Vasemmistoaktivistit ja pääomapiirit ovat löytäneet toisensa seksuaalinormien purkamiseen tähtäävässä yhteiskunnallisessa liikkeessä, kuten näemme esimerkiksi Pride-festivaalissa. Mistä tämä johtuu?

Yhtenä selityksenä on se, että seksuaalisuuden vapauttamista voidaan käyttää sekä tavoiteltaessa taloudellista hyötyä että poliittisen kontrollin välineenä. Kun ihminen saadaan riippuvaiseksi seksuaalisten halujensa tyydyttämisestä, häntä voidaan ohjailla halujensa avulla tavalla, jota hän ei itse huomaa. Tällä tavalla valtiovalta pystyy ohjailemaan ihmisten käyttäytymistä heidän tietämättään ja ”ilman pakkoa”.

Samalla pääomapiirit voivat hyötyä ihmisten pakonomaisesta ja kyltymättömästä tarpeesta tyydyttää seksuaalisia halujaan. Ihmiselle annetaan oikeus vapaasti toteuttaa seksuaalisia halujaan, koska hänen riippuvuutensa seksuaalisesta nautinnosta tekee mahdolliseksi hyötyä hänestä taloudellisesti ja ohjailla hänen käyttäytymistään haluja manipuloimalla.

Markiisi de Sade

Tätä yhteiskunnallista ja sosiaalipsykologista dynamiikkaa on analysoinut Markiisi de Sade (1740−1814), joka oli yksi Ranskan vallankumouksen ideologeista. Hän oli rikkaan aristokraattisuvun kasvatti ja kansalliskokouksen vasemmistosiiven jäsen, joka vietti elämästään 32 vuotta vankiloissa ja mielisairaaloissa, koska hänen sadistinen irstailunsa teki hänestä yhteiskunnalle vaarallisen henkilön. Ranskan vallankumouksen alkaessa Sade oli ollut vankina Bastiljissa jo 10 vuotta. Hänellä oli vankisellissään itse kustantamansa 600 kirjan kirjasto, jossa hän omistautui pornografisille kirjoituksille ja kehitteli teoriaansa seksuaalisesta vapaudesta keinona ihmisen hallitsemiseen.

Markiisi de Saden kirjoituksia on lähes mahdotonta lukea, koska ne sisältävät puistattavia kuvauksia sadistisesta väkivallasta. Miksi Saden ajattelua on kuitenkin tärkeä ymmärtää? Yksi ilmeinen syy lienee se, että jotkut Saden perverssit oivallukset ovat nykyisen länsimaisen politiikan kulmakiviä. Saden ajattelu kiteyttää yhteiskuntaelämän keskeisen paradoksin: kun yksilön vapaus korotetaan ylimmäksi arvoksi, seurauksena on perheen ja yhteiskunnan hajoamisprosessi, jonka lopputuloksena yksilön vapaus kaventuu.

Seksuaalinen vapaus ja poliittinen kontrolli

Seksuaalisen vapauden ajatellaan johtavan estottomien, suvaitsevaisten ja onnellisten ihmisten kehittymiseen ja syrjinnän häviämiseen. Tällainen ihminen on vapaa ennakkoluuloista, syrjivistä asenteista, homofobiasta, insestifobiasta ja jopa lajifobiasta (kammosta ihmisten ja eläinten välisiä seksuaalisuhteita kohtaan).

Sade kuitenkin osoittaa, että seksuaalinen vapaus johtaa himojen orjuuteen, joka heikentää ihmisen kykyä luoda pysyviä parisuhteita ja elää vakaata perhe-elämää järkiperäisen moraalin pohjalta. Näin syntyvää anarkiaa yhteiskunnan on hallittava lisäämällä valtiovallan harjoittamaa kontrollia.

Seksuaalisen vapauden ja valtion keskitetyn kontrollin ajatellaan usein olevan toistensa vastakohtia. Todellisuudessa ne saattavat olla toistensa edellytyksiä, kuten Aldous Huxley kirjoittaa vuonna 1932 esipuheessa kirjaansa Uusi uljas maailma: ”Poliittisen ja taloudellisen vapauden vähetessä on seksuaalisella vapaudella taipumusta vastaavasti kasvaa.”

Vallankumous edellyttää ihmisten turmelemista

Ranskan vallankumouksen aikana Sade kirjoitti poliittisen traktaatin, jossa hän valittaa sitä, että moraalista ihmistä on vaikea ohjailla ulkoapäin, koska hänellä on hyvä omatunto ja mielenrauha: ”ihmisen moraalinen tila on rauhan ja levollisuuden tila, kun taas hänen epämoraalinen tilansa on alituisen liikkeen tila” (Sade 2003: 140). Jatkuvan levottomuuden vallassa olevaa ihmistä on helpompi ohjata vallankumoukselliseen toimintaan. Siksi on välttämätöntä ”turmella yhteiskunnan jäseniä, jotta heidän moraalinen hajaannuksensa hyödyttäisi koneistoa kansannousun muodossa”. (Emt.)

Hyvän omantunnon omaavaa ja mielenrauhan tilassa elävää ihmistä on vaikea kontrolloida ja ohjata ulkoapäin. Kansalaisten mielenrauhan horjuttamiseksi heissä on herätettävä himoja, jotka estävät heitä nauttimasta hyvän omantunnon tuomaa mielenrauhaa. Huonon omantunnon aiheuttama levottomuus ja omantunnon syytösten torjumisesta johtuva kapina moraalista järjestystä vastaan tekevät mahdolliseksi kansalaisten hallitsemisen. Samalla himojensa tyydyttämiseen antautunut ihminen kokee olevansa vapaa.

Himojen orjaa hallitaan ulkoapäin

Intohimojensa valtaan ”vapautettu” ihminen tarvitsee tekojensa seurausten hoitamiseksi yhteiskunnan tiukentuvaa asioihin puuttumista, koska hänen holtittoman elämänsä seurauksena on hylättyjä äitejä ja heitteille jätettyjä lapsia. Tämä on Saden mukaan edullista valtion hallitsemisen näkökulmasta: ”kaikkien avioliiton siteiden lopullisesti tuhouduttua syntyy naisen nautinnon hedelminä vain sellaisia lapsia, joilta isän tunteminen ja mahdollisuus kuulua johonkin tiettyyn perheeseen on ehdottomasti kielletty, niin että he ovat asianmukaisesti vain ja ainoastaan isänmaan lapsia” (Emt. 147).

Saden perverssinä päämääränä on heikentää lasten kiintymyssuhdetta isäänsä ja äitiinsä, jotta voitaisiin taata heidän uskollisuutensa valtiolle. Totalitaariseksi kehittyvän valtion näkökulmasta on siis ”mitä hyödyllisintä” erottaa lapset perheistään.

Seksuaalinen vapaus edistää totalitaarista kontrollia

Saden mukaan vallankumousliikkeen täytyy edistää seksuaalista hillittömyyttä, jotta levottomuuden ja huonon omantunnon valtaamia ihmismassoja voitaisiin ohjailla heidän intohimojensa avulla. Tätä Saden oivallusta ja sen innoittamia tekniikoita on hiottu länsimaisessa kulttuurissa viimeisen kahden vuosisadan ajan sen yleisen periaatteen mukaan, että poliittisen ja taloudellisen vapauden vähentyminen jää ihmisiltä huomaamatta, kun heidän seksuaalisia vapauksiaan lisätään. Paras tapa tehdä ihminen tietämättömäksi poliittisen vapauden puutteesta on antaa hänelle lupa antautua seksuaalisiin nautintoihin. Vapauttamalla kansalaiset irstailemaan, heidät voidaan ”huumata” niin, että he suostuvat hallittaviksi (Emt. 142).

Saden mukaan ei niinkään tule pohtia ”intohimon sammuttamista vaan sitä, miten järjestää keinot tyydyttää se rauhassa” ja tarjota ihmisille mahdollisuus ”antautua kaikkeen mitä hänen himonsa hänelle sanelevat, minkään koskaan estämättä.” (Emt. 141.)

Pornografisen viihdekulttuurin perustelu

Jos ihminen saa rahalla ostaa itselleen seksuaalisen tyydytyksen ja ”koota ympärilleen orjia, joiden on pakko tyydyttää hänet”, hän pysyy tyytyväisenä, vakuuttaa Sade (2003: 141). Mutta jos häntä estetään saamasta tyydytystä seksuaalisille haluilleen ja vallanhimolleen, hän on häiriöksi valtiolle.

Saden määrittelemästä vapaudesta tulee huomaamaton kontrollin menetelmä, koska se perustuu intohimojen manipulointiin. Ihmisille annetaan mahdollisuus rauhassa tyydyttää himonsa samalla kun omistava luokka saa tästä himojen tyydytyksestä itselleen taloudellista hyötyä ja tavan hallita ihmistä. Vapaus ei tämän ajattelun mukaan merkitse kykyä toimia moraalisen omantuntonsa mukaan ja elää mielenrauhassa, vaan vapautta tyydyttää himojaan. Himojensa orjuuttamasta ihmisestä tulee lopulta ihminen vailla omaa tahtoa.

Raamatun opetusten perverssi sovellus

Sade on tässä ottanut käyttöönsä ja vääristänyt Jaakobin kirjeen oivalluksen himon lainomaisesta kehityksestä: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttaa. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.” (Jaak. 1: 14−15.) Sade kääntää tämän oivalluksen poliittisen vallankäytön lähteeksi.

Himo etenee omien lainalaisuuksiensa mukaisesti ja alkaa hallita ihmiselämää. Himo johtaa syntiin ja synti puolestaan johtaa yhteiskuntaa sekasortoon ja kärsimykseen. Himon tuottamaa hävitystä hallitessaan ja korjatessaan valtiovalta saa tekosyyn hallita ihmistä hänen syvimpiä halujaan myöten. Vapautuessaan moraalisesta järjestyksestä ihminen joutuu niiden orjuuttamaksi, jotka osaavat manipuloida hänen halujaan.

Vapaa yhteiskunta edellyttää perhekeskeistä kulttuuria

Vapaan yhteiskunnan edellytyksenä on perhekeskeinen kulttuuri, joka tukee sekä aikuisten että lasten moraalista kehitystä. Seksuaalisen vapauden kulttuuri johtaa perheen hajoamiseen ja lasten syrjäytymiseen. Ongelmien kasautuessa yhteiskunta ei enää pysty hallitsemaan niitä asettamatta lisärajoituksia kansalaisten vapaudelle. Kärjistetysti voimme sanoa, että ilman rakastavia perheitä yhteiskunta ajautuu kohti poliisivaltiota, joka lisääntyvästi kontrolloi yksilön toimintaa.

Asiaa on käsitelty tarkemmin kirjassa Seksuaalivallankumous: perheen ja kulttuurin romahdus https://apowiki.fi/wiki/Seksuaalivallankumous:_perheen_ja_kulttuurin_romahdus_(kirja)