Seuraava pohdiskelu syntyi viime viikon vihreiden uutisten innoittamana ts. ministeri Maria Ohisalon virkanimityksistä ja erään tunnetun vihreän varapuheenjohtajan saamista Helkama-lahjoista. Pyrin ymmärtämään vihreitä sisältäpäin ja sen informaation perustella, jota olen saanut nykyisiltä ja entisiltä vihreiltä. Pyrin myös löytämään vastauksia, että myös vihreät voisivat palata laillisuuden tielle.

Dilemma on seuraava: miksi puolue, joka vastustaa teoriassa poliittisia virkanimityksiä nimittää härskisti omia suosikkejaan virkamiehiksi ja johtajiksi, kun on vallassa? Miksi puolueen jäsenet, jotka julkisuudessa piehtaroivat hyveellisyydessä, ovat käytännössä valmis ymmärtämään esimerkiksi lahjuksia? Pitääkö lakia noudattaa vaikka on vihreä? Mikä on se moraali, joka motivoi ja liikuttaa vihreän puolueen johtoa? Voiko päämäärä oikeuttaa keinot? Pitääkö puolueen vastustaa poliittista korruptiota ihan ”aikuisten oikeesti” vai ainoastaan puhua siitä? Onko olemassa jokin erityinen vihreä maailmankuva, joka suosii yli-ihmisoppia?

Vihreä puolue – mehiläispesä, jossa kuningattaret hallitsevat

Eräs entinen vihreä, jolla oli ollut mahdollisuus kurkistaa vihreiden puolueen toimintaan sisältäpäin ja korkealta, määritteli vihreät ”mehiläispesäksi, jossa työn tekevät työmehiläiset (naiset), jossa ylhäällä olevat kuhnurit (miesjohtaja) nautiskelevat elämän riemuista, jossa nuoruus on kaiken kattava hyve, ja jossa kuningattaret ja lopuksi (ns. Pyhä Perhe) hallitsevat”.

Pyysin tätä henkilöä avaamaan tätä kuvausta ja hän antoi tulla.

Hänen mukaansa perustan vihreän puolueen toiminnalle muodostavat työmehiläiset ts. nuoret naiset, jotka tekevät pyyteetöntä työtä korkeiden ihanteidensa mukaan. He pyörittävät perustoimintoja, pyrkivät vaikuttamaan ilmastomuutokseen, jakavat lehtiä, tuntevat syyllisyyttä, seisovat torilla, puhuvat kahvihuoneissa, uurastavat tapahtumissa ja tilaavat vihreää sähköä. Puolue elää heidän uhrauksistaan.

Korkealla näiden yläpuolella on pääkaupunkiseudulla tai etelässä mukavasti elelevä puolue-eliitti (muualla ei voi vihreissä oikein tulla johtajaksi kuten edellisen pj:n toiminta osoitti). Vihreiden eliitin poliittista fysionomiaa tämä henkilö määritteli mehiläispesävertauksella seuraavasti: miesjohtajia tarvitaan työmehiläisten houkuttelemiseksi ja antamaan puolueelle profiilia dynaamisena puolueena. Ongelmana on kuitenkin se, että nämä ”kuhnurit” ovat ”vallattomia” ja ns. porvarillisen moraalin toisella puolella. Tämän takia puolueen johdon naiset joutuvat tarkasti valvomaan näiden toimintaa.

Toimittajilla on ”kuhnurien” toiminnan takia suuri rooli puolueen julkikuvan varjelemisessa ja kuhnurien nautiskelun salaamisessa. Peruste toimittajien on yksinkertainen: jos uutisoi vääristä asioista niin edistää perussuomalaisten asiaa.

Puolueen johdossa on myös joitain ”pyhimyksiä” joita tarvitaan myös naisten johtamassa puolueessa innoittavina esimerkkeinä. Puolueen toiseksi ylimmällä portaalla ovat kuitenkin johtajanaiset ts. kuningattaret, jotka ohjaavat ja ohjastelevat vihreän puolueen toimintaa. Näiden naisten keskuudessa vallitsee tietenkin alituinen kina, poru ja pieni rähinä, jota ei tietenkään paljasteta ulkopuoliselle.

Kaikkein ylimpänä auktoriteettina on kuitenkin ns. Pyhä Perhe, joka sitten valvoo ja ohjastaa kuningattarien toimintaa. Pyhän Perheen jäseniksi luetaan puolueen perustamisesta saakka vaikuttamassa olleet Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Osmo Soininvaara. Entisen vihreän mukaan juuri tämä klikki pitää kaikkea todellista valtaa käsissään ja päättää siitä, kuka lopulta laitetaan puolueen johtoon, kuka valitaan kansanedustajalistoille ja mitä linjaa ajetaan. Ville Niinistökin oli aikoinaan johtajistossa ulkopuolinen ja noudatteli vain annettuja käskyjä.

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto vuoti virallisesti tiedon tämän ”Pyhän Perheen” olemassaolosta ulkopuolisille ja häntä syytettiin ”omiin muroihin pissimisestä”. Nyt tilanne on kuitenkin muuttumassa ja näyttää siltä, että ”kuningattaret” ovat kiistäneet ”Pyhän Perheen” ylimmän auktoriteetin. (https://demokraatti.fi/politiikan-tutkija-pyhasta-perheesta-olen-sen-verran-terve-ihminen-etta-en-usko-tai-sitten-minua-on-hurjasti-sumutettu).

Vihreiden sisällä kiehuu ja Pyhän Perheen asema onkin pahasti vaakalaudalla. Kuningattarien mielestä Vihreän Langan toiminta ärsytti sitä, sillä siinä oli liikaa aprikointeja ja sisäistä kritiikkiä. Lehti lakkautettiin ja jäsenistölle jaetaan nyt harmoonista, pari kertaa vuodessa annettavaa aviisi nimeltä ”Vihreä”, joka kommunistisen Pravdan tavoin säätelee sitä mistä puolueessa puhutaan ja saa puhua (https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006609451.html). Tulos ei kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia Pyhän Perheen jäseniä ja nyt näyttää siltä, että halutaan myös toisenlaista puoluepropagandaa.

Vihreä yli-ihmismoraali

Vihreän varapuheenjohtajan ”helkamagate” nosti esille vihreän moraalin erityisluonteen.

Suomen laki on täysin yksiselitteinen siitä, että lahjusten ottaminen on tuomittavaa. Vihreiden ”Pyhän Perheen” jäsen Osmo Soininvaara kuitenkin ymmärsi tapahtunutta (https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.1168472). Hänen mukaansa ”Fillaria mainostava vihreä ei minusta ole mitenkään myynyt periaatteitaan. Eri asia, jos mainostaisi katumaasturia”.

Näyttää siltä, että vihreiden keskuudessa toimii ns. yli-ihmisperiaate, joka tarkoittaa sitä, että ”porvarillisen yhteiskunnan” lait ja asetukset eivät ole heitä varten. On ihan oikein pyytää lahjaa ja saada se, on ihan oikein saada kalliita luksustuotteita ja sitten mainostella niitä sosiaalisessa mediassa. On ajan merkki, että tarvitaan peräti asiantuntija kertomaan, että on 100% selvä, että poliitikko ei saa hyväksyä lahjoja (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/733fd02b-c242-49bd-af06-39edd1448753). Kuten asiantuntija sen sanoi: ”…sillä, että lahjan palauttaa tai maksaa jälkikäteen, ei ole rikosoikeudellisesti merkitystä. Se on ollut lahja sillä hetkellä, kun se on annettu”. Suomen laki rinnastaa luottamusmiehet virkamiehiin ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001).

Tämän muistutuksen perusteella näyttää siltä, että vihreät ovat omaksuneet kommunistien ajatukset etujoukosta, jota eivät tavalliset lait koske ja ovat niiden yläpuolella. Mainittakoon, että tällaisen yli-ihmisopin takana olivat niin kommunistit kuin myös natsit.

Mitä tarvitaan – ryhtiliikettä!

Vaalirahakohun perusteella läpi päässeet ehdokkaat ja varaehdokkaat joutuvat antamaan selvityksen kampanjan rahoituksesta.

Tämän lisäksi tarvittaisiin kuitenkin myös kaikkien puolueiden ryhtiliikettä – kampanjaa, jossa kaikki ehdokkaat kieltäytyisivät lahjuksista, niiden antamisesta ja vastaanottamisesta sekä kaikenkarvaisten kojamoiden raha-avusta.

Lahjukset ja korruptio nakertavat koko poliittisen järjestelmän perusteista kuin rotta. Ja jos kansalaiset ajattelevat, että eiväthän nämä poliitikot noudata mitään muuta moraalia kuin renessanssi-ihmisten moraalia niin eihän heidänkään tarvitse noudattaa. Tuloksena on Kreikka ja Italia.

Nyt tarvitaan ryhtiä ja rehellisyyttä. Erityisesti vihreät voisivat nyt uudistaa käytänteitään ja ”harjata itsensä”.

Lain pitää olla vihreillekin pyhä.

Lopuksi: ehkä Helkama olisi voinut antaa sen pyörän jollekkin tavalliselle lapselle? Nyt kaikki vain muistavat Helkamagaten.