistuvan ympäristönsuojeluun ja eläintenoikeuksiin) olisi lukenut Linkolan kirjan Can Life Prevail? A Radical Approach to the Environmental Crisis (2009) ja saanut siitä innoitusta.

Teoksen julkaissutta Arktos Mediaa pidetään Euroopan traditionalistien ja uusoikeiston johtavana kustantamona. Se on myös lähellä "identitaarista liikettä", jonka itävaltalaista ryhmää terrori-iskusta epäillyn Tarrantin on uutisoitu tukeneen. Kirjoittaja kertoo manifestissa sponsoroineensa monia nationalistisia ryhmiä. Se ei kuitenkaan tee indentitaareista eikä tuen saajista, saati kustantamosta terrorismin tukijoita.

Kommunistista ja anarkistista ekofasistiksi

Manifestissaan Tarrant kertoo olleensa nuorempana kommunisti, sitten anarkisti ja lopulta "libertaari" (klassinen liberaali) ennen kuin hänestä tuli ekofasisti. Tuskin on sattuma, että samantyyppinen tausta löytyy monelta viherpoliitikolta. Huolimatta siitä, että kirjoittaja myöntää "määritelmästä riippuen" olevansa yhtä hyvin vasemmistolainen tai sosialisti kuin oikeistolainenkin, näyttää hän asemoivan itsensä äärioikeistoon.

Rajanveto ei kuitenkaan ole aina yksiselitteinen. Toisinaan äärivasemmiston ja äärioikeiston välinen ero on kuin veteen piirretty viiva, ainakin länsimaisen demokratian kannalta. Ekstremistille on poliittisesta "väristä" riippumatta ominaista, ettei hän kunnioita kansanvaltaisia periaatteita ja laillista järjestystä, vaan on valmis turvautumaan laittomiin keinoihin ja väkivaltaan. Kiihkoilijalle tarkoitus yleensä pyhittää keinot.

Manifestin kirjoittajan mukaan vasemmisto on alistanut ympäristöliikkeen omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Se on hänen mielestään hallinnut julkista ympäristökeskustelua mutta samanaikaisesti edistänyt luonnon tuhoutumista massiivisen muuttoliikkeen ja hallitsemattoman kaupungistumisen suosimisella. – Arvio ei taida olla kovin kaukana todellisuudesta.

Globaalikapitalismin vastustaja ja kommunistisen Kiinan ihailija

Terrori-iskusta epäilty on manifestin mukaan jyrkkä globaalin kapitalismin vastustaja. Siihen liittyvä teollistuminen ja taloudellinen hyväksikäyttö ovat hänen mukaansa uhka luonnolle. – Tätäkään väitettä tuskin voi suoraan kiistää, vaikkei asia ihan niin yksinkertainen olisikaan.

Manifestin kirjoittaja ei näytä hyväksyvän sitä, että Euroopan tai länsimaiden markkinoille tuotetaan maanosan ulkopuolelta tavaraa epäeettisesti luonnosta ja työntekijöiden arvosta piittaamatta. Hän vaatii sisämarkkinoiden suojaamista ulkopuolisilta tuotteilta, halpatyövoimalta ja ympäristöä tuhoavalta teollisuudelta.

Hieman ristiriitaisesti tämän kanssa kirjoittaja toteaa, että Kiinan kansantasavalta on "poliittisilta ja sosiaalisilta arvoiltaan" lähimpänä (the closest political and social values) hänen omiaan. Kiinassa häntä viehättää sen rodullinen, etninen ja kulttuurinen ykseys (unity), jota hän pitää voimavarana ja maan taloudellisen mahdin syynä. Häneen todennäköisesti vetoaa kommunistisessa Kiinassa myös sen totalitarismi. Sen suhteen se ei eroa fasismista.

Länsimaista kulttuuria hän arvostelee melko vihervasemmistolaisin sanakääntein sen latistumisesta uskomuksiin myyttisestä yksilöstä, tuottavuudesta (tai työn arvosta) sekä yksityisen omistusoikeuden ylivallasta. Marxilaisiin kommunisteihin hän kuitenkin suhtautuu pahimpina kilpailijoinaan. Historiallisesti fasismi ja kansallissosialismi syntyivät marxilaisen kommunismin ja sosialismin pohjalta niiden kilpailijoiksi.  

Ylikansoituksella ja ilmastotuholla pelottelun veristä hedelmää

Manifestin kirjoittajaa näyttää terrori-iskuun motivoineen paitsi Eurooppaan suuntautuva massiivinen maahanmuutto myös huoli ilmastonmuutoksesta. Ylikansoitus puolestaan vaikuttaa hänen mukaansa molempiin – muuttoliikkeeseen ja ilmastonmuutokseen: olennaista on "syntyvyys". Liiallista se on kirjoittajan mielestä muiden kuin eurooppalaisten keskuudessa.

Manifestissaan hän haaveileekin "Vihreästä tulevaisuudesta" (Green future). Se ei hänen mukaansa kuitenkaan ole mahdollinen, jos maapallon väestö jatkuvasti kasvaa.

Vihervasemmistolainen ympäristöliike on toistellut samaa mantraa vuosikymmeniä. Valtamediassa harjoitettu jatkuva yksipuolinen väestöräjähdyksellä ("population bomb") ja ilmastonmuutoksella pelottelu ("climate hysteria") näyttävät tehonneen manifestin kirjoittajaan ja tuottaneen veristä tulosta. – Miten massiivinen ja järjestelmällinen mielipiteenmuokkaus voisi olla vaikuttamatta siihen, että joidenkin kohdalla turhautuminen purkautuu myös väkivaltana?

Vihreän ideaalin mukainen tulevaisuuden Eurooppa ei ole "betonista ja teräksestä, savusumusta ja rautalangasta", kirjoittaa terrori-iskusta epäilty manifestissaan. Se on "metsien, järvien, vuorien ja niittyjen paikka". Niiden suojelu on hänen mukaansa yhtä tärkeää kuin oman kulttuurin suojelu. – Yhtymäkohdat Linkolan filosofiaan vaikuttavat ilmeisiltä.

Terrori-iskusta epäillyn äärivasemmistolainen tausta ja hänen manifestissaan esittämät jyrkät käsitykset ympäristötuhosta eivät tainneet sopia siihen kuvaan, minkä punaviherliberaalit halusivat hänestä valtamediassa antaa. Tulivatko nämä asiat kenties niin lähelle omaa agendaa, että niistä oli vaiettava?

Petteri Hiienkoski