Kuuntelinpa tässä pääministeri Sanna Marinin haastattelun.

Se oli hyvin pelottava kokemus.

Tuli mieleen Titanicin kapteeni, joka istua lallusteli arvovieraiden kanssa illallispöydässä samaan aikaan kun laiva huristeli täydellä vauhdilla jäävuorien keskellä. Sanna näytti kuullun perusteella jököttävän niin tiiviisti kuplassa, että hän ei näe mitä tässä maassa tapahtuu. Haastattelussa tuli vakuuttavan hyvin ilmi, että arvoisa hupakkohallituksemme aikoo seurata Titanicin kapteenin esimerkkiä; illallispöydässä on hassun hauskaa jahnustaa vaikka laivan alaosat ovat jo vettä täynnä.

”…hallitus on sitoutunut tekemään myös niitä vaikeita päätöksiä, mutta niiden ajankohta on siellä touko-elokuun välissä…”

Meillä on pääministeri, jota ilmeisesti pidetään täysin erossa todellisuudesta ja joka ei ymmärrä tilanteen vaikeutta. Vanha viisaus on se, että päätöksiä pitäisi tehdä etupainotteisesti – ei silloin kun vahinko on jo tapahtunut.

Kuka olisi se rohkea avustaja, että kertoisi toivottu työllisyyskehitys, jolla kaikki hurlumhei-menot ja syömävelat (tulevaisuusinvestoinnit) piti peittää, ei etene? Kuka topeva valtiosihteerin varamies kertoisi Sannalle, että maassa on lakkoja, jotka iskevät suomalaisen tulonmuodostuksen ytimeen? Kuka tästä luvuttomasta ja laskemattomasta byrokraattikaartista kertoisi pääministerille, että hallituksen pitää suoraan palkata 30 000 avustajan avustajaa mikäli se aikoo toteuttaa lupauksensa? Kuka olisi se Vapaiden Valtakunnan jäsen, joka kertoisi tälle nuorelle pääministerille, että hallituksen pitäisi hallita eikä ajelehtia eteenpäin. Kuka Kojamon hallituksen kilteistä sedistä kertoisi, että nyt Sanna-hyvä on aika tehdä jotain. Nyt – ei kesällä tai syksyllä.

Kuten haastattelussa tuli pelottavalla tavalla ilmi, hallitus luottaa tähän ”kesällä katsotaan” ajatteluun.

Sitä ennen nipistetään kauniit silmät kiinni ja huudetaan ”jahuu”.