Kun lainsäädännön ja yhteiskuntaelämän perustana oleva biologinen sukupuoli muutetaan tarkoittamaan epämääräistä subjektiivista kokemusta tai mielikuvaa, saadaan sukupuolikäsitteen alle ujutettua yhteiskunnallinen toimintaohjelma, joka murtaa ydinperheen varaan rakentuvan inhimillisen lisääntymisen prosessin ja lasten kasvatuksen ja vie yhteiskuntaa atomistiseen suuntaan: yhteiskunnan perussoluksi tulevat yksinäiset ja irralliset yksilöt ydinperheen sijasta.

Kun yhteiskunta atomisoituu niin, että yhä useampi yhteiskunnan jäsen elää irrallaan läheisistä perhesuhteista, ihmiset altistuvat propagandan vaikutukselle. Tämä mahdollistaa keskitetyn vallankäytön tavalla, joka uhkaa yhteiskunnan vapautta. Ydinperhe tuhoamalla on mahdollista murentaa yhteiskunnan vapautta.

Perheen tuhoaminen on osa marxilaista yhteiskunnallista vallankumousta.  ”Pyhän perheen salaisuus on maanpäällinen perhe. Jotta ensimmäinen voitaisiin hävittää, täytyy jälkimmäinen tuhota teoreettisesti ja käytännöllisesti.” (Marx-Engels Gesamtausgabe Bd 3, s. 6.)

Makrotason tarkastelun tärkeys

Yhteiskuntajärjestelmä muuttuu perustavasti, kun yhteiskuntajärjestelmän perustana oleva biologinen sukupuoli korvataan sukupuoli-identiteetillä.

1. Yhteiskuntaa aletaan hallita tosiasioiden vastaisten mielikuvien pohjalta.

2. Oikeuskäytäntöön tulee mielivaltaisia piirteitä, koska se toimii todentamattomien mielikuvien pohjalta. .

3. Sananvapautta rajoitetaan mielivaltaisesti, koska virallisten mielikuvien vastainen puhe voidaan määritellä rangaistavaksi vihapuheeksi.

4. Lapsia kasvatetaan päiväkodeissa ja kouluissa virallisen ideologian mukaiseen mielikuvamaailmaan, jonka avulla heidät voidaan erottaa todellisuudesta ja harhauttaa itseään vahingoittaviin toimintatapoihin.

5. Vanhempien kasvatusoikeuksia rajoitetaan, koska itse vanhemmuuden kategoria muuttuu juridiseksi konstruktioksi. Tämän seurauksena lasten huostaanotto helpottuu. Myös vanhempien ja lasten välistä kodissa tapahtuvaa viestintää kontrolloidaan.

6. Naisten yksityisyyden ja turvallisuuden suojaksi rakennettuja järjestelmiä murennetaan. Naisten turvattomuus lisääntyy, joten turvallisuutta pyritään suojaamaan luomalla kattava valvontajärjestelmä, jonka avulla jokaisen yhteiskunnan jäsenten liikkumista voidaan seurata.

7. Sukupuoli-identiteetille annettu keskeinen asema yhteiskuntajärjestyksessä johtaa uuden valtionuskonnon perustamiseen: yhteiskuntaa hallitaan sellaisten mielikuvien pohjalta, joita ei voida todentaa, mutta joiden kyseenalaistamisesta tehdään rangaistavaa.

Määrittelemätön sukupuolikokemus yhteiskuntajärjestyksen perustana

Määrittelemättömään subjektiiviseen kokemukseen perustuva sukupuolikäsitys pyritään tekemään yhteiskuntaelämän kulmakiveksi, jonka mukaan organisoidaan koko yhteiskuntajärjestys. Koetun sukupuolen (gender) käsitteestä on tarkoitus tehdä ”organisoiva periaate modernien yhteiskuntien koko yhteiskuntajärjestykselle ja kaikille yhteiskunnallisille instituutioille, ei pelkästään perheelle, vaan myös talouselämälle, politiikalle, uskonnolle, armeijalle, kasvatukselle ja lääketieteelle” (Judith Lorber 2006: 448).

Sukupuoli on keskeinen yhteiskuntapoliittinen käsite, mutta mielikuvat tai tunteet eivät ole oikeutettu peruste ihmisoikeuksille, kuten Rhode Islandin sukupuoli- ja naistutkimuksen professori Donna M. Hughes (2021) toteaa: ”Jokaisella ihmisellä on oikeus arvokkuuteen, kansalaisoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin. Mutta oikeudet perustuvat lakeihin, totuuteen ja tieteelliseen todellisuuteen – – ei mielikuviin ja tunteisiin.”

Kun subjektiivisesti itsemääritellystä sukupuolesta tehdään ihmisoikeus, jonka ympärille yhteiskunta rakennetaan, siitä tulee mielivaltainen periaate, joka heikentää aitoja ihmisoikeuksia kuten sanan- ja mielipiteenvapautta sekä uskonnonvapautta. Yhteiskunnallisen keskustelun vapaus rajoittuu, kun meitä pakotetaan kohtelemaan naisena biologista miestä, joka ilmoittaa olevansa nainen, kuten Princetonin yliopiston professori Robert P. George toteaa: ”Autoritaariset hallitukset kieltävät meitä sanomasta asioita, joiden tiedämme olevan tosia. Totalitaariset hallitukset pakottavat meidät sanomaan asioita, joiden tiedämme olevan epätosia.”

Näin meidät altistetaan hallituksen mielikuvamanipulaatiolle, koska ”hallitus sivuuttaa luonnolliset identiteetit” (Moody 2018), kuten biologisen äitiyden ja isyyden, naiseuden ja mieheyden, ja korvaa ne subjektiiviseen mielentilaan perustuvilla juridisilla identiteeteillä, jotka voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa.

Kun nainen ja mies määritellään laissa ruumiittomiksi henkilökohtaisiksi valinnoiksi, kadotetaan kosketus fyysiseen todellisuuteen ja menetetään ne sanat, joita tarvitaan fyysisen todellisuuden kuvaamiseen. Valtio pakottaa yksilön toimimaan sellaisten käsitysten ehdoilla, jotka ovat vastakkaisia hänen havaitsemilleen tosiasioille ja hänen tiedostamilleen eettisille periaatteille.

Kun kehon merkitys mitätöidään ja sen sijaan asetetaan subjektiivinen kokemus, yhteisö menettää kykynsä erottaa toisistaan todellinen ja haluttu, objektiivinen ja subjektiivinen, tosiasiat ja epätotuudet, totuus ja erehdys. Tällainen yhteisö ei pysty enää puolustautumaan mielikuvien ja epätotuuksien avulla toteutettua manipulaatiota vastaan.

Laki sukupuolen vahvistamisesta luo juridisen fiktion

Sukupuoli-identiteetin käsitettä ei minkään maan lainsäädännössä ole onnistuttu täsmällisesti määrittelemään, eikä ole perusteltua säätää lakeja sellaisen ominaisuuden pohjalta, jonka tunnistamiseksi ei ole selkeitä kriteerejä. Vailla selkeitä kriteerejä tai epäjohdonmukaisten peruskäsitteiden varassa ei kaikkia kansalaisia oikeudessa kohdella yhdenvertaisesti.

Oikeusjärjestys alkaa toimia fiktion, tosiasioiden vastaisen kuvitelman, ei tosiasioiden pohjalta. Kaikkien edellytetään eläytyvän tähän todellisuuden vastaiseen kuvitelmaan ja mukautuvan juridiseen fiktioon, että mies voi todella muuttaa sukupuolensa naiseksi ja nainen mieheksi. Ihmiset pakotetaan toimimaan vastoin havaintojaan ja biologisia tosiasioita. Ihmiset osallistuvat ikään kuin kaikille yhteiseen näytelmään, vaikka he samalla tietävät, ettei sukupuolen vaihtaminen ole mahdollista.

Epätarkoituksenmukaiset käytännöt

Kokonaisvaltainen yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolenvaihdoksen mahdollisuudesta on vaarallista useasta syystä (Stock 2021).

Ensinnäkin, sukupuoli on konkreettinen biologinen tosiasia, jolla on tärkeä merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa ja vanhemmuuden määrittämisessä. Sukupuoleen liittyvien tosiasioiden kieltäminen johtaa epätarkoituksenmukaisiin, terveydelle, turvallisuudelle, kasvatusoikeuksille ja keholliselle yksityisyydelle vahingollisiin toimintatapoihin.

Sukupuolikäsityksen muuttuessa yhteiskunnan käytännöt ennen pitkää muuttuvat niin, että naisille tarkoitettuihin tiloihin pääsee jokainen biologinen mies, joka määrittelee itsensä naiseksi. Tämä vaarantaa naisten turvallisuuden, koska miehet ovat sata kertaa todennäköisemmin seksuaalirikoksen tekijöitä kuin naiset ja heidän uhreinaan ovat useimmiten naiset (Joyce 2022: 156). Tällainen järjestely vahingoittaa suhteettomasti naisia, ja on siksi lainvastaista syrjintää.

Virallisen sukupuolikäsityksen muuttaminen subjektiiviseen kokemukseen perustuvaksi heikentää naisten turvallisuutta. Kaikki lain edellyttämät ”selvitykset” sukupuolikokemuksesta eivät ole vilpittömiä. Vai miten on tulkittava se, että Englannin vankiloissa vuoden 2017 lopulla tiedossa olleista 125 transsukupuolisesta vangista kuusikymmentä oli seksuaalirikoksiin syyllistyneitä transnaisia (naisiksi identifioituvia biologisia miehiä)? Tämä on prosentuaalisesti paljon suurempi osuus kuin miesvankien keskuudessa yleensä, joista seksuaalirikollisia oli yhdeksäntoista prosenttia (Joyce 2022: 156).

Britannian vankilanjohtajien yhdistyksen (Prison Governers Association) puheenjohtaja Andrea Albutt sanoi kesäkuussa 2018: "Olen nähnyt, että naiset tuntevat transsukupuolisten vankien läsnäolon hyvin uhkaavaksi. Naisvangit ovat hyvin haavoittuvia." (Governors fight putting trans inmates in women’s jails | News | The Times)

Vankiloiden uudistamista ajavan Howard League -järjestön Frances Crook on sanonut olevansa huolissaan siitä, että "jotkut miehet, jotka ovat syyllistyneet äärimmäiseen väkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan, ovat löytäneet uuden tavan harjoittaa aggressiota naisia kohtaan". (Trans women convicted as men may attack vulnerable inmates | Daily Mail Online)

Britannian psykologiyhdistys (The British Psychological Society) on todennut: "Oikeuspsykologit, jotka työskentelevät oikeuspsykologisten potilaiden kanssa, ovat tietoisia useista tapauksista, joissa seksuaalirikoksista tuomitut miehet ovat valheellisesti väittäneet olevansa transsukupuolisia naisia useista eri syistä" (Written evidence - The British Psychological Society (parliament.uk).

Tohtori James Barrett brittiläisestä sukupuoli-identiteettiasiantuntijoiden yhdistyksestä (British Association of Gender Identity Specialists) on sanonut seuraavaa: "On melko naiivisti esitetty, että kukaan ei pyrkisi teeskentelemään transseksuaalisuutta vankilassa, jos näin ei todellisuudessa olisi. Niille meistä, jotka itse asiassa haastattelevat vankeja, on itse asiassa tullut esille hyvin monia syitä, miksi ihmiset saattaisivat teeskennellä transsukupuolisuutta". (Written evidence - British Association Of Gender Identity Specialists (parliament.uk)

Richard Garside Centre for Crime and Justice Studies -keskuksesta on kirjoittanut artikkelin, jossa hän sanoo: "Olen huolissani nykyisestä lähestymistavasta, koska se näyttää suosivan tiettyjen, pääasiassa miesvankien subjektiivisia tunteita niiden vankien, pääasiassa naisten, tarpeiden kustannuksella, jotka joutuvat elämään heille määrättyjen päätösten kanssa." (Transgender prisoners | Centre for Crime and Justice Studies)

Britanniassa ja muissa maissa, joissa juridinen sukupuoli määräytyy subjektiivisen sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt tapauksia, joissa naiseksi identifioitunut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille, sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan. (Karen White: Transgender prisoner jailed for life for sexually assaulting female inmates and raping two other women | The Independent | The Independent)

Naisvankien joukossa ovat yliedustettuina ihmiset, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Suomalaisista naisvangeista 25 % on kokenut lapsuudessaan fyysistä väkivaltaa ja 32 % on ollut alle 16-vuotiaana seksuaalikontaktissa aikuisen kanssa (Joukamaa ym. 2010). Naisvangeista 70 % on joutunut kumppanin fyysisesti pahoinpitelemäksi (Tammi-Moilanen 2022). Naisvangeilla on miehiä yleisemmin paniikkihäiriötä, pelko-oireisia häiriöitä ja traumaperäistä stressihäiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuutta (Joukamaa ym. 2010: 51). Väkivaltaa kokeneet naisvangit kokevat traumatisoivaksi tilanteen, jossa heidän keskuuteensa sijoitetaan väkivaltarikoksista tuomittuja biologisia miehiä. Tilannetta ei korjaa se, että kyseiset miehet väittävät, että he kokevat olevansa naisia.

Ihmisten vapautta rajoitetaan

Toiseksi, uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta rajoittaa ihmisen vapautta toimia havaintojensa välittämän todellisuuden pohjalta ja puhua tosiasioiden mukaisesti. Subjektiivisille kertomuksille annetaan ehdottoman ja kyseenalaistamattoman totuuden asema; niitä ei ole sallittua kyseenalaistaa edes todennettavilla tosiasioilla. Näin heikennetään kansalaisten mahdollisuuksia saada tosiasioihin perustuvaa tietoa ja ottaa tosiasioiden pohjalta kantaa yhteiskunnallisesti merkittäviin asioihin.

Sukupuolioppiin sisäänrakennetut sananvapauden rajoitukset kohdistuvat myös lapsiin ja nuoriin. Salolaisen Mustamäen koulun 12-vuotias oppilas halusi käsityön oppilastyönä painaa kangaskassiin kuvan, jossa sateenkaarivärien päällä olisi ollut rasti ja teksti: “Sukupuolia on vain kaksi”. Koulu kielsi tämän eikä suostunut edes siihen, että kassissa olisi ollut pelkkä teksti: “Sukupuolia on vain kaksi.”

Koulu pyysi lausuntoa tasa-arvovaltuutetulta, jonka mukaan oppilaan kirjoittama viesti oli vähemmistöjä loukkaava, minkä vuoksi koululla on oikeus ja velvollisuus kieltää työ. Käsitteellisesti sekavassa lausunnossaan tasa-arvovaltuutettu käyttää sukupuolikokemuksen, -ilmaisun ja -identiteetin moninaisuutta perusteluna sille, että oppilasta estetään koulussa ilmaisemasta biologista tosiasiaa. Oppilaan perusoikeuksia loukataan ja häneen kohdistetaan henkistä väkivaltaa vetoamalla ”turvallisen tilan” periaatteeseen.

Tosiasioihin pitäytyminen ei ole ilmausta fobiasta tai vihasta, vaan terveestä järjestä. Monet transnaiset kuten Debbie Hayton, Miranda Yardley ja Fionne Orlander kieltäytyvät itse uppoutumasta kuvitelmaan, että he ovat naisia ja sanovat olevansa miehiä.

Uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on ongelmallista tutkimuksen näkökulmasta, koska se tekee tosiasioiden ilmaisemisesta tabun. Tämä sotii yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tarkoitusta vastaan, joka on tarjota yhteiskunnalle sen tarvitsemaa tietoa. Uppoutuminen sukupuolifiktioon tekee vaikeaksi saada tietoa juridisen sukupuolikäsityksen muutoksen yhteiskunnallisista seuraamuksista, kun tutkimuslaitokset pitävät mainesyistä tärkeänä uppoutua sukupuolikuvitelmaan, sen sijaan että ne tekisivät oikeutta tosiasioille.

Lasten ja nuorten harhauttaminen

Kolmanneksi, yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on erityisen ongelmallista lasten ja nuorten kannalta, koska lainsäädännöllä on yhteiskunnassa kasvattava vaikutus. Lakiesitykseen sisältyvä sukupuolioppi vetää todellisuuden maton lasten ja nuorten jalkojen alta, koska sen mukaan pojilla ja tytöillä ei ole mitään objektiivisesti tunnistettavia piirteitä, vaan sukupuoli perustuu subjektiiviseen tunteeseen.

Lain luoma yhteiskuntailmapiiri ohjaa haavoittuvassa kehitysvaiheessa olevia lapsia ja nuoria kyseenalaistamaan oman sukupuolensa tavalla, joka häiritsee heidän kasvurauhaansa. Asiaa koskevaan kannanottoon pakotetaan monia sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät asiaa muuten pohtisi. Näin se lisää sukupuoliahdistuneiden nuorten määrää.

Kun yksilölle annetaan oikeus määrätä juridinen sukupuolensa omien tunteidensa ja kokemustensa perusteella, nuoria ohjataan elämään mielikuvitusmaailmassa. Tämän mielikuvitusmaailman harhauttamiksi joutuneet nuoret voivat päätyä tuhoamaan terveyttään hormonihoidoilla ja leikkauksilla kuvitellessaan voivansa niiden avulla vaihtaa sukupuoltaan. Näin lapsille ja nuorille voidaan tuottaa korjaamatonta vahinkoa ja suurta kärsimystä

Prof. Donna M. Hughes kritisoi sitä, että poliittiset toimijat ”syöksyvät päätä pahkaa omaan valheelliseen mielikuvitusmaailmaansa – – jonka todellisia uhreja ovat todelliset lapset..” (Hughes 2021)

Uusi valtionuskonto?

Kun ihmiset muodostavat sukupuolta koskevat näkemyksensä tosiasioiden vastaiseen kuvitelmaan (fiktioon) uppoutuneen yhteisön antaman yksipuolisen informaation perusteella, heissä kehittyy dogmaattiseen uskoon perustuva asenne: “Sen täytyy olla totta, mutta en osaa sanoa, miksi — tiedän vain, ettei ole hyvä asettaa sitä kyseenalaiseksi.”

Terveen järjen ja sananvapauden kanssa on ristiriidassa, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus aineellisesta todellisuudesta. Helen Joyce: tällainen vaatimus merkitsee itse asiassa uuden valtionuskonnon perustamista: ”Vaatimalla, että kaikkien muiden on hyväksyttävä transihmisten subjektiiviset uskomukset objektiivisena todellisuutena, päädytään uuteen valtionuskontoon, johon liittyy jumalanpilkkalakeja.” (Joyce 224)

Politiikan tutkija Leor Sapirin (2022) mukaan biologisen sukupuolen korvaaminen subjektiivisella sukupuoli-identiteetillä on pohjimmiltaan subjektiivisten tunteiden varaan rakentuva sentimentalisoiva maallistunut uskonto.

Väite, jonka mukaan miehestä tulee nainen, jos hän kokee itsensä naiseksi, on maailmankatsomuksellinen vakaumus tai uskonnollinen uskomus. Se ei ole tietoon perustuva tosiasialta. Professori Kathleen Stockin mukaan tällaisen uskomuksen omaksuneissa yhteisöissä ilmenee psykologinen vaikutus, joka on kuvattu sadussa “Keisarin uudet vaatteet” (Stock 2022: 205-206).

Sadun loppuratkaisussa kerrotaan, kuinka “kaikki kadulla ja ikkunoissa sanoivat: ‘Oi, miten hienot ovatkaan keisarin uudet vaatteet! Eivätkö ne sovi hänelle täydellisesti? Ja katsokaa hänen pitkää laahustaan!‘ Kukaan ei tunnustanut, ettei hän nähnyt mitään, sillä se olisi osoittanut hänet joko sopimattomaksi asemaansa tai typerykseksi.”

Lopuksi

Sukupuoli on avioliiton ja ydinperheen perusta, ja ydinperhe puolestaan on koko yhteiskunnan ydinsolu, jonka eheys on edellytys sekä yksilöiden että yhteiskunnan hyvinvoinnille ja vapaudelle. Miehen ja naisen kategoriat tukevat isän ja äidin kategorioita sekä näiden kahden suhdetta lapsiinsa. Jos miehen ja naisen kategoriat menettävät biologisen perustansa, myös perheet menettävät merkitystään ja valtion on helpompi kontrolloida perheen sisäistä elämää (Joyce 2022: 119).

Oikeustieteen tohtori Ulrich Vosgerau (2022) toteaa, että oikeudellista sukupuolikäsitystä koskevissa uudistuksissa on nykyään usein kyse siitä, että ”biologian ja perheoikeuden välinen side, jonka varaan lainsäätäjä yleensä rakentaa, katkaistaan mahdollisimman pitkälle". Jos nyt sanotaan, että sukupuolella ja vanhemmuudella ei ole enää mitään tekemistä biologian kanssa, vaan että ne ovat puhtaasti oikeudellisia konstruktioita, miten voimme sitten varmistaa, ettei tätä näkemystä ennemmin tai myöhemmin aleta soveltaa järjestelmällisesti? "Sitten jossain vaiheessa sanotaan: sinä et ole lapsen äiti sillä perustella, että synnytit lapsen — sen, kuka on lapsen äiti, päättävät viranomaiset."

Kun perheen luonnolliseen rakenteeseen liittyviä tärkeitä tosiasioita häivytetään, sekä aikuisten että lasten hyvinvointi ja moraalinen koskemattomuus vaarantuvat. Avioliitto perustuu ydinperhettä tukeviin normeihin, naisen ja miehen täydentävyyteen, kuten professori Douglas Farrow toteaa: "Naisen ja miehen välisen avioliiton instituution murentuminen johtaa yhteiskunnan yleiseen kulttuuriseen kaaokseen, sillä ydinperhettä tukevia normeja ei voi erottaa kulttuurista. Se on universaali piirre kaikissa kulttuureissa, ja hyökkäys ydinperhenormeja vastaan voi merkitä vain kulttuurista itsemurhaa — mikään yhteiskunta, joka omaksuu tällaisen lähestymistavan, ei voi pysyä elinkelpoisena pitkällä aikavälillä." (Farrow 2010.)

Kirjallisuus

Farrow, Douglas (2010) The Government of Québec Declares War on ‘Homophobic’ and ‘Heterosexist’ Populace. file://fileservices.ad.jyu.fi/homes/tipuolim/My%20Documents/My%20Pictures/Farrow%20article%20for%20upload.pdf

Hughes, Donna M. (2021) “Fantasy World on the Political Right and Left: QAnon and Trans-Sex Beliefs.” https://4w.pub/fantasy-worlds-on-the-political-right-and-left-qanon-and-trans-sex-beliefs-2/

Juokamaa, Matti ja työryhmä (2010) Rikosseuraamusasiakkaiden terveys, työkyky ja hoidontarve. Rikosseuraamuslaitoksen julkaisuja 1/2010.
https://www.rikosseuraamus.fi/material/attachments/rise/julkaisut-risenjulkaisusarja/6AqMACEr8/RISE_1_2010_Rikosseuraamusasiakkaiden_terveys_tyokyky_ja_hoidontarve.pdf

Joyce, Helen (2022) Trans: When Ideology Meets Reality. One World.

Lorber, Judith (2006) ”Shifting Paradigms and Challenging Categories”, Social Problems 53 (4): 448–453.

Mayer Lawrence S. ja McHugh Paul R. (2016): "Sexuality and Gender– Findings from the Biological, Psychological, and Social Sciences." The New Atlantis nro 50, syksy 2016.

Moody, Daniel (2018) “Gender – Law’s Allergic Realtion to the Body”, Humanum. https://humanumreview. com./articles /gender-laws-allergic-reaction- to -the-body

Pearcey, Nancy (2018) Love Thy Body: Answering Hard Questions about Life and Sexuality. Baker Books.

Puolimatka, Tapio (2019) Sukupuoli muutoksessa. Päivä.  

Reilly-Cooper Rebecca (2016): "Examining the Doctrine of Gender Identity." YouTube 20. maaliskuuta 2016. https://www.youtube.com/watch?v=QPVNxYkawao.

Stock, Kathleen (2022) Material Girls: Why Reality Matters for Feminism. Fleet.

Tammi-Moilanen Kaisa. Naisvankiselvitys. Selvitys naisvankien olosuhteista, toiminnoista ja turvallisuudesta. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 4/2020.
https://www.rikosseuraamus.fi/material/collections/20201019102643/7LDL7zoyH/Naisvankiselvitys_-_Selvitys_naisvankien_olosuhteista%2C_toiminnoista_web.pdf

Vosgerau, Ulrich (2022) Ulrich Vosgerau: "Dann bestimmt der Staat, wer die Eltern Ihres Kindes sind!" (tichyseinblick.de)