Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen yritys hyökätä demokratian perustaa vastaan torjuttiin. Onneksi perustuslain laatijat ovat älynneet laittaa kansanedustajien sananvapauden rajoittamiselle tiukat vaatimukset ja siksi hyökkäys oli kohtalaisen helppo torjua.

Tämä Toiviaisen hyökkäys sananvapautta vastaan ei ollut mikään uusi ilmiö, samaa poliittista linjaa hän on harjoittanut koko virka-aikansa. Hän on halunnut syyttää kansanedustaja Päivi Räsästä raamatun siteeraamisesta ja vaatinut esitutkintaa lukuisista muistakin asioista, joissa poliisi on harkinnan mukaan katsonut, ettei asiaa tarvitse tutkia enempää.

Esimerkiksi Päivi Räsäsen tapauksessa hän vaati syytettä raamatun siteeraamisesta vuosia ennen kuin Toiviaisen vetoama vihapuhelaki on edes tullut voimaan. Suomessa ei voi asettaa syytteeseen taannehtivan lain perusteella. Sen vaikuttaa maisteri Toiviainenkin ymmärtäneen. Siksi hän perusteli syytehalujaan sillä, että tuo vuosia vanha sitaatti oli edelleen jossakin luettavissa.

Silloin maisteri Toiviainen astelikin varsin kummalliselle alueelle. Tulkinta tarkoittaisi, että kirjastoista, lehdistä ja muista tallenteista löytyvä mahdollisesti valtakunnansyyttäjän mielen vastainen aines olisi sensuroitava. Siis tulossa olisi melkoiset kirjaroviot, kun historiaa hävittämällä Toiviainen kirjoittaisi Suomen historian uusiksi mieleisekseen. Tällaisia kirjarovioita on toki historiassa nähty useitakin, tunnetuimmat ehkä natsi-Saksassa.

En ole perehtynyt edustaja Mäenpään lausahdukseen tarkemmin, mutta ymmärtääkseni se pidettiin, kun oppositio arvosteli hallituksen ohjelmaa. Se lienee opposition keskeisiä tehtäviä. Samalla oppositio voi varmistaa, että hallituksen politiikkaa vastustavillakin on mahdollisuus saada äänensä kuuluville. Professori Jokisipilä on ollut huolestunut siitä, että tällainen näytösoikeudenkäynnin yrityskin johtaa puhevapauden tosiasialliseen rajoittamiseen eduskunnassa.

Itse asiassa Mäenpään tokaisu oli varsin ympäripyöreä ja siinä ei mainittu mitään konkreettista ryhmää eikä mitään konkreettista vertailuryhmää. Ne pitäisi pystyä arvaamaan. Maisteri Toiviainen väitti edustajan verranneen turvapaikanhakijoita vieraslajikasveihin. Oppineempi tietäisi, että Suomessa on lukuisia vieraslajeja myös eläinkunnassa. Verrattuna historiassa eduskunnassa pidettyihin räväkköihin puheisiin Mäenpään puhe oli oikeastaan aika vaisu. Aikaisemmin eduskunnassa jopa arvostettiin sitä, kun edustajat osasivat käyttää värikästä kieltä, heittää piikikkäitä välihuutoja ym. Nyt kaikkien pitäisi hokea ympäripyöreitä mantroja, jotka maisteri Toiviainen hyväksyy.

Maisteri Toiviainen on ollut pöyristynyt siitä, kun hänen on väitetty toimineen poliittisen motivaation perusteella. Tyhjänpäivästä selittelyä. Toiviainen ei ole katsonut tarpeelliseksi syyttää esim. Hussein al-Taeeta tämän härskeistä kommenteista tai Husun rasismisyyttelystä ym. Niihin ei olisi edes tarvittu eduskunnan suostumusta, koska al-Taeen kommentteja ei esitetty siellä.

Maisteri Toiviaisen selostukset tässäkin tapauksessa ovat olleet luokattomia. Ensin hän julisti, että haluaa saada syyteoikeuden vain harkitakseen, tuleeko syyttää? Nyt hän ilmoittaakin, että syytesuojan poistaminen johtaisi automaattisesti syytteeseen. Eli hän yritti vedättää eduskuntaan? Nyt Toiviainen myös julistaa, että kun syytesuojan kumoaminen epäonnistui, tuomiota ei tule. Muuten tulisi. Eli valtakunnansyyttäjä julistaa jo tuomionkin asiassa, josta ei ole syytettä. Voiko poliittinen motiivi olla selvemmin näkyvillä.

Maisteri Toiviaisen linja näyttäisi perustuvan kommunistiseen oikeusteoriaan. Aikoinaan Neuvostoliitossa tuollaista noudatettiin. Siellä perustana oli, että syyttäjät ja tuomarit eivät ole riippumattomia vaan puolueen ohjaamia poliittisia toimijoita. Tämä ilmeni hyvin lukuisissa poliittisissa oikeudenkäynneissä.

Suomessa oli pitkään voimakas lakimiesjärjestö DEMLA, jonka juuret olivat kommunististen lakimiesten toiminnassa. Myöhemmin siihen houkuteltiin opportunisteja muistakin puolueista. Se toimi aktiivisesti kansainvälisissä asioissa yhteistyössä neuvostoliittolaisten kanssa. Kansainvälinen toiminta hiipui Neuvostoliiton romahdettua. Tarja Halonen antoi presidenttikaudellaan vauhtia järjestölle virkanimitysten kautta. Järjestö pääsi vaikuttamaan lain valmisteluun ja oikeuslaitoksen toimintaan.

Ketkä ovat olleen näkyvimmin tukemassa maisteri Toiviaisen hyökkäystä. Yksi näkyvistä on ollut professori Martin Scheinin. Hänen uskottavuuttaan on ilmeisesti syönyt poliittiset ”meriitit”, mm. toimiminen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenenä. Niinpä näkyvä tukija on ollut toinen DEMLA:n jäsen professori Nuotio. Hän on julistanut, ettei Suomi ole oikeusvaltio, kun syyttäjä ei voi syyttää kansanedustajaa poliittisesta puheesta. Jää vain epäselväksi, mitä Nuotio tarkoittaa termillä ”oikeusvaltio”? Onko se hänestä se Neuvostoliiton malli, jota Suomeenkin on yritetty muiluttaa?

Poliittisena prosessina asia oli erikoinen. Aivan kuin tavoiteltaisiin hurskastelun maailmanennätystä. Esimerkkejä. Ministeri Li Andersson ilmoitti äänestävänsä Mäenpään syytesuojan poistamisen puolesta. Toisessa yhteydessä ministeri Andersson on närkästynyt siitä, kun Turkin eduskunta on poistamassa syytesuojaa Turkin opposition edustajilta.

Syytesuojan poistamisen puolesta äänesti kokoomuksen kansanedustaja Vartiainen. Hänestä nyt käytettiin sopimatonta kieltä. Muutama vuosi sitten samainen Vartiainen virkamiehenä vertasi työttömiä rikkaruohoihin. Taisipa jopa tokaista, ettei ole työttömyyttä, on vain epäkuranttia työvoimaa. Ja nyt hän äänesti syytesuojan poistamisen puolesta.

Entä rasistisista ym. kommenteista kiinni jäänyt Hussein Al-Taee. Hän ei joutunut syytteeseen, mikä minusta on sananvapauden näkökulmasta oikea ratkaisu. Mutta miten Al-Taee äänesti eduskunnassa? Ryhmänsä mukaisesti syytesuojan poistamisen puolesta.

Esitystä kannattivat demarit, vasemmistoliitto, vihreät ja RKP kokonaisuudessaan. Vastusti perussuomalaiset, kristilliset, Liike Nyt ja ryhmä Turtiainen. Mielenkiintoista on keskustan ja kokoomuksen repeäminen. Kuusi keskustan kansanedustajaa äänesti syytesuojan poistamista vastaan (Hannu Hoskonen, Tuomas Kettunen, Pasi Kivisaari, Mikko Kärnä, Juha Pylväs, Mikko Savola). Keskusta on hallituspuolue.

Kokoomuksessa taisi asia olla erityisen mutkikas alkaen jo perustuslakivaliokunnan eriävästä mielipiteestä. Vastaan äänesti vain 4 kansanedustajaa (Janne Heikkinen, Ville Rydman, Janne Sankelo, Heikki Vestman), vähemmän kuin pienemmässä keskustan ryhmässä, joka sentään edustaa hallituspuolueita. Silmiinpistävää on kokoomuslaisten poikkeuksellisen suuri poissaolo äänestyksestä eli 13 oli poissa ( Heikki Autto, Markku Eestilä, Kalle Jokinen, Ilkka Kanerva, Pia Kauma, Marko Kilpi, Jukka Kopra, Terhi Koulumies, Paula Risikko, Mari-Leena Talvitie, Kari Tolvanen, Sofia Vikman, Anne-Mari Virolainen ).

Tällainen poissaolojen määrä ilmaisee haluttomuutta ottaa julkisesti kantaa asiaan. Syynä joko pelko siitä, että äänestäjänsä eivät hyväksy kantaa tai sitten pelko suututtaa puoluejohtoa ja sen valinneita taustavaikuttajia. Jos jälkimmäisestä on kyse, asetelma on erityisen mielenkiintoinen Kokoomuksen 38 kansanedustajasta 21 äänesti puoluejohdon toiveiden mukaan ja eri mieltä oli tai pois äänestyksestä oli 17 kansanedustajaa. Aika ohuelta vaikuttaa kokoomuksen johdon asema tästä näkökulmasta tulkittuna.

Se, mikä tässä on eri tahoilla jo todettu, että valtakunnansyyttäjä maisteri Toiviainen ei ole tehtäviensä tasalla. Olisi aika niiden tahojen, jotka Suomessa vastaavat valtakunnansyyttäjän nimittämisestä, vaihtaa henkilöä. Se joka nimittää, myös vapauttaa virasta.