Mauri taikurina

Espanjassa loppiainen vastaa meidän jouluamme sikäli, että silloin tulevat Itämaan tietäjät ja tuovat lahjoja kilteille lapsille.

Nuo tietäjät ovat espanjaksi Reyes magos eli tietäjäkuninkaat. Mago eli maagihan tarkoittaa myös laajemmin salatieteisiin perehtynyttä ja myös taikuria, mistä selittyy se, että suomeksi kerrotaan joskus espanjalaisten juhlivat taikurikuninkaita.

No, taikuri tai tietäjä, erikoismiehiä he ovat molemmat. Hieman oudompaa on, että puhutaan aina kuninkaista, vaikka Matteuksen evankeliumi puhuu vain tietäjistä ja muut korkeintaan paimenista.

Mutta kuten tavallista on, tarumaista ainesta on pikku hiljaa kehittynyt pyhien ihmeiden ympärille. Jo kauan on tunnettu myös kuninkaiden nimet: Kaspar, Melkior ja Balthasar (espanjaksi Melchor, Gaspar y Baltasar).

Kuninkaat tulivat itäisiltä mailta eli kaiketi tietäjien ja tähdistäennustajien tyyssijana tunnetusta Kaldeasta, mutta edustivat aikansa kolmea rotua:  Melkior oli eurooppalainen, Kaspar aasialainen ja Balthasar afrikkalainen eli mauri (murjaani, morian).

Frankfurter Allgemeine Zeitungissa (FAZ) oli joulun alla tavanmukainen sensaatio, jossa ylöslämmitettiin vanhoja asioita. Siellä muuan uskontotieteilijä tulkitsi, että Jeesuksen ilmaantuminen Jumalan poikana oli suora haaste Rooman valtakunnalle, jota jo hallitsi muuan jumalan poika, keisari Augustus. Itse asiassa koko ajatus jumalallisesta isämeitästä ja hänen samaa jumaluutta olevasta juutalaisesta pojastaan oli valtiopetos.

No, ehkä olikin, vaikka Pontius Pilatus ei asiaa tunnustanut. Joka tapauksessa kyseinen herra korostaa myös sitä, että Jeesuksen palvojat olivat myös tekemisissä toisen, kilpailevan suurvallan ja Rooman ainoan haastajan välillä. Se oli Persia eli Parthia ja sieltä ne kuninkaatkin tai ainakin siis tietäjät tulivat kumartamaan.

Nykyisin maurit eli murjaanit on jostakin syystä nostettu tikun nokkaan ja heitä on alettu jotenkin irrationaalisesti palvoa.

Aikoinaanhan heitä tietyltä osin pidettiin pakanallisina barbaareina ja berberi- eli barbareskimerirosvot haittasivat vuosisatojen ajan sivistysmaiden kauppaa ja merenkulkua Mauretanian eli Marokon rannikolla.

Tältä ajalta muistamme mainion sea-shantyn Sailing down the coast of High-Barbaree (ks.

Look ahead, look-astern

Look the weather in the lee!

Blow high! Blow low! And so sailed we.

I see a wreck to windward,

And a lofty ship to lee!

A-sailing down along

The coast of High Barbary

"O, are you a pirate

Or a man o' war?" cried we.

Blow high! Blow low! And so sailed we.

"O no! I'm not a pirate

But a man-o-war," cried he.

A-sailing down along

The coast of High Barbary.

…

For broadside, for broadside

They fought all on the main;

Blow high! Blow low! And so sailed we.

Until at last the frigate

Shot the pirate's mast away.

A sailing down along

The coast of High Barbary

With cutlass and gun,

O we fought for hours three;

Blow high! Blow low! And so sailed we.

The ship it was their coffin

And their grave it was the sea

A-sailing down along

The coast of High Barbary

https://lyricstranslate.com

Tähän sea-shantyyn on olemassa lukuisia sanoitusversioita, kuten tavallista.

Tätä väkeä, noita barbareskeja voitiin myös lahjoa eli maksaa suojelurahaa ja sitähän mekin eli Ruotsi katsoi parhaaksi tehdä. Vastenmielisempi asia oli, että eräillä seuduin, etenkin Itä-Afrikan puolella oli voimassa orjuus. Murjaanit (maurit) ryöstelivät toisiaan orjiksi ja onnistuivat sitten hankkimaan asiakkaikseen myös länsimaiden moraalittominta ainesta.

Joka tapauksessa maurit eli murjaanit eivät olleet mitenkään sinänsä aliarvostettu ryhmä antiikin aikana eikä Euroopassa sen jälkeenkään, ennen kuin he itselleen in corpore halusivat eräiden edustajien välityksellä hankkia tämän maineen, mikä kaiketi tapahtui 1900-luvulla ja Amerikasta alkaen. Tämä on vain mutua, toki, mutta uskaltaisin ajatella, ettei perusteetonta.

Sitä ennen mauri kuului suorastaan kiintiömiehenä moniin merkittäviin näytelmiin, niin Shakespearella kuin muillakin suurilla kirjailijoilla.

Puškinilla oli mauriverta itselläänkin. Hän käytti isoisästään Hannibalista termiä arap (ei siis arab), mikä on tapana suomentaa murjaaniksi (mauri). Schillerin näytelmästä muistamme kuuluisan repliikin: Mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä (Der Mohr har seine Schuldigkeit getean, der Mohr kann gehen.)

Pyhimyksenä pyhä Mauri osoittautui kunnioituksen arvoiseksi ja Mauritiuksen (St. Maurice) saari kantaa yhä hänen nimeään.

Nyt sitten on joku älykääpiö keksinyt, että Tiernapoikien Murjaanien kuningas, joka mitä ilmeisimmin tarkoittaa Balthasaria, ei saisi esiintyä naama mustattuna.

No, tuo on jo sen laatuista idiotismia, että siinä jäävät syrjästä katsojalle jauhot suuhun. Mutta jauhottaminen lieneekin se argumentoinnin korkein muoto, johon kaikenlaiset silakat ja varikset kykenevät.

Mutta tulkoot nyt sitten omalla uskollaan autuaiksi.