Tapio Puolimatka

Kasvatuksen teorian ja tradition professori (emer.)

Käytännöllisen filosofian dosentti (Helsingin yliopisto)

Kasvatusfilosofian dosentti (Tampereen yliopisto)

Sosiaalipedagogiikan dosentti (Itä-Suomen yliopisto)

                                                                                                             2.12. 2022

Johdanto

Hallitus esittää eduskunnalle itsemääräämisoikeutta kunnioittavaa lakia sukupuolen vahvistamisesta:

Henkilö vahvistetaan kuuluvaksi toiseen sukupuoleen kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään merkitty, jos hän 1) esittää selvityksen siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen; 2) on täysi-ikäinen; ja 3) on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Sukupuolen vahvistamista koskevaan lakiesitykseen sisältyvä periaate oikeudellisen sukupuolen määräytymisestä henkilön oman selvityksen ja kokemuksen perusteella olettaa, että jos henkilö vilpittömästi tuntee kuuluvansa toiseen sukupuoleen, niin tämä tunne on samalla tietoa. ”Vilpitön tunne” ja ”tieto” rinnastetaan toisiinsa. Jokin on totta, koska tunnen sen voimakkaasti ja ilmaisen sen vilpittömästi. Tämä postmoderni ajattelutapa olettaa periaatteen: ”Tunnen voimakkaasti ja vilpittömästi kuuluvani toiseen sukupuoleen, siksi olen toisen sukupuolen jäsen ja kaikkien on kohdeltava minua sellaisena.”

Edistääkö lakiesitys vapautta ja itsemääräämisoikeutta?

Lakiesityksen perusteluissa väitetään uuden lain edistävän vapautta ja itsemääräämisoikeutta: ”Esitys liittyy keskeisesti perus- ja ihmisoikeuksina turvattuihin henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, yksityiselämän suojaan, syrjimättömyyteen sekä itsemääräämisoikeuteen.”

Väite siitä, että lakiesitys turvaisi vapautta ja itsemääräämisoikeutta, on kuitenkin harhaanjohtava, kuten professori Uwe Steinhoff (2022) toteaa aivan perustellusti. Steinhoff kiinnittää huomiota siihen, että ”jo nyt miehellä, joka tuntee itsensä naiseksi, on vapaus olla se, joka hän on, nimittäin mies, joka tuntee itsensä naiseksi”. Sitä paitsi miehellä ”on jopa laillinen vapaus muuttua naiseksi”. Ei ole olemassa mitään lakia, joka kieltäisi miestä muuttumasta naiseksi. Ongelmana on vain se, että se on biologisesti mahdotonta: mies ei koskaan pysty muuttumaan naiseksi, koska biologinen sukupuoli on yksi ihmisen kaikkein muuttumattomimmista ominaisuuksista, ”eikä ’itsemääräämisoikeutta kunnioittava laki sukupuolen vahvistamisesta’ voi muuttaa tätä tosiasiaa”.

Lakiesityksen perustana on uskomus, että henkilön ihmisarvo riippuu siitä, että muut ihmiset pitävät hänen sukupuolta koskevaa itsemääritelmäänsä oikeaan osuvana kuvauksena todellisuudesta. Itsemääritellyn sukupuolen kyseenalaistaminen nähdään ihmisarvon kyseenalaistamisena. Ongelmana on se, että kun subjektiivisesti itsemääritellystä sukupuolesta tehdään ihmisoikeus, jonka ympärille yhteiskuntajärjestys rakennetaan, siitä tulee mielivaltainen periaate, joka heikentää aitoja ihmisoikeuksia kuten sanan- ja uskonnonvapautta, oikeutta keholliseen yksityisyyteen ja turvallisuuteen ja vanhempien kasvatusoikeutta.

Edellyttävätkö ihmisoikeudet lakiesityksen hyväksymistä?

Lakiesityksen perusteluissa vedotaan perus- ja ihmisoikeuksiin, mutta sen olennainen vaatimus oikeudellisen sukupuolimerkinnän määräytymisestä henkilön oman selvityksen perusteella ei nojaa ihmisoikeusvelvoitteisiin. Perus-ja ihmisoikeudet eivät velvoita perustamaan järjestelmää, jossa sukupuoli olisi kaikille ilmoituksenvaraisesti määriteltävissä.

Biologinen sukupuoliero on objektiivisesti havaittavissa ja todennettavissa. Tämä lakimuutos kuitenkin siirtäisi biologisen sukupuolieron merkityksen sivuosaan yhteiskuntajärjestyksessä ja korvaisi sen subjektiivisen selvityksen varassa muodostetulla käsityksellä henkilön sukupuoli-identiteetistä.

Näiden selvitysten luotettavuutta tai edes vilpittömyyttä ei voida millään tavalla tarkistaa tai todentaa. Oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen perustana olevan ”selvityksen sisällölle ei voida asettaa tarkempia vaatimuksia” (Lakiesityksen perustelut s. 89) siitä yksinkertaisesta syystä, että itse sukupuoli-identiteetin käsitteelle ei pystytä antamaan täsmällistä määritelmää. Käytännössä kaikki selvitykset joudutaan hyväksymään, jos ne täyttävät joitakin yksinkertaisia ehtoja kuten kirjallinen hakemus, täysi-ikäisyys ja kytkös Suomeen: ”Selvityksestä tulisi kuitenkin ilmetä, että henkilö kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen ja että kyse on hakijan näkemyksen mukaan pysyväisluonteisesta kokemuksesta.” (89)

Oikeus vaihtaa sukupuolensa kirjallisella selvityksellä ei koskettaisi vain transsukupuolisia ihmisiä, sillä lain toteutuessa kuka vain voisi vaihtaa virallisen sukupuolimerkintänsä oman selvityksensä pohjalta. Jos kuka vain vapaasti voisi laatimansa selvityksen perusteella saada oikeudellisen sukupuolensa muutetuksi, sukupuolimerkintä väestötietojärjestelmässä vaihtuisi ainakin osittain rekisteriksi sukupuoli-identiteeteistä. Rekisteri kuvaisi ihmisten subjektiivista kokemusta itsestään.

Valtion kannalta on kuitenkin tärkeää pitää kirjaa nimenomaan todennettavissa olevasta, biologisesta sukupuolesta, koska se vaikuttaa konkreettisesti valtion toimialaan kuuluviin asioihin kuten terveydenhuoltoon, sairastavuuteen, rikollisuuteen, työelämään jne. Sen sijaan kansalaisten sukupuolikokemus on heidän yksityisasiansa, joka ei kuulu valtion säädeltäviin tai kontrolloitaviin asioihin.

Biologinen sukupuoli muodostaa perustan esimerkiksi tasa-arvolaille, jonka yhtenä tarkoituksena on edistää naisten asemaa. Uuden lain myötä kuka tahansa biologinen mies voi muuttaa oikeudellisen sukupuolensa naiseksi. Sen myötä hän asettuu naiskiintiöihin, voi esiintyä naisten edustajana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja voi osallistua naisurheiluun. Hän saa myös pääsyn biologisten naisten kehollisen yksityisyyden suojaksi asetetuille alueille kuten pukuhuoneisiin ja suihkutiloihin. Jos oikeudellisen sukupuolen käsite muutetaan tarkoittamaan väestöryhmän sijaan identiteettiä, miten biologisten naisten oikeuksia voidaan lainsäädännössä edistää?

Sukupuoli yhteiskuntajärjestyksen perustana

Sukupuoli on keskeinen yhteiskuntapoliittinen käsite, mutta mielikuvat tai tunteet eivät ole oikeutettu peruste ihmisoikeuksille, kuten Rhode Islandin sukupuoli- ja naistutkimuksen professori Donna M. Hughes (2021) toteaa:

Jokaisella ihmisellä on oikeus arvokkuuteen, kansalaisoikeuksiin ja ihmisoikeuksiin. Mutta oikeudet perustuvat lakeihin, totuuteen ja tieteelliseen todellisuuteen – – ei mielikuviin ja tunteisiin.

Hughes kritisoi pyrkimystä antaa yksilölle oikeus määrätä juridinen sukupuolensa omien tunteidensa ja kokemustensa perusteella, koska kansalaiset tällöin pakotetaan elämään mielikuvitusmaailmassa. Tämän mielikuvitusmaailman harhauttamiksi joutuneet nuoret voivat päätyä tuhoamaan terveyttään hormonihoidoilla ja leikkauksilla kuvitellessaan voivansa niiden avulla vaihtaa sukupuoltaan. Näin lapsille ja nuorille voidaan tuottaa korjaamatonta vahinkoa ja suurta kärsimystä.

Hughes kritisoi sitä, että subjektiiviseen kokemukseen perustuvaa sukupuolikokemusta ajavat poliittiset toimijat ”syöksyvät päätä pahkaa omaan valheelliseen mielikuvitusmaailmaansa – – jonka todellisia uhreja ovat todelliset lapset. Mielikuva sukupuolenvaihdon mahdollisuudesta, uskomus, että ihminen voi vaihtaa sukupuoltaan, joko miehestä naiseksi tai naisesta mieheksi, leviää ilman että sitä vakavasti kyseenalaistettaisiin.” (Hughes 2021)

Kun lainsäädännön perustana oleva biologinen sukupuoli muutetaan tarkoittamaan epämääräistä subjektiivista kokemusta tai mielikuvaa, saadaan sukupuolikäsitteen alle ujutettua yhteiskunnallinen toimintaohjelma, joka murtaa ydinperheen varaan rakentuvan inhimillisen lisääntymisen prosessin ja lasten kasvatuksen ja vie yhteiskuntaa atomistiseen suuntaan: yhteiskunnan perussoluksi tulevat yksinäiset ja irralliset yksilöt ydinperheen sijasta.

Määrittelemättömään subjektiiviseen kokemukseen perustuva sukupuolikäsitys pyritään tekemään yhteiskuntaelämän kulmakiveksi, jonka mukaan organisoidaan koko yhteiskuntajärjestys. Koetun sukupuolen (gender) käsitteestä on tarkoitus tehdä ”organisoiva periaate modernien yhteiskuntien koko yhteiskuntajärjestykselle ja kaikille yhteiskunnallisille instituutioille, ei pelkästään perheelle, vaan myös talouselämälle, politiikalle, uskonnolle, armeijalle, kasvatukselle ja lääketieteelle” (Lorber 2006: 448).

Kapea-alainen näkökulma

Lakiesityksen ja sen perustelujen yksi keskeinen ongelma on epäsuhta ehdotetun lakimuutoksen laaja-alaisuuden ja lain perusteluna toimivan tarkastelunäkökulman kapea-alaisuuden välillä: laki koskettaa kaikki yhteiskunnan jäseniä, mutta sitä perustellaan vain pienen vähemmistön oletettavasti saamasta hyödystä, ilman tutkimusnäyttöä. Esitetty laki merkitsee perustavanlaatuista muutosta koko yhteiskuntajärjestykseen, koska yhteiskuntajärjestyksen perustana oleva biologinen sukupuolijako naisiin ja miehiin on tarkoitus korvata hakijan subjektiiviseen kokemukseen ja todentamattomaan selvitykseen perustuvalla sukupuoli-identiteetillä. Vaikka laki vaikuttaa kaikkien yhteiskunnan jäsenten elämään, lain vaikutuksia tarkastellaan lähinnä vain kapeasti määritellyn ihmisryhmän näkökulmasta. Hallituksen tasa-arvo-ohjelman edellyttämää sukupuolivaikutusten arviointia ei ole pyynnöistä huolimatta toteutettu. Näin ollen lain vaikutukset erityisesti naisiin jäävät näkymättömiin.

Biologisen sukupuolikäsityksen korvaaminen sukupuoli-identiteetillä merkitsee naisten siirtämistä sivuosaan yhteiskunnassa. Naisten oikeuksien puolustaminen ei ole mahdollista, jos itse biologisen naisen käsite poistetaan lainsäädännöstä ja korvataan käsitteellä, johon sisältyy lisääntyvä määrä miehiä, jotka haluavat esiintyä naisten edustajina. Uuden lain myötä naiskiintiöihin voivat asettua kaikki biologiset miehet, jotka määrittelevät itsensä naiseksi mistä syystä tahansa.

”Vahvistettua sukupuolta olisi pidettävä henkilön sukupuolena lähtökohtaisesti myös esimerkiksi sovellettaessa tasa-arvolain kiintiösäännöstä.” (Lakiesityksen perustelut 92)

Tämä naisten erityistarpeita vähättelevä ja naisia dehumanisoiva lähestymistapa näkyy jo lakiesityksen kielessä, jossa naisesta puhumista vältellään ja biologisiin naisiin viitataan esimerkiksi termeillä kuten ”raskaana oleva” tai ”imettävä”.

Tähän asti yhteiskuntajärjestys on perustunut biologiseen sukupuolieroon, naisten ja miesten erilaiseen keholliseen rakenteeseen ja tehtävään ihmiskunnan lisääntymisjärjestelmässä. Biologisen sukupuolieron varaan rakentuvat erityisjärjestelyt ja yhdelle sukupuolelle osoitetut tilat ovat perusteltuja naisen lisääntymisbiologian haavoittuvuuden näkökulmasta: keskiverto mies on keskivertoa naista voimakkaampi ja pystyy tekemään naisen raskaaksi vastoin tämän tahtoa. Tämä on yksi syy siihen, että naiset tarvitsevat kehollisen yksityisyytensä ja turvallisuutensa suojaksi rakennettuja erityistiloja ja järjestelyjä, joihin on pääsy vain biologisilla naisilla. Pääsyä kyseisiin tiloihin ei Suomessa ole tähän asti yleensä säädelty, mutta tällaisen säätelyn tarve kasvaisi, jos lakiesitys hyväksyttäisiin, koska kuten muiden maiden esimerkit osoittavat, virallisen aseman saanut uusi sukupuoli-identiteettiin perustuva sukupuolikäsitys olisi omiaan murtamaan niitä vakiintuneita käytäntöjä, jotka tähän asti ovat suojelleet naisten kehollista yksityisyyttä ja turvallisuutta. Muissa maissa on esimerkiksi ilmennyt tapauksia, joissa naiseksi identifioituva biologinen mies on vaatinut pääsyä naisille tarkoitettuihin tiloihin ja sinne päästyään syyllistynyt seksuaaliseen väkivaltaan.  Sex Offender Identified as Woman to Access Women’s Shelter, Allegedly Raped a Female Resident – Reduxx

Vaikka laki muuttaa koko yhteiskuntajärjestyksen, lakiesityksen perusteluissa lain vaikutuksia tarkastellaan lähinnä vain kapea-alaisesti ymmärretyn sukupuolivähemmistön näkökulmasta. Laajat ihmisryhmät kuten biologiset naiset jätetään paljolti tarkastelun ulkopuolelle siitä huolimatta, että esitetty lakimuutos merkitsee biologisten naisten kehollisen yksityisyyden ja turvallisuuden edellytyksenä olevien järjestelyjen ratkaisevaa heikentämistä. Kehollisen yksityisyyden ja turvallisuuden tarve koskee kaikkia naisia, sekä sekulaareja että uskonnollisia. Uskonnollisten naisten kohdalla voi ongelma saada erityispiirteitä: lain perusteluissa ei esimerkiksi tarkastella asiaa konservatiivisten kristittyjen, juutalaisten tai musliminaisten näkökulmasta.

Lakiesityksen vaikutus lapsiin ja nuoriin

Lakiesityksen perusteluissa ei myöskään tarkastella lakiesityksen psykologista ja sosiologista vaikutusta lapsiin ja nuoriin. Yhteiskunnan virallisen sukupuolikäsityksen muutoksella tulee olemaan mittava vaikutus erityisesti lapsiin ja nuoriin, koska laki toimii yhteiskunnassa opettajan tavoin: se muokkaa yhteiskunnan jäsenten maailmankuvaa, eettisiä käsityksiä ja oikeustajua. Lapsille ja nuorille luodaan tämän lain välityksellä illuusio, jonka mukaan sukupuolta voi todella vaihtaa. Tämän illuusion kyseenalaistaminen muuttuu rangaistavaksi vihapuheeksi, joten sitä ei voida haastaa kouluissa tai yliopistoissa ilman, että sen haastaja joutuu vaikeuksiin urakehityksessään ja mahdollisuuksissaan. Näin lapsia ja nuoria estetään saamasta oman kehityksensä kannalta olennaista tietoa.  

Illuusio sukupuolen vaihdettavuudesta on jo nyt johtanut suuren määrän erityisesti teini-ikäisiä tyttöjä etsimään ongelmiensa ratkaisua sukupuolenkorjauksesta. He ovat kanavoineet erilaisista lähisuhdeongelmista tai varhaismurrosiästä johtuvan ahdistuksensa sukupuoliahdistukseen ja tehneet tämän illuusion pohjalta ratkaisuja, jotka ovat pahimmillaan tuhonneet heidän seksuaalisen toimintakykynsä ja lisääntymiskykynsä. Yhä useampi näistä nuorista on myös tullut julkisuuteen ja kertonut katuvansa niitä vaurioita, joita hormonihoidot ja sukupuolenkorjausleikkaukset ovat heidän keholleen aiheuttaneet. (Ks. esim. Samettiorkidea – YouTube)

Lakiesityksen perusteluissa pyritään kapea-alaisen oikeusajattelun perusteilla argumentoimaan, että oikeus oikeudellisen sukupuolen vaihtamiseen pitäisi ulottaa myös alaikäisiin nuoriin välittämättä siitä, että tutkimusten mukaan nuoren usein väliaikaisen sukupuoliahdistuksen sosiaalinen ja yhteisöllinen vahvistaminen voi johtaa transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin jähmettymiseen nuoren pysyväksi identiteetiksi.

Harkinta-ajan lyhyys

Lakiesityksen ongelmia korostaa se, että alun perin kuuden kuukauden mittaiseksi suunniteltu harkinta-aika on supistunut 30 päivään.

Sukupuolen vahvistamista koskeva hakemus on tehtävä kirjallisesti Digi- ja väestötietovirastolle. Hakemuksen tultua vireille Digi- ja väestötietoviraston on viipymättä annettava hakijalle tietoa hakemuksen käsittelystä ja sukupuolen vahvistamisen oikeusvaikutuksista. Hakijan on nämä tiedot saatuaan kirjallisesti vahvistettava hakemuksensa, kuitenkin aikaisintaan 30 päivän kuluttua siitä, kun hakemus on tullut vireille. Digi- ja väestötietovirasto voi vahvistaa hakijan sukupuolen, kun hakija on vahvistanut hakemuksensa. Jos hakija ei ole vahvistanut hakemusta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun hakemus on tullut vireille, hakemus raukeaa. (Lakiesitys § 2)

Henkilö voi siis käytännössä vaihtaa sukupuoltaan edes takaisin parin kuukauden välein. Tämä ei ole pelkästään teoreettinen mahdollisuus. Skotlannissa eräs vanki toimi juuri näin: vaihtoi ensin sukupuolensa naiseksi ja vaati pääsyä naisten vankilaan. Sinne päästyään hän vaihtoi sukupuolensa mieheksi ja vaati pääsyä takaisin miesten vankilaan. Miesten vankilaan päästyään hän taas vaihtoi sukupuolensa naiseksi ja vaati pääsyä takaisin naisten vankilaan. (Joyce 2022: 166)

Sukupuolen vahvistamista koskeva laki merkitsee yhteiskunnan sääntöjen uudelleenkirjoittamista: laissa määritellään uudella tavalla, mitä tarkoittaa olla mies tai nainen. Tällä on mittavia vaikutuksia yhteiskuntaan, koska juridinen sukupuoli määrittää monilta osin yksilön paikan yhteiskuntajärjestyksessä.

Koska kyseinen lakiesitys toteutuessaan merkitsisi yhteiskunnan uudelleen organisointia subjektiivisen sukupuolikokemuksen perusteella, se vaatisi muutoksia lukuisissa muissa laeissa:

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki sukupuolen vahvistamisesta. Lailla kumottaisiin laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi steriloimislakia, äitiysavustuslakia, kansaneläkelakia, lääketieteellisestä tutkimuksesta annettua lakia, raskauden keskeyttämisestä annettua lakia, väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annettua lakia, kotikuntalakia, lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia, vanhemmuuslakia, rikoslakia, vankeuslakia sekä tutkintavankeuslakia. (1)

Muutosehdotukset:

1. Oikeudellisen sukupuolen ei tulisi perustua sukupuoli-identiteettiin vaan biologiseen sukupuoleen. Perusteluina ovat seuraavat näkökohdat:  

1a) Lakiesityksen keskeinen ongelma on sen perustana oleva käsitesekaannus: sukupuolen käsitettä käytetään sekä biologisesta sukupuolesta että tunteeseen ja kokemukseen perustuvasta sukupuoli-identiteetistä. Tämän käsitesekaannuksen varjolla lainsäädännön perustana oleva biologinen sukupuolikäsitys korvataan subjektiiviseen kokemukseen perustuvalla sukupuoli-identiteetillä. Tämän seurauksena laista tulee epäjohdonmukainen tavalla, joka voi johtaa epäjohdonmukaiseen oikeuskäytäntöön.

1b) Sukupuoli-identiteetin käsitettä ei minkään maan lainsäädännössä ole onnistuttu täsmällisesti määrittelemään, eikä ole perusteltua säätää lakeja sellaisen ominaisuuden pohjalta, jonka tunnistamiseksi ei ole selkeitä kriteerejä. Vailla selkeitä kriteerejä tai epäjohdonmukaisten peruskäsitteiden varassa ei kaikkia kansalaisia oikeudessa kohdella yhdenvertaisesti.

1c) Sukupuoli-identiteetin pohjalta määräytyvä juridisen sukupuolen käsite mahdollistaa vilpilliset juridisen sukupuolen muutokset sukupuoli-identiteetin käsitteen epämääräisyyden ja todentamattomuuden takia. Vilpilliset juridisen sukupuolen muutokset voivat palvella rikollisia tarkoituksia ja vaarantaa haavoittuvien ihmisten turvallisuuden. Tällaisesta on paljon esimerkkejä maissa, joissa sukupuoli-identiteetin varaan rakentuva sukupuolikäsitys on omaksuttu lainsäädäntöön.

1d) Sukupuoli-identiteetin varaan rakentuva yhteiskuntajärjestys rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta, koska se pakottaa kaikki yhteiskunnan jäsenet mukautumaan juridiseen fiktioon, että mies voi todella muuttaa sukupuolensa naiseksi ja nainen mieheksi. Yhteiskunta pakottaa kaikki kansalaiset pitämään joidenkin ihmisten subjektiiviseen tunteeseen perustuvaa määritelmää todellisuudesta kaikkia sitovana. Näin ihmiset pakotetaan toimimaan vastoin havaintojaan ja biologisia tosiasioita. Sukupuolta koskeville subjektiivisille kertomuksille annetaan ehdottoman ja kyseenalaistamattoman totuuden asema; niitä ei ole sallittua kyseenalaistaa edes todennettavilla tosiasioilla. Näin heikennetään kansalaisten mahdollisuuksia saada tosiasioihin perustuvaa tietoa sukupuolikysymyksistä sekä kansalaisten oikeutta ottaa tosiasioiden pohjalta kantaa sukupuolikysymyksiin. Kaikkia niitä, jotka haastavat tämän juridisen fiktion, voidaan syyttää viharikoksesta.

1e) Subjektiiviseen kokemukseen perustuvan sukupuolikäsityksen varaan rakennettu yhteiskuntajärjestys ja virallinen tiedotus on suuri riski erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille, koska lainsäädännöllä on yhteiskunnassa kasvattava vaikutus. Lakiesitykseen sisältyvä sukupuolioppi vetää todellisuuden maton lasten ja nuorten jalkojen alta, koska sen mukaan pojilla ja tytöillä ei ole mitään objektiivisesti tunnistettavia piirteitä, vaan sukupuoli perustuu subjektiiviseen tunteeseen. Lain luoma yhteiskuntailmapiiri ohjaa haavoittuvassa kehitysvaiheessa olevia lapsia ja nuoria kyseenalaistamaan oman sukupuolensa tavalla, joka häiritsee heidän kasvurauhaansa. Uuden lain luoma yhteiskuntailmapiiri pakottaa asiaa koskevaan kannanottoon monia sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät asiaa muuten pohtisi. Näin se lisää hyvin todennäköisesti myös sukupuoliahdistuneiden nuorten määrää, koska nuoret ovat vaikutukselle alttiita. Heidän haavoittuvan elämäntilanteensa ja vaikeiden lähisuhdekokemustensa aiheuttama ahdistus voi kanavoitua sukupuoliahdistukseen, kun asiaa toistuvasti otetaan esille. Tämän seurauksena monet haavoittuvassa asemassa olevat nuoret alkavat uskoa voivansa ratkaista ongelmansa sukupuolenvaihdoksen avulla. Osa näistä nuorista päätyy terveyttään vahingoittaviin hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat heidän seksuaalista toimintakykyään ja lisääntymiskykyään ja tekevät heistä elinikäisiä potilaita. Monet näistä nuorista myöhemmin katuvat niitä peruuttamattomia muutoksia, joita lääketieteellinen sukupuolenkorjaus on heidän keholleen aiheuttanut.

1e) Lakiesitys heikentää vanhempien kasvatusoikeutta ja jättää siten lapset suojattomiksi ulkoapäin tulevalle manipulaatiolle. Ainoastaan biologisen sukupuolen pohjalta rakentuva oikeudellinen sukupuolikäsitys turvaa biologisten vanhempien oikeuden lapsiinsa ja lasten oikeuden isään ja äitiin ja estää valtion valtaa ulottumasta perheen sisäiseen elämään. Äidin ja isän kategoriat ovat sidoksissa naisen ja miehen kategorioihin, joten biologisen sukupuolikategorian syrjäyttäminen laista kyseenalaistaa samalla biologisten äidin ja isän luontaisen oikeuden lapsiinsa. Ulkomailla on sukupuoli-identiteetin varaan rakentuvan lainsäädännön omaksumisen myötä dokumentoitu tapauksia, joissa valtio on pyrkinyt kontrolloimaan perheen sisäistä (sukupuolta koskevaa) puhetta ja kriminalisoinut sen, että vanhemmat haastavat lapsensa epäkypsiä ratkaisuja. Lapsia ja nuoria on jopa otettu huostaan, jos vanhemmat ovat yrittäneet suojella lapsiaan peruuttamattomilta ratkaisuilta, jotka olisivat vaurioittaneet heidän terveyttään ja tuhonneet heidän mahdollisuutensa myöhemmin saada lapsia ja perustaa perhe. Vaikka tämä lakiesitys ei koske lääketieteellisiä hoitoja vaan juridista sukupuolta, lainsäätäjien on hyvä tiedostaa, että maailmalta löytyy esimerkkejä siitä, miten sukupuolikäsityksen muutosliike on vaikuttanut siihen, että lapsia on ohjattu hormonihoitoihin ja leikkauksiin vastoin vanhempiensa tahtoa.  

2. Juridisen sukupuolen muutoksia ei tulisi sallia sukupuoli-identiteetin perusteella vaan ainoastaan lääketieteellisillä perusteilla intersukupuolisille henkilöille. Sukupuolen oikeudellisen muutoksen edellytyksenä tulisi olla psykiatriseen tutkimusjaksoon sisältyvä vähintään kahden vuoden harkinta-aika, jonka aikana oikeudellisen sukupuolen muutosta hakeva on elänyt sukupuolessa, jonka mukaisesti hän haluaa korjata oikeudellisen sukupuolensa. Juridinen sukupuolenvaihdos tulisi tehdä riippuvaiseksi lääketieteellisestä arviosta.

Perusteluina ovat seuraavat näkökohdat:

2a) Sukupuoli-identiteetti on subjektiiviseen kokemukseen liittyvä asia, jonka rekisteröiminen ei ole valtion tehtävien kannalta tarpeellista. Henkilön omaa sukupuolikokemusta koskevan selvityksen luotettavuutta tai vilpittömyyttä ei ole mahdollista todentaa. Yhteiskuntaa ei ole mielekästä järjestää sellaisen ominaisuuden pohjalta, joka ei ole todennettavissa eikä edes täsmällisesti määriteltävissä.

2b) Kenelläkään ei ole oikeutta siihen, että hänen todentamattomat kertomuksensa otetaan yhteiskuntajärjestyksen perustaksi. Yhteiskuntajärjestyksen tulee perustua todennettaviin tosiasioihin, ei subjektiivisiin mieltymyksiin.

2c) Mahdollisuus vaihtaa oikeudellista sukupuolta 30 päivän harkinta-ajan jälkeen, tekee mahdolliseksi toistuvat oikeudellisen sukupuolenvaihdokset, jotka kuormittavat järjestelmää ja lisäävät viranomaisten työtä. Kun henkilö saa aina uuden henkilötunnuksen jokaisen sukupuolenvaihdoksen myötä, hän pystyy myös helpommin peittämään mahdollisen rikollisen toimintansa jäljet. Vanki, joka haluaa sabotoida vankilajärjestelmää, voi aiheuttaa kohtuuttomasti rasitteita viranomaisille mielivaltaisella toiminnallaan.

2d) Henkilölle, joka haluaa sukupuolenvaihdosta lääketieteellisistä syistä, on tarjottava mahdollisuutta käydä asiantuntijoiden kanssa läpi syitä, jotka saavat hänet haluamaan muutosta oikeudelliseen sukupuoleensa.

2e) Yhä useampi detransitioituja (sukupuolenvaihdostaan katuva) on tullut julkisuuteen ja kritisoinut sitä, että heidät ohjattiin liian nopeasti sosiaaliseen sukupuolenvaihdokseen, hormonihoitoihin ja leikkauksiin, joita he nyt katuvat. Heidän tarvitsemansa terapia korvattiin sukupuolenvaihdoksella ja näin varsinaiset ongelmat jäivät käsittelemättä.

3. Ainoastaan biologisille naisille tulee sallia pääsy naisten kehollisen yksityisyyden ja turvallisuuden suojaksi rakennettuihin tiloihin (pukuhuoneisiin, suihkutiloihin, turvakoteihin, naisvankiloihin): Ainoastaan biologisille naisille tulisi sallia osallistuminen naisten urheiluun tai asettuminen naiskiintiöihin.

Perusteluina ovat seuraavat näkökohdat:

3a) Lakiesitys loukkaa erityisesti biologisten naisten oikeuksia, jotka ovat elintärkeitä sekä naisten henkilökohtaisen koskemattomuuden että yleensä yhteiskuntajärjestyksen kannalta, koska naiset ovat biologisen sukupuolensa osalta alttiimpia seksuaaliselle väkivallalle ja häirinnälle.

3b) Subjektiiviseen sukupuoli-identiteettiin perustuva sukupuolikäsitys poistaa biologisten naisten kategorian ja naisille pitkän ihmisoikeustaistelun perusteella hankitut oikeudet heidän kehollista yksityisyyttään ja turvallisuuttaan suojeleviin tiloihin ja järjestelyihin, koska oikeudellisesti naisten kategoriaan saa pääsyn jokainen biologinen mies, joka identifioituu naiseksi. Biologiset miehet ovat sata kertaa todennäköisemmin seksuaalirikosten tekijöitä ja naiset ovat useimmiten heidän uhrejaan. Naisten kehollisen yksityisyyden ja turvallisuuden loukkaukset saavat näin lain suojan ja biologisten naisten pyrkimykset puolustaa kehollista yksityisyyttään ja turvallisuuttaan voidaan tulkita viharikokseksi.

3c) Suomi on onnistunut luomaan tasa-arvoisen yhteiskunnan, jossa naiset ovat edustettuna yhteiskunnallisessa keskustelussa. Osa tätä kehitystä ovat olleet mm. sukupuolikiintiöt. Naisille tarkoitetut kiintiöt on säilytettävä ainoastaan biologisille naisille kuuluvina, jotta naisten ääni tulee asianmukaisesti edustetuksi yhteiskunnan eri tasoilla. Biologiset naiset ovat historiansa aikana olleet sorron ja syrjinnän kohteena juuri lisääntymiseen liittyvän biologisen rakenteensa ja haavoittuvuutensa takia ja siksi ainoastaan he itse pystyvät asianmukaisesti puolustamaan oikeuksiaan. Naisiksi identifioituvien miesten pyrkimys esiintyä naisten edustajina on uusi tapa marginalisoida naiset ja sivuuttaa heidän näkökulmansa. Jos naiseus olisi pelkkä identiteetti, miksi tasa-arvon puolesta on täytynyt edes kamppailla? 

4. Jo nyt tulee varautua siihen, että keskustelu lakiesityksen ulottamisesta alaikäisiin saattaa tulla ajankohtaiseksi eduskunnassa. Sukupuolen juridista muutosta ei tulisi sallia alaikäisille vedoten heidän kokemaansa sukupuoliahdistukseen tai sukupuoliristiriitaan, koska lasten ja nuorten transsukupuolisen sukupuoli-identiteetin tukeminen on omiaan lukitsemaan heidän identiteettinsä, vaikka muuten kyseessä olisi ohimenevä vaihe heidän kehityksessään.

Perusteluina ovat seuraavat näkökohdat:

4a) Nuorten kokeman sukupuoliahdistuksen syyt ovat osittain tiukoissa sukupuolistereotypioissa. Feminiininen poika tai maskuliininen tyttö ei tule hyväksytyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Tällaiselle ihmiselle tarjotaan nykyään sukupuolenvaihdoksen mahdollisuutta sen sijaan, että pyrittäisiin vahvistamaan hänen omanarvontuntoaan ja itsetuntoaan feminiinisenä poikana tai maskuliinisena tyttönä. Sukupuolenvaihdoksen yleistyminen omalta osaltaan vahvistaa sukupuolistereotypioita, tiukentuneet sukupuolistereotypiat lisäävät sukupuoliahdistuneiden nuorten määrää, joita ohjataan sukupuolenvaihdokseen jne. Näin on syntynyt pahanlaatuinen kehä, jossa kulttuuriset stereotypiat tiukkenevat ja koettu sukupuoliristiriita lisääntyy.  

4b) Osalla sukupuoliristiriitaa kokevista nuorista sukupuoliristiriita on syntynyt suhteellisen äkillisesti tavalla, jossa on merkkejä sosiaalisesta tartunnasta. Tällaisen nuoren kohdalla koettu sukupuoliristiriita on tavallisesti vain ohimenevä vaihe, joka useimpien kohdalla menee ohi murrosiän hormonaalisen kehityksen myötä. Murrosiän hormonaalinen kehitys auttaa nuorta sopeutumaan omaan keholliseen sukupuoleensa. Mutta jos sukupuoliristiriitaa vahvistetaan sosiaalisella transitiolla, oikeudellisella sukupuolen vahvistamisella tai hormonihoidoilla, nuorten muuten ohimenevä sukupuoliristiriita voi jähmettyä hänen pysyväksi identiteetikseen.

4c) Tutkimusten mukaan sosiaalinen transitio saattaa jähmettää nuoren muuten ohimenevän sukupuoliristiriidan pysyväksi identiteetiksi. Oikeudellinen sukupuolenvaihdos on vahva muoto sosiaalista transitiota. Vaikka nuoret myöhemmin katuisivat sukupuolenvaihdostaan ja haluaisivat palata elämään alkuperäisessä sukupuolessaan, nuorten saattaa tässä tilanteessa olla vaikeata myöntää erehtyneensä ja palata elämään alkuperäisessä sukupuolessaan, vaikka hän sitä haluaisikin.

4d) Kun nuoren transsukupuolista sukupuoli-identiteettiä on vahvistettu sosiaalisella transitiolla tai oikeudellisen sukupuolen muutoksella, nuoreen kohdistuu lisääntyvä sisäinen ja ulkoinen paine turvautua hormihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat hänen seksuaalista toimintakykyään ja lisääntymiskykyään. Hormonihoitojen ja sukupuolenkorjausleikkausten tarjoaminen sukupuoliristiriitaa kokeville nuorille on epäeettistä sikäli, että koettu sukupuoliristiriita olisi muuten ehkä vain ohimenevä vaihe nuoren elämässä. Nuorella ei ole edellytyksiä antaa näihin hoitoihin informoitua suostumustaan. Nuorten on vaikea hahmottaa sukupuolenkorjaushoitojen pitkäaikaisvaikutuksia, joista edes asiantuntijoilla ei tällä hetkellä ole käytössään luotettaviin pitkäaikaistutkimuksiin perustuvaa tutkimustietoa. Kyseessä olevat hoidot ovat kokeellisia, joten niiden osalta nuoret toimivat lääkeyhtiöiden koekaniineina.

4e) Lasten ja nuorten on vaikea tehdä päätöksiään pitkän tähtäimen näkökulmasta. Ihmisaivojen kehitys jatkuu aina 25-vuoden ikään saakka. Tässä iässä monet lääketieteellisen sukupuolenvaihdoksen kokeneet nuoret alkavat katua päätöstään tiedostaessaan kokonaisvaltaisemmin ne monet tavat, joilla sukupuolenkorjaushoidot vaikeuttavat ja rajoittavat heidän aikuiselämäänsä.

Muutosehdotusten yksityiskohtaiset perustelut

1. Lakiesitys perustuu käsitesekaannukseen.

Lakiesityksen keskeinen ongelma on se, että vaikka kyseessä on laki sukupuolen vahvistamisesta, itse sukupuolen käsitettä ei lakiesityksen perusteluissa määritellä: sitä käytetään epäselvästi ja ristiriitaisesti. Sukupuoli-identiteetin käsite puolestaan määritellään kehäisesti vetoamalla määrittelemättömään sukupuolen käsitteeseen.

1. 1. Sukupuoli-identiteetti määritellään kehäisesti

Juridisen sukupuolen vahvistamisen perustaksi asetettavaa sukupuoli-identiteetin tai sukupuolikokemuksen käsitettä ei määritellä muuta kuin vetoamalla tasa-arvolain määritelmään, jonka mukaan ”sukupuoli-identiteetillä tarkoitetaan henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan” (9). Tässä sisäisesti kehäisessä määritelmässä sana sukupuoli esiintyy määritelmän molemmilla puolilla: sekä määriteltävänä että määrittelijänä: “’Sukupuoli-identiteetillä’ tarkoitetaan henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan”.

Sama kehäisyyden ongelma vaivaa lakiesityksen perusteluissa viitattujen Yogyakartan periaatteiden määritelmää: “Sukupuoli-identiteetin ymmärretään viittaavan kunkin henkilön syvästi koettuun sisäiseen ja yksilölliseen kokemukseen sukupuolesta, joka saattaa vastata tai olla vastaamatta hänen syntymässä määritettyä sukupuoltaan – –.”

Yogyakartan periaatteiden määritelmä sukupuoli-identiteetistä ei kerro mitään siitä, mistä tämä sisäinen kokemus tai tunne tulee, mikä on sen suhde kehoomme. Se ei kerro, miksi juuri tämä sisäinen tunne kaikkien ihmisten sisäisten tunteiden joukossa on niin tärkeä, että sitä pitää erityisesti suojella juridisesti. Jää epäselväksi, miksi tällaisella tunteella olisi väliä, jos mieheksi tai naiseksi olemisella ei ole merkitystä (Joyce 2022: 205).

Lain keskeiset ongelmat nousevat sen ydinkäsitteiden määrittelemättömyydestä ja näin aiheutuvasta käsitesekaannuksesta. Biologiassa ihmisen sukupuolella tarkoitetaan lisääntymiseen liittyvää ihmiskehon rakenteellista taipumusta kehittää joko suuria tai pieniä sukusoluja, joko munasoluja tai siittiöitä. Joillakin ihmisillä biologisen sukupuolen kehityksessä on saattanut olla häiriöitä, minkä seurauksena heidän kehossaan saattaa olla rakenteellisia taipumuksia kehittää molempien sukupuolten sukusoluja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että he olisivat kolmatta sukupuolta, koska ihmisen lisääntymisen näkökulmasta sukupuolia on vain kaksi ja ihmisen lisääntyminen perustuu suuren ja pienen sukusolun yhtymiseen. Käytännössä kenenkään ihmisen keho ei tuota molempia sukusoluja. 

Ihmiskehon rakenteeseen kuuluva biologinen taipumus kehittää joko suuria tai pieniä sukusoluja ei ole riippuvainen ihmisen sisäisistä tuntemuksista eivätkä ihmisen sisäiset tuntemukset tai kokemukset koskaan tuota ihmisessä uusia sukupuoliominaisuuksia tai millään tavalla vaikuta biologiseen sukupuoleen. Niinpä ei ole perusteltua korvata yhteiskuntajärjestyksen perustana olevaa sukupuolijakoa biologisiin miehiin ja naisiin ihmisen subjektiivisten sukupuolikokemusten tai kertomusten varaan rakentuvilla epämääräisillä sukupuoli-identiteeteillä, joita ei minkään valtion lainsäädännössä ole onnistuttu täsmällisesti määrittelemään. Sukupuolikokemusten tai -kertomusten merkitystä, aitoutta tai vilpittömyyttä ei voida todentaa, mutta biologinen sukupuoli on lääketieteellisesti todennettava tosiasia.’

1.2. Peruskäsitteiden monimerkityksisyys

Lakiesityksen perustana on käsitys, jonka mukaan yksilön juridinen sukupuoli määrittyy hänen sisäisen kokemuksensa tai henkilökohtaisen kertomuksensa perusteella, sen sijaan, että yhteiskuntajärjestys perustuisi biologisen sukupuolen varaan. Sukupuolen ajatellaan määrittyvän henkilön subjektiivisen tilan tai sisäisen kokemuksen perusteella, ei ulkoisten biologisten tuntomerkkien pohjalta, kuten lakiesityksen perusteluissa todetaan: ”sukupuoli-identiteetti on aina yksilöllinen eikä se välttämättä ole sama kuin henkilölle syntymässä määritelty sukupuoli. Syntymässä miespuoliseksi määritelty henkilö voi kokea olevansa nainen tai naispuoliseksi määritelty henkilö voi kokea olevansa mies” (Lakiesityksen perustelut, 9-10). Sukupuoli-identiteetin kuvataan olevan ”syvä ja pysyväisluonteinen kokemus” (10).

Lakiesityksessä ja sen perusteluissa käytetään sanoja “sukupuoli”, ”mies” ja ”nainen” tarkoittamaan kahta täysin eri asiaa: syntymähetkellä havaittua muuttumatonta biologista sukupuolta ja myöhemmin julistettua identiteettiä tai kokemusta. Väitetään, että miespuolisina syntyneet ihmiset, jotka identifioituvat tytöiksi tai naisiksi, muuttavat näin sukupuoltaan (ja päinvastoin naispuolisina syntyneet ihmiset, jotka identifioituvat pojiksi tai miehiksi). Naisiksi identifioituvat biologiset miehet ovat lakiesityksen mukaan kirjaimellisesti naisia, ja heillä on oikeus käyttää naisille tarkoitettuja tiloja ja asettua naisille tarkoitettuihin sukupuolikiintiöihin (92). Lakiesityksen perustelujen mukaan sukupuoli-identiteettikokemus ei kuitenkaan rajoitu näihin kahteen vaihtoehtoon. ”Henkilö voi myös kokea olevansa esimerkiksi sukupuoleton tai osittain nainen ja osittain mies.” (9-10)

Johdonmukaisen lainkäytön kannalta on kuitenkin ongelmallista, että sanat mies ja nainen voivat tarkoittaa kahta täysin eri asiaa: sekä biologista sukupuolta että sukupuoli-identiteettiä. Todellisuudessahan ihmisen biologinen sukupuoli ja hänen tunteeseen tai kokemukseen perustuva sukupuoli-identiteettinsä ovat eri asioita ja näiden kahden toistensa kanssa ristiriitaisen sukupuolikäsityksen pohjalta muodostettu laintulkinta voi johtaa ristiriitaisiin tuloksiin.

Lakiesityksen määritelmä sukupuoli-identiteetistä jää sisällyksettömäksi ja epämääräiseksi, koska itse sukupuolen käsite on jätetty määrittelemättä ja koska toistuvasti korostetaan sukupuolikokemuksen yksityisyyttä ja subjektiivisuutta: ”Sukupuoli-identiteetti on yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus, joka ei aina vastaa stereotyyppistä tai binääristä käsitystä sukupuolesta.” (89)

Mitä sitten on se ”yksilöllinen ja henkilökohtainen kokemus”, jonka pohjalta ihminen kokee itsensä joko mieheksi tai naiseksi? Sikäli kuin kyseessä on täysin subjektiivinen, sisäinen kokemus, sille ei pystytä antamaan mitään objektiivisesti todennettavia kriteerejä. Niinpä kaksi eri ihmistä, jotka molemmat sanovat ”kokevansa itsensä naiseksi”, saattavat kokea itsensä täysin eri tavoilla, vaikka he käyttävätkin kokemuksestaan samaa nimitystä.

Koska kyseessä on sisäinen kokemus, on vaikea tai mahdotonta tietää, mitä toinen ihminen sukupuolikokemuksellaan tarkoittaa. Niinpä tämän ajattelutavan mukaan sukupuolia ei olekaan kaksi, vaan yhtä monta kuin on olemassa ihmisten erilaisia tapoja kokea sukupuolensa: periaatteessa jokainen ihminen saattaa kokea sukupuolensa ainutlaatuisen yksilöllisellä tavalla. Jos sukupuoli samaistetaan ihmisten vaihteleviin kokemuksiin, koko sukupuolen käsite menettää merkitystään, koska emme voi tietää kenenkään kahden ihmisen käyttävän sukupuolen käsitettä samassa merkityksessä.

Sukupuoli-identiteetin varaan rakentuva lainsäädäntö on paitsi epäselvä, myös epäjohdonmukainen. Kuten edellä todettiin, laissa sukupuolen vahvistamisesta on sukupuoli-identiteetin käsite määritelty sisäisen kehämääritelmän avulla, jossa käsite määritellään oman nimityksensä avulla.

Lakiesityksessä jää täysin määrittelemättä, mitä tarkoittaa tuntea itsensä mieheksi tai naiseksi. Poliittisen filosofian tutkija Rebecca Reilly-Cooper (2016) kysyy: Mikä on se erityinen tunne, jonka pohjalta ihminen tietää olevansa mies, nainen tai jotakin muuta? Kukaan ei ole toistaiseksi antanut määritelmää tälle tunteelle, vaikka sen pohjalta halutaan säätää lakeja. Miten voidaan säätää lakeja suojelemaan sukupuoliominaisuutta, jota lainsäätäjät eivät pysty määrittelemään?

1.3. Lain väärinkäytön mahdollisuus

Koska lakiesityksen perustana olevat sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin käsitteet jäävät määrittelemättä tai kehäisten määritelmien varaan, oikeudellisen sukupuolen vahvistamisen perustana olevan ”selvityksen sisällölle ei voida asettaa tarkempia vaatimuksia” (89). Sukupuolen vahvistaminen tämän lain perusteella perustuu hakijan selontekoon, jonka arvioimiseksi ei ole tarkkoja kriteerejä. ”Edellytyksenä ei olisi, että henkilö selvityksessään ilmaisee kokevansa olevansa juuri transsukupuolinen, vaan henkilöllä voi olla muunkinlainen identiteettikokemus.” (89)

On huomattava, että internetissä on jo yli tuhat erilaista ”sukupuolta” ja uusia ”sukupuolia” tulee koko ajan lisää. Mitä siis voisi todellisuudessa tarkoittaa tai miten voitaisiin koskaan onnistua tekemään juridisesti oikeutta henkilön koetulle sukupuolelle? Miten voidaan koskaan onnistua lainsäädännössä huomioimaan kaikki mahdolliset sukupuoli-identiteetit ja kokemukset, jos tälle tielle lähdetään? Tai miten voidaan koskaan tehdä oikeutta ihmisten erilaisille sukupuoli-identiteeteille, kun peruskäsitteitä ei pystytä edes yleisellä tasolla määrittelemään.

Lakiesityksen perusteluissa myönnetään tällaisen epämääräisen lain väärinkäytön mahdollisuus: ”Sukupuolen vahvistamisen helpottamisen voi arvioida lisäävän mahdollisuutta menettelyn väärinkäytöksille. Cis-henkilö voisi esimerkiksi pyrkiä käyttämään menettelyä väärin tavoitellakseen omaa etuaan tai välttääkseen tiettyä velvollisuutta kuten asevelvollisuutta. Se saattaisi myös mahdollistaa tilanteen, jossa henkilö vahvistaa sukupuolensa toistuvasti häivyttääkseen todellisen henkilöllisyytensä rikollisessa tarkoituksessa. Ehdotetun lain vaikutukset sääntelyn kohderyhmälle on kuitenkin arvioitu olevan huomattavia verrattuna sen mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin.” (66)

Todellisuudessa arvioitujen hyötyjen huomattavuus jää lakiesityksen perusteluissa epämääräisen retoriikan tasolle, kun taas haitat ovat ilmeisiä ja todennettuja: naisten kehollisen yksityisyyden ja turvallisuuden loukkaukset, naiskiintiöiden ja yleensä naisten oikeuksien murentuminen sen myötä, että kuka tahansa biologinen mies voi muuttaa sukupuolensa naiseksi, sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoitukset, lasten sukupuolihämmennyksen lisääntyminen. Mikä on se todennettu tutkimusaineisto, joka osoittaa lakiesityksen hyödyt?

Lakiesityksen perustelujen mukaan uusi laki tulee yksinkertaistamaan henkilöaseman virallisia muutoksia koskevaa menettelyä. Psykiatrisia raportteja ei enää tarvita. Jokainen henkilö voi vastata itse määrittelemällään tavalla henkilöasiakirjoissa olevaan kysymykseen sukupuolesta.

On kuitenkin huomattava, että vaikka laki sukupuolen vahvistamisesta saattaa helpottaa virkamiesten työtä alkuvaiheessa niiden henkilöiden osalta, jotka haluavat muuttaa sukupuoltaan, se vaikeuttaa työtä kaikissa myöhemmissä vaiheissa, kun virkamiesten on käsiteltävä lain aiheuttamia ongelmia. Ensinnäkin voi tulla paljon turhia sukupuolenvaihdoksia. Toiseksi lain perusteluissa myönnetään, että ”saatujen asiantuntija-arvioiden mukaan on mahdollista, että joissakin tapauksissa helpottunut sukupuolen vahvistamisprosessi saattaa lisätä sukupuolenkorjaushoitoihin hakeutumista” (60). Valtion on sitten käsiteltävä niiden nuorten ongelmia, jotka ovat tehneet kypsymättömiä valintoja ja tuhonneet kehonsa terveyttä hormonien ja sukupuolileikkausten avulla. Heistä tulee lääketieteellistä hoitoa tarvitsevia potilaita koko loppuelämänsä ajaksi. Valtion on myös ratkaistava monimutkainen tehtävä suojella biologisia naisia seksuaalirikollisilta ja muilta ihmisiltä, jotka käyttävät sukupuolen vahvistamisesta annettua lakia väärin saadakseen pääsyn tiloihin, jotka on tarkoitettu naisten kehollisen yksityisyyden suojaksi

2. Lakiesitys loukkaa naisten oikeuksia

Lakiesitys muuttaisi radikaalisti yhteiskuntajärjestyksen perustana olevan sukupuolikäsityksen. Ihmisen oikeudellinen sukupuoli ei määräytyisi biologisten tosiasioiden perusteella vaan sen mukaan, mitä ihminen kokee ja tuntee, tai minkälaisen kertomuksen hän kertoo sukupuoli-identiteetistään.

Sikäli kuin laki poistaisi oikeuskäytöstä naisen käsitteen sen biologisessa merkityksessä, tulee mahdottomaksi ylläpitää naisille erotettuja, turvattuja alueita, joihin ainoastaan biologisilla naisilla olisi pääsy. Sukupuolen vahvistamista koskeva laki määrittelee naiseuden sisäiseksi kokemukseksi, joka perustuu kunkin yksilön subjektiiviseen tuntemukseen. Niinpä yksilö, jolla on miehen keho ja joka väittää kokevansa itsensä naiseksi, voi julkisessa keskustelussa esiintyä naisten edustajana ja päästä kaikkiin naisille erotettuihin tiloihin, pelkästään naisille tarkoitettuihin kokoontumisiin, konferensseihin, yhteisöihin, turvakoteihin ja pukuhuoneisiin. Vankilassa ”oikeudellinen sukupuoli on lähtökohtaisesti osastosijoittelun perustana” ja henkilöä ”tulee kohdella oikeudellisen sukupuolen mukaisesti erilaisia henkilöön kohdistuvia tarkastuksia toteuttaessa” (53). Oletettavasti samaa periaatetta sovelletaan myös yleisemmin yhteiskunnassa.  

Biologiset naiset, jotka ovat tulleet miesten pahoinpitelemiksi tai raiskaamiksi, eivät voi enää turvautua erityisesti heille varattuihin paikkoihin ja kokea olevansa turvassa biologisilta miehiltä. Tytöt ja naiset joutuvat biologisten miesten seksuaalisen ahdistelun kohteeksi naisten vankiloissa ja jopa koulun tyttöjen suihkutiloissa. Kun käsitteet “nainen” ja “tyttö” irrotetaan biologisista tosiasioista ja tehdään kokonaan riippuvaisiksi subjektiivisesta itsemäärittelystä, on yhä vaikeampaa ottaa yhteiskunnallisissa järjestelyissä huomioon naisten ja miesten välisiä biologisia eroja ja ylläpitää käytäntöjä, joiden avulla naiset voivat suojella itseään.

Uutta lakia puolustetaan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden nimissä. ”Yleisesti esityksen arvioidaan parantavan oikeutta syrjimättömyyteen, kun henkilön oikeudellinen sukupuoli saatetaan vastaamaan hänen sukupuoli-identiteettiään ja ulkoista olemustaan.” (66) Todellisuudessa laki ei saata oikeudellista sukupuolta vastaamaan henkilön ulkoista olemusta, koska kuka tahansa mies voi vaihtaa oikeudellisen sukupuolensa naiseksi tekemättä mitään muutoksia ulkoisessa olemuksessaan. Laki ei myöskään saata oikeudellista sukupuolta vastaamaan henkilön sukupuoli-identiteettiä, koska oikeudellinen sukupuoli määräytyy henkilön oman selvityksen pohjalta, jonka vilpittömyyttä ja totuudenmukaisuutta ei viranomaisilla ole mitään tapaa tarkistaa.

Uusi laki loukkaa sekä yhdenvertaisuutta että itsemääräämisoikeutta. Periaate, jonka mukaan ihmisiä on kohdeltava kaikissa tilanteissa sen sukupuolen edustajina, johon he kertovat kuuluvansa, ei ole ihmisoikeus, vaan syrjivä periaate, jonka seurauksena ”kaikki muut menettävät oikeutensa yhdelle sukupuolelle omistettuihin tiloihin, palveluihin ja toimintoihin”, kuten The Economist -lehden toimittaja ja tietokirjailija Helen Joyce huomauttaa (Joyce 224).

Lain perusteluissa vedotaan Yogyakartan periaatteisiin, joiden laatijoihin kuuluva ihmisoikeuslainsäädännön professori Robert Wintemute myöntää, että niitä luotaessa ei otettu huomioon naisten oikeuksia eikä ongelmia, joita syntyy, kun biologiset miehet vaativat pääsyä naisten tiloihin. Wintemute olisi nyt taipuvainen muuttamaan joitakin osia Yogyakartan periaatteista, koska hän tiedostaa, ettei hän “ottanut huomioon”, että transnaiset, joilla on edelleen miespuoliset sukupuolielimet, pyrkivät naisille tarkoitettuihin tiloihin, ja sanoo: “Keskeinen tekijä mielipiteeni muuttumisessa on ollut naisten kuunteleminen.” (The trans rights that trump all | Julie Bindel and Melanie Newman | The Critic Magazine)

Salliessaan sukupuolen rekisteröinnin yksilön toiveiden mukaan laki luo uusia syrjinnän muotoja biologisia tyttöjä ja naisia kohtaan, joilta riistetään oikeus keholliseen yksityisyyteen ja turvallisuuteen. Kun biologinen sukupuoli korvataan subjektiivisiin tunteisiin perustuvalla sukupuoli-identiteetillä tytöt ja naiset poistetaan omana, pojista ja miehistä erillisenä ryhmänään. Tällä tavoin ohitetaan tyttöjen ja naisten oikeudet tiloihin ja erityisjärjestelyihin heidän yksityisyytensä suojelemiseksi.

Sukupuolikäsityksen muuttuessa myös yhteiskunnan käytännöt ennen pitkää muuttuvat niin, että naisille tarkoitettuihin tiloihin pääsee jokainen biologinen mies, joka määrittelee itsensä naiseksi. Tämä vaarantaa naisten turvallisuuden, koska miehet ovat sata kertaa todennäköisemmin seksuaalirikoksen tekijöitä kuin naiset ja heidän uhreinaan ovat useimmiten naiset (Joyce 2022: 156). Tällainen järjestely vahingoittaa suhteettomasti naisia, ja on siksi lainvastaista syrjintää.

2.1. Muiden maiden kokemuksia lain vilpillisestä käytöstä

Muiden maiden kokemukset osoittavat, että virallisen sukupuolikäsityksen muuttaminen subjektiiviseen kokemukseen perustuvaksi heikentää naisten turvallisuutta. Kaikki lain edellyttämät ”selvitykset” sukupuolikokemuksesta eivät ole vilpittömiä. Vai miten on tulkittava se, että Englannin vankiloissa vuoden 2017 lopulla tiedossa olleista 125 transsukupuolisesta vangista kuusikymmentä oli seksuaalirikoksiin syyllistyneitä transnaisia (naisiksi identifioituvia biologisia miehiä)? Tämä on prosentuaalisesti paljon suurempi osuus kuin miesvankien keskuudessa yleensä, joista seksuaalirikollisia oli yhdeksäntoista prosenttia. (Joyce 2022: 156)

Britannian vankilanjohtajien yhdistyksen (Prison Governers Association) puheenjohtaja Andrea Albutt sanoi kesäkuussa 2018:

Olen nähnyt, että naiset tuntevat transsukupuolisten vankien läsnäolon hyvin uhkaavaksi. Naisvangit ovat hyvin haavoittuvia. (Governors fight putting trans inmates in women’s jails | News | The Times)

Vankiloiden uudistamista ajavan Howard League -järjestön Frances Crook on sanonut olevansa huolissaan siitä, että

jotkut miehet, jotka ovat syyllistyneet äärimmäiseen väkivaltaan ja naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan, ovat löytäneet uuden tavan harjoittaa aggressiota naisia kohtaan. (Trans women convicted as men may attack vulnerable inmates | Daily Mail Online)

Britannian psykologiyhdistys (The British Psychological Society) on todennut:

Oikeuspsykologit, jotka työskentelevät oikeuspsykologisten potilaiden kanssa, ovat tietoisia useista tapauksista, joissa seksuaalirikoksista tuomitut miehet ovat valheellisesti väittäneet olevansa transsukupuolisia naisia useista eri syistä (Written evidence – The British Psychological Society (parliament.uk).

Tohtori James Barrett brittiläisestä sukupuoli-identiteettiasiantuntijoiden yhdistyksestä (British Association of Gender Identity Specialists) on sanonut seuraavaa:

On melko naiivisti esitetty, että kukaan ei pyrkisi teeskentelemään transseksuaalisuutta vankilassa, jos näin ei todellisuudessa olisi. Niille meistä, jotka itse asiassa haastattelevat vankeja, on itse asiassa tullut esille hyvin monia syitä, miksi ihmiset saattaisivat teeskennellä transsukupuolisuutta. (Written evidence – British Association Of Gender Identity Specialists (parliament.uk)

Richard Garside Centre for Crime and Justice Studies -keskuksesta on kirjoittanut artikkelin, jossa hän sanoo:

Olen huolissani nykyisestä lähestymistavasta, koska se näyttää suosivan tiettyjen, pääasiassa miesvankien subjektiivisia tunteita niiden vankien, pääasiassa naisten, tarpeiden kustannuksella, jotka joutuvat elämään heille määrättyjen päätösten kanssa. (Transgender prisoners | Centre for Crime and Justice Studies)

Britanniassa ja muissa maissa, joissa juridinen sukupuoli määräytyy subjektiivisen sukupuoli-identiteetin pohjalta, on jo esiintynyt tapauksia, joissa naiseksi identifioitunut biologinen mies on tehnyt seksuaalista väkivaltaa naisvangeille, sen jälkeen, kun hänet on siirretty naisvankilaan. (Karen White: Transgender prisoner jailed for life for sexually assaulting female inmates and raping two other women | The Independent | The Independent)

Naisvankien joukossa ovat yliedustettuina ihmiset, jotka ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa ja kaltoinkohtelua lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Suomalaisista naisvangeista 25 % on kokenut lapsuudessaan fyysistä väkivaltaa ja 32 % on ollut alle 16-vuotiaana seksuaalikontaktissa aikuisen kanssa (Joukamaa ym. 2010). Naisvangeista 70 % on joutunut kumppanin fyysisesti pahoinpitelemäksi (Tammi-Moilanen 2022). Naisvangeilla on miehiä yleisemmin paniikkihäiriötä, pelko-oireisia häiriöitä ja traumaperäistä stressihäiriötä ja yleistynyttä ahdistuneisuutta (Joukamaa ym. 2010: 51). Väkivaltaa kokeneet naisvangit kokevat traumatisoivaksi tilanteen, jossa heidän keskuuteensa sijoitetaan väkivaltarikoksista tuomittuja biologisia miehiä. Tilannetta ei korjaa se, että kyseiset miehet identifioituvat naisiksi, koska tällainen identifioituminen voi olla vilpillinen.

Kun oikeudellinen sukupuoli määrittyy henkilön oman selvityksen pohjalta. naisten on vaikea tai mahdotonta puolustaa oikeuttaan kehollista yksityisyyttään ja turvallisuuttaan suojeleviin yhdelle biologiselle sukupuolelle omistettuihin tiloihin. Julkista puhetta aletaan kontrolloida niin, ettei ole enää luvallista kyseenalaistaa sukupuoli-identiteettiin perustuvaa määritelmää naisesta, koska sen voidaan tulkita syrjivän transnaisia. Posie Parker asetti Liverpoolissa julkisille paikoille julisteita, joiden ainoana tekstinä oli The Oxford Dictionaryn sanakirjamääritelmä naisesta: ”nainen: substantiivi, aikuinen naispuolinen ihminen”. Tämä yksinkertainen informaatio koettiin niin loukkaavaksi, että julisteet poistettiin vedoten niiden oletettuun ”transfobisuuteen”. Parkeria vastaan agitoinut Adrian Harrop perusteli, että ainoa oikea ja hyväksyttävä määritelmä on, että nainen ”on jokainen, joka identifioituu naiseksi”. (Brunskell-Evans 2020: 36-37)

Norjaa pidetään usein ihanne-esimerkkinä maasta, jossa tällainen lakimuutos on tehty ilman kielteisiä seurauksia. Todellisuudessa naisia on Norjassa asetettu syytteeseen tai poliisitutkinnan kohteeksi sen takia, että he ovat protestoineet biologisten miesten tunkeutumista naisille omistettuihin tiloihin (Norway: A woman is accused of harassment for questioning a man who uses the women’s changing room at a fitness centre. This is the translation of the case review. (womenwhosayno.blogspot.com) tai kirjoittaneet Twitterissä, ettei biologinen mies voi olla lesbo tai äiti (Norwegian Public Prosecution Service investigates “hate inciting” tweets about gender (cne.news)).

Kanadalainen sairaanhoitaja Amy Eileen Hamm on kahden vuoden ajan ollut Brittiläisen Kolumbian sairaanhoitajakollegion tutkinnan kohteena, koska hän on julkisesti esittänyt väitteen, että mies ei voi muuttua naiseksi. https://quillette.com/2022/04/08/im-being-investigated-by-the-british-columbia-college-of-nurses-because-i-believe-biological-sex-is-real/ Syksyllä 2022 hänelle pidettiin seitsemän päivää kestänyt kurinpidollinen kuuleminen, jossa pyrittiin mm. todistamaan hänen olevan transfobinen ja kykenemätön toimimaan sairaanhoitajana, koska hän on tukenut Harry Potter -kirjasarjan kirjoittajan J. K. Rowlingin oikeutta puolustaa biologista sukupuolikäsitystä. EXCLUSIVE: BC nurse’s support for ‘transphobic’ JK Rowling cited by ‘expert’ as reason to fire her at disciplinary hearing | The Post Millennial | thepostmillennial.com Sairaanhoitajaa siis uhkaa työpaikan menettäminen, koska hän pitää kiinni biologisesta sukupuolierosta.

Sikäli kuin lainsäädännössä ja yhteiskunnan toimintaohjelmissa pitäydytään tieteelliseen määritelmään sukupuolesta, suojellaan jokaisen oikeutta yksityisyyteen ja tasa-arvoiseen kohteluun. Näin pystytään turvaamaan erityisesti tyttöjen ja naisten oikeudet. On mahdotonta suojella tyttöjen ja naisten oikeutta keholliseen yksityisyyteen ja turvallisuuteen, jos lainsäädäntö määrittelee naiseksi jokaisen, joka väittää kokevansa itsensä naiseksi, sen sijaan että naisiksi määriteltäisiin vain ne, jotka ovat naisia objektiivisten biologisten tosiasioiden perusteella.

Jos lainsäädännössä ja yhteiskunnallisissa toimintaohjelmissa virheellisesti pidetään sukupuoli-identiteettiä sukupuolen vastineena, miespuolinen henkilö voi milloin tahansa vaatia itselleen naisille kuuluvia oikeuksia, suojaa ja pääsylupia. Tämä riistää automaattisesti tytöiltä ja naisilta heidän oikeutensa sukupuoliperustaiseen yksityisyyteen ja suojaan. Tällainen lainsäädäntö ulottaa miesten etuoikeudet monille sellaisille alueille, jotka oli aikaisemmin varattu pelkästään naisille. Lakialoite saattaa toteutuessaan olla signaali eri lajiliitoille siitä, että on eettisesti hyväksyttävää päästää biologiset miehet naistensarjoihin. Naisiksi identifioituvat biologiset miehet pääsevät kilpailemaan naisten sarjoissa ja voittamaan naisten urheilun palkintoja. Onko oikeudenmukaista antaa naisille varattuja urheilupalkintoja miehille, jotka luontaisesti ovat kookkaampia, vahvempia ja nopeampia?

Hallituksen esittämä laki sukupuolen vahvistamisesta on kiistanalainen jopa laajemman sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia puolustavan liikkeen sisällä. Monet miehestä naiseksi -transihmiset siirtyvät naisen rooliin vasta myöhään elämässään, jolloin he ovat jo sisäistäneet miehen näkökulman. Heistä ei todellisuudessa tule naisia, vaikka he käyttäisivät hormoneja ja läpikävisivät kosmeettisia leikkauksia. Silti heille avataan lain myötä mahdollisuus esiintyä naisten edustajina ja asettua naiskiintiöihin.  Lakiesityksen mukaan ”vahvistettua sukupuolta olisi pidettävä henkilön sukupuolena lähtökohtaisesti myös esimerkiksi sovellettaessa tasa-arvolain kiintiösäännöstä” (99).

2.2. Altistavatko institutionaaliset heikkoudet lapsia seksuaaliselle kaltoinkohtelulle?

Brittiläinen tutkiva journalisti ja The Economist -lehden toimittaja Helen Joyce, joka on kirjoittanut aiheesta kattavan tietokirjan (2022), on huolissaan institutionaalisista heikkouksista, joita syntyy, kun biologinen sukupuoli lainsäädännössä korvataan sukupuoli-identiteetillä. Tällainen tilanne on paljolti jo voimassa Britanniassa, jonka olosuhteista käsin Joyce tarkastelee asioita. Kun virallinen sukupuoli määräytyy subjektiivisen kokemuksen tai kertomuksen perusteella, luodaan institutionaalisia heikkouksia, joita lapsia ja nuoria seksuaalisesti kaltoin kohtelevat henkilöt käyttävät hyväkseen.

Joycen mukaan lasten suojelu vaikeutuu ”kun saa jalansijaa uskomus, että biologinen sukupuoli on korvattavissa itse määritellyllä sukupuoli-identiteetillä” (126). Tällöin erilaiset järjestöt ja laitokset hylkäävät ne hyväksi havaitut menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää lasten hyväksikäyttöskandaalien toistuminen, joita on ilmennyt katolisessa kirkossa, partiossa, asuntoloissa, sisäoppilaitoksissa ja monissa muissa järjestöissä ja laitoksissa. Transsukupuolisten eturyhmien laatimat ja koulujen, urheiluliittojen, sosiaalisten kerhojen jne. hyväksymät ohjeet merkitsevät sitä, että vessojen, pukuhuoneiden ja asuntoloiden käyttöä ei enää järjestetä biologisen sukupuolieron perusteella, vaan sen mukaan mihin sukupuoleen lapset — ja aikuiset — sanovat kuuluvansa.

Joyce pitää ongelmallisena sitä, että osallistujien sukupuoli-identiteettiä koskevaa tietoa pidetään luottamuksellisena, jolloin vanhemmat jäävät siitä tietämättömiksi. Vanhemmille ei aina kerrota sukupuoli-identiteetin pohjalta tehtävistä järjestelyistä ja he jäävät ehkä tietämättömiksi siitä, että heidän tyttöpartioon osallistuva teini-ikäinen tyttärensä majoittuu samoihin tiloihin tytöiksi tai naisiksi identifioituvien biologisten poikien ja miesten kanssa.

Tällöin vanhemmat jätetään tietämättömiksi olennaisista tekijöistä, jotka saattaisivat vaikuttaa päätöksiin, joita he tekevät lastensa osalta. Tällainen toimintakulttuuri heikentää luottamusta ja rakentaa esteen myös lasten ja vanhempien väliselle kommunikaatiolle. Kun syrjinnäksi määritellään se, että tyttö kokee ahdistavaksi jakaa pukuhuone- ja suihkutiloja naiseksi identifioituvan biologisen miehen kanssa, vanhempien on vaikeampi suojella lastaan. Uuden sukupuoliopin vaikutuksesta lapset eivät koe itseään vapaiksi ilmaisemaan ahdistustaan tytöille ja naisille tarkoitettujen tilojen jakamisesta biologisten poikien ja miesten kanssa ja vanhemmat jäävät vaille tarvitsemaansa tietoa.

Joyce korostaa, että tällaiset huolenaiheet eivät perustu ennakkoluuloiseen uskomukseen, että transsukupuoliset ihmiset olisivat jotenkin muita epäluotettavampia. Lasten suojelu kuitenkin edellyttää sitä, että hyväksi havaittuja suojelumenettelytapoja sovelletaan kaikkiin ihmisiin riippumatta heidän sukupuoli-identiteetistään.

Tätä ongelmaa pahentaa lakiesityksen perusteluissa esiintyvä tarkastelutapa, jossa vanhempien kasvatusoikeus esitetään uhkaksi lasten oikeuksien toteutumiselle. Lakiesityksen perusteluissa vedotaan toistuvasti lapsen ja nuoren itsemääräämisoikeuteen tavalla, jossa ei riittävästi oteta huomioon kehityspsykologisia näkökulmia ja vanhempien kasvatusoikeuden merkitystä lapsen turvaamisessa omilta epäkypsiltä ratkaisuiltaan.

“Lapsen sukupuoli-identiteetti on lähtökohtaisesti lapsen itsensä määriteltävissä hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.  – – Ehdotonta ikärajaa sukupuolen oikeudelliselle vahvistamiselle ei siten voida pitää täysin sopusoinnussa lapsen oikeuksien kanssa.” (42)

Lakiesityksen perusteluissa lapsen oikeuksien katsotaan edellyttävän sitä, että myös monilla alaikäisillä olisi oikeus tehdä päätös sukupuolestaan, ilmeisesti myös vastoin vanhempiensa tahtoa. Tämä sama logiikka helposti siirtyy sovellettavaksi lapsen muihinkin ratkaisuihin sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden alueella.

On olemassa hyvin erilaisia käsityksiä lapsen kypsyydestä tehdä päätöksiä omasta sukupuoli-identiteetistään. Äärikantaa edustaa Boston Children’s Hospital, erityisesti sen psykologi Kerry McGregor, jonka mukaan monet lapset ”näyttäisivät tietävän olevansa transsukupuolisia jo kohdusta alkaen” ja he ilmaisevat tätä sukupuoli-identiteettiään ”heti opittuaan puhumaan”: monet ilmaisevat transsukupuolisen sukupuoli-identiteettinsä selvästi jo kahden tai kolmen vuoden iässä. Siksi Boston Children’s Hospitalin sukupuoliklinikka ottaa vastaan jo 2-3 vuotiaita potilaita. Tämän näkemyksen mukaan vanhempien tehtävänä on tukea lasta hänen sukupuoli-identiteetissään. Boston Children’s Hospital says kids know they’re trans ‘from the womb’ in deleted video (nypost.com) Boston Children’s Hospital Under Fire Again For Video Claiming Young Kids Know Their Gender ‘Seemingly From The Womb’ | The Daily Wire Tässä päättelyssä sivuutetaan se tosiasia, että lapsella voi olla monia lyhytaikaisia identiteettikokeiluja, joiden tukeminen ei ole lapsen kehityksen kannalta mielekästä, kuten Englannin kansallisen terveyspalvelun (National Health Service, NHS) äskettäisessä linjauksessa todetaan. Väliaikaisten identiteettikokeilujen sosiaalinen tai juridinen tukeminen voi johtaa siihen, että muuten väliaikaiseksi jäävä vaihe nuoren kehityksessä luutuu pysyväksi identiteetiksi. Sikäli kuin tämä ohjaa nuoria hormonihoitoihin ja leikkauksiin, nuoresta tehdään elinikäinen potilas ja hänen terveytensä vaarannetaan.  

Viimeisimmässä hoitosuosituksessaan yhä enemmän ideologisen organisaation piirteitä saava WPATH (World Professional Association of Transgender Health) poisti kaikki alaikärajat sukupuolenkorjaushoitojen osalta. Aktivistien mukaan kaksivuotias lapsi on kypsä päättämään, mikä on hänen sukupuolensa, pukeutumaan sen mukaisesti ja käyttämään valitsemansa sukupuolen nimeä. Esimurrosikäisen nuoren katsotaan olevan riittävän kypsä suostumaan hoitoihin hormonisalpaajilla, jotka estävät murrosiän kehityksen. Teini-ikäisen nuoren katsotaan olevan kypsä suostumaan hoitoihin muuntohormoneilla, jotka kehittävät hänelle vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksia. Tätä voi seurata sukupuolenkorjausleikkaus, joka vaurioittaa nuoren seksuaalista toimintakykyä ja lisääntymiskykyä.

Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian vastuualueen ylilääkäri Riittakerttu  Kaltiala-Heino ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian linjan ylilääkäri Laura Suomalainen (2017) korostavat kuitenkin sitä, että ”kaikkien lapsen kehityksen tueksi tarjolla olevien palveluiden on kyettävä antamaan normalisoivaa, kasvurauhaa tarjoavaa ja tulevaisuuden kehityslinjavaihtoehdot avoimina pitävää ikävaiheen mukaista tukea. Lapsuuden aikana ei voida tehdä alustavia tutkimuksia nuoruuden fyysisiä hoitoja varten. Koska valtaosa sukupuolidysforiaa kokevista ja biologisesta sukupuolestaan eroavalla tavalla identifioituvista lapsista kasvaa puberteetissa jälleen uuteen suuntaan, on äärimmäisen tärkeää pitää kaikki kehitysvaihtoehdot avoimina.” Lasten ja nuorten puutteellinen kyky arvioida ratkaisujensa pitkäaikaisvaikutuksia voi johtaa heitä ratkaisuihin, jotka sulkevat tulevaisuuden kehityslinjavaihtoehtoja ja aikuiselämän mahdollisuuksia. Siksi on epämielekästä irrottaa nuoret vanhempiensa ohjauksesta sukupuoli-identiteettiä koskevien ratkaisujen osalta, joilla on vaikutusta koko nuoren loppuelämään.

3. Lakiesitys loukkaa sanan- ja uskonnonvapautta

Muuttamalla lainsäädännön sukupuolikäsityksen subjektiiviseen itsemäärittelyyn perustuvaksi valtiovalta pakottaisi meidät enenevässä määrin elämään harhatodellisuudessa: joutuisimme kohtelemaan joitakin biologisia miehiä naisina ja joitakin biologisia naisia miehinä. Onko tarkoituksena vähitellen totuttaa meitä elämään yhteiskunnassa, jossa todellisuus ei riipu sen omasta rakenteesta vaan valtion päätöksestä?

3.1. Juridiseen fiktioon uppoutunut yhteiskunta

Uuden lakiesityksen mukaan sukupuoli voitaisiin vahvistaa sen perusteella, että henkilö antaa “selvityksen” omasta sukupuolikokemuksestaan. Lakiesitys loisi toteutuessaan juridisen fiktion, jonka mukaan jotkut ihmiset ovat muuttaneet sukupuoltaan ja heitä on kohdeltava vastakkaisen sukupuolen edustajina: mies, joka on omalla selvityksellään vaihtanut oikeudellisen sukupuolensa naiseksi, on nainen, ja häntä on kohdeltava naisena. Oikeusjärjestys alkaisi toimia fiktion, tosiasioiden vastaisen kuvitelman, ei tosiasioiden pohjalta. Ja kaikki ihmiset pakotettaisiin mukautumaan ja eläytymään tähän todellisuuden vastaiseen kuvitelmaan.

Lainsäädäntö edellyttäisi ihmisten eläytyvän kuvitelmaan, että jotkut ovat todella vaihtaneet sukupuoltaan. Ihmiset osallistuvat ikään kuin kaikille yhteiseen näytelmään, vaikka he samalla tietävät, ettei sukupuolen vaihtaminen ole mahdollista. Tällaisen lakimuutoksen toteuttaneissa yhteiskunnissa on alettu käyttää erilaisia rangaistuksia, kuten syytöksiä transfobiasta ja sosiaalista eristämistä, painostamaan ihmisiä, jotta he pitäisivät transnaisia (naisiksi identifioituvia biologisia miehiä) naisina. Transfobiseksi määritellään jokainen, joka kieltäytyy hyväksymästä sitä, että naiseksi identifioituminen todellisuudessa tekee miehestä naisen. (Stock 2022)

Lain perusteluissa uutta lakia sukupuolen vahvistamisesta perustellaan sillä, että sen avulla voidaan vähentää syrjintää, kun ihmisten oikeudellinen sukupuoli vastaa hänen ulkoista olemustaan. ”Se, että henkilön ulkoinen olemus ei vastaa hänen oikeudellista sukupuoltaan, altistaa henkilön syrjintätilanteille ja loukkaa hänen oikeutta yksityisyyden suojaan.” (41) Mutta todellisuudessahan uusi laki toteutuessaan nimenomaan tekisi ihmisille mahdolliseksi muuttaa oikeudellisen sukupuolensa tavalla, joka on kokonaan ristiriidassa heidän ulkoisen sukupuolensa kanssa. Jos henkilö kaikilta biologisilta ominaisuuksiltaan on mies, niin mielletäänkö hänet sosiaalisissa kohtaamisissa naiseksi sillä perusteella, että hän on muuttanut oikeudellisen sukupuolensa naiseksi?

Uuden lain myötä valtio pakottaa kaikki jättämään huomiotta sen, mitä heidän aistinsa sanovat, ja antautumaan kuvitelmalle, että sukupuolta voi todella muuttaa, kuten professori Stock (2022) huomauttaa:

Suuria ongelmia syntyy, kun instituutiot tekevät pakolliseksi sosiaaliseksi normiksi sen, että kaikki uppoutuvat kuvitelmiin, joiden mukaan tietyt ihmiset ovat muuttaneet sukupuoltaan tai ovat ei-binäärisiä. (Stock 2022:197)

Tällä on kielteisiä vaikutuksia sananvapauteen ja tutkimusvapauteen. Sananvapaus on ristiriidassa sen kanssa, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus aineellisesta todellisuudesta. Laki sukupuolen vahvistamisesta ei paranna sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan poistaa koko kehollisen sukupuolieron merkityksen yhteiskunnallisesta elämästä ja sen instituutioista tavalla, joka vakavasti loukkaa naisten oikeutta keholliseen yksityisyyteen ja turvallisuuteen.

Ihmiset eivät todellisuudessa pysty muuttamaan sukupuoltaan, koska biologinen sukupuoli on yksi ihmisen kaikkein muuttumattomimmista ominaisuuksista. Biologinen sukupuoli ei muutu, vaikka henkilö uuden lain myötä saisi virallisen sukupuolensa muutetuksi subjektiiviseen kokemukseensa perustuvan kirjallisen selvityksen pohjalta. Ihminen pystyy korkeintaan tekemään ulkoiseen ilmiasuunsa joitakin kosmeettisia muutoksia, jotka voivat saada hänet joiltakin osin muistuttamaan vastakkaista sukupuolta. Tällöin virallinen sukupuoli on ristiriidassa henkilön todellisen sukupuolen kanssa ja yhteiskunnan jäsenet pakotetaan kohtelemaan henkilöä virallisen sukupuolen mukaisesti, vaikka heidän havaintonsa kertovat muuta. Kaikkien odotetaan eläytyvän kuvitelmaan, että sukupuolta voi todella muuttaa, mikä synnyttää suuria ongelmia instituutioiden sisällä erityisesti liittyen sanan- ja uskonnonvapauteen.

Kokonaisvaltainen yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolenvaihdoksen mahdollisuudesta on vaarallista useasta syystä (Stock 2022). Ensinnäkin, sukupuoli on konkreettinen biologinen tosiasia, jolla on tärkeä merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa ja vanhemmuuden määrittämisessä. Sukupuoleen liittyvien tosiasioiden kieltäminen johtaa epätarkoituksenmukaisiin, terveydelle, turvallisuudelle, kasvatusoikeuksille ja keholliselle yksityisyydelle vahingollisiin toimintatapoihin.

Toiseksi, uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta rajoittaa ihmisen vapautta toimia havaintojensa välittämän todellisuuden pohjalta ja puhua tosiasioiden mukaisesti. Tosiasioihin pitäytyminen ei ole ilmausta fobiasta tai vihasta, vaan terveestä järjestä. Monet transnaiset kuten Debbie Hayton, Miranda Yardley ja Fionne Orlander kieltäytyvät itse uppoutumasta kuvitelmaan, että he ovat naisia ja sanovat olevansa miehiä.

Kolmanneksi uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on ongelmallista tutkimuksen näkökulmasta, koska se tekee tosiasioiden ilmaisemisesta tabun. Tämä sotii yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tarkoitusta vastaan, joka on tarjota yhteiskunnalle sen tarvitsemaa tietoa. Uppoutuminen sukupuolifiktioon tekee vaikeaksi saada tietoa juridisen sukupuolikäsityksen muutoksen yhteiskunnallisista seuraamuksista, kun tutkimuslaitokset pitävät mainesyistä tärkeänä uppoutua sukupuolikuvitelmaan, sen sijaan että ne tekisivät oikeutta tosiasioille.

Yhteisöllinen uppoutuminen kuvitelmaan sukupuolen vaihdettavuudesta on erityisen ongelmallista lasten ja nuorten kannalta, jotka saattavat näiden kuvitelmien pohjalta ajautua hormonihoitoihin ja leikkauksiin, jotka vaurioittavat heidän terveyttään ja tekevät heistä elinikäisiä potilaita. Tällainen kuvitelma samalla kyseenalaistaa vanhempien oikeuden lapsiinsa.

3.2. Vaikutus sananvapauteen

Voidaksemme arvioida seurauksia laista, jossa sukupuoli määräytyy henkilön oman itsemääräämisoikeuden pohjalta, on järkevää tutkia vastaavien lakien seurauksia muissa maissa. Yksi hyvä esimerkki on Kanada, jossa vastaavia lainsäädännöllisiä muutoksia on tehty jo aikaisemmin.

Kun Kanadassa vuonna 2017 säädettiin laki (Bill C16), joka kielsi syrjinnän sukupuoli-identiteetin perusteella, maailmankuulu psykologian professori Jordan Peterson ennusti, että lain soveltaminen johtaisi vakaviin sananvapauden rajoituksiin.

Vaikka Petersonin arviota kritisoitiin ja sitä pidettiin epärealistisena, viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet hänen olleen oikeassa. Lääketieteellistä sukupuolenvaihdosta läpikäyvän tytön (A. B.) isä Robert Hoogland (C. D.) vangittiin 16.3. 2021 syytettynä oikeuden halventamisesta, koska hän oli jättänyt noudattamatta Brittiläisen Kolumbian korkeimman oikeuden hänelle 27.2. 2019 antamaa päätöstä. Oikeusistuin määritteli AB:hen kohdistuvaksi perheväkivallaksi, jos joku hänen perheenjäsenensä kutsuu häntä syntymänimellä, kutsuu häntä tytöksi – – tai rohkaisee häntä luopumaan sukupuolenkorjaushoidoista. Oikeus päätti vahvistaa näitä kieltoja sallimalla isän pidättämisen ilman pidätyslupaa, jos isä näyttäisi jatkavan ”väkivaltaista” käyttäytymistään.

Kun Robert Hoogland julkisesti protestoi tätä isän kasvatusoikeuden loukkausta vastaan, hänet pidätettiin ja hänet vietiin 12.4.2021 oikeuteen syytettynä “perheväkivallasta” tytärtään kohtaan, koska hän on kutsunut tytärtään tyttäreksi välittämättä oikeuden päätöksestä. Jordan Peterson twiittasi:

Ne jotka pitivät näkemystäni Bill C16:sta pelotteluna, sanoivat, ettei näin voisi koskaan tapahtua. Luin lain ja ymmärsin, että päinvastoin, näin väistämättä tapahtuisi.

Hoogland tuomittiin lopulta kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen.

McGillin yliopiston professori Douglas Farrow pitää tuomioistuimen päätöstä perusteettomana. Hän kirjoittaa:

“Vastauksena tuomioistuimelle sanoisin, että hänen tyttärensä on tytär, ei poika, eikä tuomioistuimella ole valtuuksia muuttaa kirjallisella tuomiollaan sitä, mitä hänen kromosominsa kertovat, tai julistaa hänen kromosomejaan merkityksettömiksi. Ja lisäisin vielä tämän: Tuomioistuimen yritys julistaa tytön kromosomit merkityksettömiksi on jo itsessään väkivaltaa perhettä vastaan — sekä tätä perhettä että kaikkia muita perheitä vastaan — koska sen enempää tyttö itse kuin tuomarit Bowden ja Marzari eivät voi tehdä tytöstä poikaa. Tytön terapeutit ja lääkärit eivät myöskään pysty siihen, vaikka he kuinka yrittäisivät.” (Farrow 2019.)

Farrow’n mielestä tuomarit tekevät väkivaltaa tytölle, kun he tukevat häntä ja häntä hoitavia lääkäreitä heidän virheellisessä uskossaan, että tytön on mahdollista muuttaa sukupuoltaan. Tuomioistuimen isää ja hänen tytärtään koskevasta päätöksestä voi seurata, että “pian on ‘perheväkivaltaa’, joka on laitonta ja rangaistavaa, jos joku kieltäytyy hyväksymästä sukupuoli-identiteettiä koskevaa väittämää — ja juuri tätä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista ajavat aktivistit ovat yrittäneet tehdä erityisesti vihapuheita ja syrjintää koskevien lakien avulla.” (Emt.) Kun tällainen laki on säädetty, “laista tulee sorron, ei oikeuden väline”. Farrow kirjoittaa edelleen: “Toivon, että puhun sitä vastaan ilman pienintäkään epäröintiä, ja toivon, etten ole ainoa, joka tekee niin.” (Emt.)

Sen jälkeen kun laillinen sukupuolen käsite on muutettu itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi sukupuoli-identiteettiä koskevaksi käsitteeksi, sitä on käytetty kontrolloimaan sitä, mitä vanhemmat sanovat ja kertovat lapsilleen. “Totuus” lapsen sukupuolesta määritellään oikeudellisesti tavalla, joka on riippumaton lapsen objektiivisesti havaittavista biologisista sukupuoliominaisuuksista. Isä ei enää saa puhua lapselleen ja lapsestaan tosiasioiden pohjalta, vaan oikeuslaitos valvoo perheen sisäistä puhetta vetoamalla lapsen oikeuteen määrätä itse sukupuolestaan, mikä samalla riistää isältä hänen vanhemmuusoikeutensa. Isän oikeutettuja vastalauseita lapsensa hormonaalista muokkausta vastaan ei sallita, koska ne haastavat poliittisen ohjelman, jonka tavoitteena on muuttaa sukupuolen käsite itsemääräämisoikeuteen perustuvaksi.

3. 3. Altistus mielikuvien avulla toteutetulle manipulaatiolle

Kun nainen ja mies määritellään laissa ruumiittomiksi henkilökohtaisiksi valinnoiksi, kadotetaan kosketus fyysiseen todellisuuteen ja menetetään ne sanat, joita tarvitaan fyysisen todellisuuden kuvaamiseen. Valtio pakottaa yksilön toimimaan sellaisten käsitysten ehdoilla, jotka ovat vastakkaisia hänen havaitsemilleen tosiasioille ja hänen tiedostamilleen eettisille periaatteille.

Kun kehon merkitys mitätöidään ja sen sijaan asetetaan subjektiivinen kokemus, yhteisö menettää kykynsä erottaa toisistaan todellinen ja haluttu, objektiivinen ja subjektiivinen, tosiasiat ja epätotuudet, totuus ja erehdys. Tällainen yhteisö ei pysty enää puolustautumaan mielikuvien ja epätotuuksien avulla toteutettua manipulaatiota vastaan.

Näin meidät altistetaan hallituksen mielikuvamanipulaatiolle, koska ”hallitus sivuuttaa luonnolliset identiteetit” (Moody 2018), kuten biologisen äitiyden ja isyyden, naiseuden ja mieheyden, ja korvaa ne subjektiiviseen mielentilaan perustuvilla juridisilla identiteeteillä, jotka voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa.

3.4. Uusi valtionuskonto?

Onko olemassa lääketieteellisiä, psykologisia tai sosiologisia tutkimuksia, jotka osoittavat ihmisen voivan syntyä väärään kehoon? Onko tieteellisessä tutkimuksessa tehty uusia löytöjä, joiden pohjalta tutkimus on päätynyt uuteen käsitykseen sukupuolesta? Johns Hopkins -yliopiston psykiatrit Paul R. McHugh ja Lawrence S. Mayer ovat käyneet systemaattisesti läpi alan tutkimuksia. He esittävät yhteenvetonaan, ettei tiede anna tukea käsitykselle, jonka mukaan ihminen voisi syntyä sukupuoleltaan väärään kehoon:

Hypoteesi, jonka mukaan sukupuoli-identiteetti on ihmisten synnynnäinen ja muuttumaton ominaisuus, joka on riippumaton biologisesta sukupuolesta — että persoona voisi olla ’mies vangittuna naisen kehoon’ tai ’nainen vangittuna miehen kehoon” — ei saa tukea tieteellisestä tosiasia-aineistosta (Mayer & McHugh 2016, s. 8).

Tämän mukaan oppi sukupuolen vaihdettavuudesta on siis ennemminkin maailmankatsomuksellinen vakaumus tai uskonnollinen uskomus kuin tieteellinen tosiasia.

Terveen järjen ja sananvapauden kanssa on ristiriidassa, että yhdelle ihmisryhmälle annetaan etuoikeus määritellä kaikkien puolesta, mikä on oikea kuvaus aineellisesta todellisuudesta. Tältä pohjalta Helen Joyce toteaakin, että tällainen vaatimus merkitsee itse asiassa uuden valtionuskonnon perustamista:

”Vaatimalla, että kaikkien muiden on hyväksyttävä transihmisten subjektiiviset uskomukset objektiivisena todellisuutena, päädytään uuteen valtionuskontoon, johon liittyy jumalanpilkkalakeja. (Joyce 224)

Politiikan tutkija Leor Sapirin (2022) mukaan biologisen sukupuolen korvaaminen subjektiivisella sukupuoli-identiteetillä on pohjimmiltaan subjektiivisten tunteiden varaan rakentuva sentimentalisoiva maallistunut uskonto.

Kun ihmiset muodostavat sukupuolta koskevat näkemyksensä sukupuolifiktioon uppoutuneen yhteisön antaman yksipuolisen informaation perusteella, heissä kehittyy dogmaattiseen uskoon perustuva asenne: “Sen täytyy olla totta, mutta en osaa sanoa, miksi — tiedän vain, ettei ole hyvä asettaa sitä kyseenalaiseksi.” 

Huom. Oikean Median blogialustalle ei mahtunut asiantuntijalausunto kokonaisuudessaan. Loppuosa lausunnosta löytyy Asiantuntijalausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalle liittyen hallituksen esitykseen laiksi sukupuolen vahvistamisesta (HE 189/2022vp) • Tapio Puolimatka