Korona-kriisin varjolla on valtio jakanut ensimmäiset 200 miljoonaa avustuksia yrityksille mm. Business Finlandin kautta. Jaosta on noussut kova kohu ja asiaa kuulemma tutkitaan. Oheisessa Seppo Konttisen artikkelissa pohditaan asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta. Siinä korona-tukien jako katsotaan osoitukseksi hallinnon korruptiosta ja hyvä veli / sutki sisko verkoston merkityksestä Suomessa. Tämän pohjalta voi jatkaa asian pohdiskelua hieman laajemmin. Valtamedia on kyllä kuvaillut yllättävänkin laajasti jakoon liittyviä sotkuja esim. julkkisten osalta, mutta yhtä pitkälle kuin Konttinen se ei ole pohdinnoissaan uskaltautunut.

Konttinen ottaa esimerkiksi lobbaustoimisto Milttonin. Muitakin saman alan toimijoita Suomessa on, mutta Miltton on varmaan hyvä esimerkki. Se sai tukea jaossa – ja toisaalta se toimii Business Finlandin yhteistyökumppanina.

Keitä on Milttonin palveluksessa? Esimerkiksi Matti Hirvola (Jutta Urpilaisen ja Antti Rinteen entinen avustaja), Jussi Kekkonen (Jyrki Kataisen entinen avustaja), Maria Wetterstrand (Ville Niinistön entinen puoliso), Elina Moisio (Ville Niinistön entinen avustaja), Anna-Mari Vimpari (Mari Kiviniemen ja Matti Vanhasen entinen avustaja), Risto E.J.Penttilä (Milttonin tytäryhtiön palveluksessa).

Muita yhtiöön kytkeytyviä henkilöitä artikkelissa mainitaan mm. Jorma Ollila, Stefan Wallin (entinen RKP:n ministeri), kansanedustaja Eeva Kalli (Kiviniemen, Vanhasen, Rehnin, Pekkarisen entinen avustaja) sekä kansanedustaja Eveliina Heinäluoma (demari).

Noiden lobbaustoimistojen bisneksenä on lobata niille maksavien asiakkaiden toiveita Suomen hallitukselle. Kun hallitukset vaihtuvat, usein sen erityisavustajat pestataan noiden toimistojen palvelukseen. Niissä on edustettuna kutakuinkin kaikki vaikutusvaltaisimmat poliittiset ryhmät, eli kun hallitukset vaihtuvat, niissä on aina puolueiden sisäpiiriläisiä mukana. Liike Nyt:n suhde lobbaustoimistoihin on arvoitus. Liikkeen taustavoimissa on ollut lobbaustoimistoissa mukana olleita. En tiedä onko niissä vasemmistoliiton, persujen tai kristillisten politrukkeja?

Noiden toimistojen kautta siis voidaan Suomen hallinnosta ”ostaa” sopivia päätöksiä. Joskus ihmiset ihmettelevät, miten Suomessa on voitu tehdä joitakin kansalaisille täysin typeriä päätöksiä, joita ei voida jälkeenpäinkään perua? Kuinka usein kyseessä on lobbaustoimiston ajama asia? Suomessa kyllä jollakin tasolla tarkkaillaan julkisen vallan käyttöä valtiolla ja kunnissa. Sen sijaan puolueissa tapahtuva todellinen vallankäyttö jää usein pimentoon, tällaisten yksityisten lobbausfirmojen toiminnasta puhumattakaan.

Tyypillinen tapa päätyä lobbausfirman palkkalistoille on toimiminen poliittisena valtiosihteerinä tai erityisavustajana. Nykyisellä hallituksella tuon joukon suuruus on valtava, mutta mahtaako se näkyä toiminnan tehostumisena? Pikemminkin vaikuttaa, että päinvastoin. Toki tuon joukon valintakriteeritkin ovat aika erikoiset. Sisäministeri Ohisalon valtiosihteerinä toimii Olli-Poika Parviainen, joka putosi vaaleissa eduskunnasta ehkä asuntosotkujensa takia? Sosiaali- ja terveysministeri Pekosen valtiosihteeri ei kuulemma edes tiennyt virkaa tarjottaessa, mitä valtiosihteeri tekee? Selvitti asiaa googlettamalla. Se kyllä voi selittää montakin kompurointia esim. korona-kriisin hoidossa?

Puolueille ei riitä se, että poliittiset virkamiehet ovat heidän jäseniään. Halutaan myös, että ”ammattivirkamiehet” ovat poliittisia. Demarit nimittivät demari Kirsi Varhilan STM:n kansliapäälliköksi, vihreät nimittivät Kirsi Pimiän sisäministeriön kansliapäälliköksi ja kepu haluaa nimittää Päivi Nergin valtiovarainministeriön kansliapäälliköksi. Varhila on koulutukseltaan valtiotieteen maisteri, Pimiällä ei ole minkäänlaista kokemusta turvallisuusministeriön toimialasta ja maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Nergillä ei ole koulutusta eikä kokemusta talouspolitiikasta. Mutta kaikkien tapauksessa on ilmeisesti voimassa ”kenelle puolue antaa viran, se antaa viisauden hoitaa virkaa”. Yleensä sanotaan, että poliittinen kokemus ei tee kenestäkään sopimatonta virkaan. Ehkä. Mutta ei se ole oikea perustekaan. Puolueisiin kuuluu ehkä 6-7% suomalaisista, johonkin suureen puolueeseen alle 2% väestöstä ja tuskin niissä maan parhaat voimat on koossa. Siis johonkin virkaan pitää valita joku tuosta 2% joukosta. Kuinka kummassa se voisi tuottaa osaavia voimia, sellaisia kuin esimerkiksi tarvitaan nyt korona-ongelmissa? Poliittisten nimitysten raja ei suinkaan ole ylimmässä johdossa, vaan sitä sovelletaan hyvin syvälle hallinnossa.

Joskus Ruotsin ja Venäjän vallan aikana korkeat virat jaettiin aateliskirjan perusteella. Meistä se saattaa nykyaikana tuntua omituiselta. Mutta nyt vastaavat virat jaetaan puolueiden jäsenkirjojen perusteella. Ja kun on puolueen tuki kukaan ei vastaa mistään, koska se olisi isku puoluetta vastaan. Korona-kriisin kompuroinneistakin on vastannut vain yksi 4 kuukautta virassa ollut mies, joka puoluetausta on epäselvä. Muuten vain on levitelty käsiä, väitetty ettei kukaan olisi voinut ymmärtää asioita ja että kokemuksista pitää oppia. Esimerkiksi kokona-kriisi on aika kallis paikka opettaa politrukeille hallinnon perusasioita.

Ihmiset ovat olleet yllättävän rauhallisia asioiden suhteen. Media on tässä touhussa täysillä mukana. Meille kerrotaan, kuinka Suomen poliittinen hallinto on aivan loistavasti valmistautunut asioihin ja on esimerkki maailmalla – kunnes paljastuu, että hoitolaitoksessa hoitajille neuvotaan laittamaan päälle kertakäyttösadetakki ja talouspaperinaamari kasvoille. Kun Suomi on viimeisen 10 vuoden aikana jäänyt elintasossa paljon jälkeen esim. Ruotsista, on tyytymättömyys tuon poliittisen koneiston osaamiseen kasvanut. Mutta vieläkin taidamme marssia entistä syvemmälle.

https://www.paivanlehti.fi/koronavirus-paljasti-rakenteellisen-korruption-tukea-saanut-lobbausfirma-taynna-ministereiden-entisia-avustajia/?fbclid=IwAR1bSx_THv2ghXQ9k28z0c9nyYqQoxp3g0Uut3xdRxIMsARUk39jsW8qYPc