Mitä tässä maassa oikein on tapahtumassa? Erityisesti liittyen valtakunnansyyttäjän kiinnostukseen Päivi Räsäsen Raamatun siteeraamista kohtaan. Koko maailma seuraa vierestä, kun yhdessä sananvapauden kärkimaista mielipiteen- ja uskonnonvapauden perustuksia murennetaan pala palalta. Räsänen on lainannut laillista, maailman painetuinta kirjaa ja ilmaissut oman näkemyksensä sen sisällöstä. Nyt virkavalta pitää sitä rikoksena. Tähänkö on tultu?

Perussuomalaiset eivät katso tätä kehitystä hyvällä. Vihapuhe -termiä käytetään mielivaltaisesti, epäjohdonmukaisesti ja horjuttaen kansalaisten turvallisuudentunnetta siitä, voivatko he kertoa mielipiteitään asioihin ilman viranomaisten puuttumista asiaan. Koska rikoslaista ei löydy termiä ”vihapuhe”, yleisimmin näissä tapauksissa puhutaan termistä ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Perussuomalaiset jätti eilen lakialoitteen kyseisen rikoslain pykälän muuttamisesta sellaiseksi, että se ei rajoita sananvapautta. Lakialoitteessa todetaan: ”Voimassa oleva säännös ei siten täsmällisyydeltään ole rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen edellyttämällä tasolla. Liian väljänä se käytännössä johtaa eri vähemmistöryhmiä koskevan tiedon ja mielipiteiden ilmaisussa ennakko- ja itsesensuuriin.” Perussuomalaisten ehdotus rajaisi pykälän muotoon, jossa laittomaksi luokiteltaisiin viestit, joissa uhataan rikoksen tekemisellä tai yllytetään rikokseen. Tämän muutoksen myötä kansalaisten olisi mahdollista tietää yksiselitteisesti missä laittomuuden raja kulkee. Tällöin vältettäisiin se, että mistä tahansa väestöryhmästä tai vähemmistöstä ilmaistu mielipide, josta joku saattaa pahoittaa mielensä, altistaisi sakkoihin tai vankilatuomioon. Sellainen sensuuri ei kuulu vapaaseen demokraattiseen yhteiskuntaan.

Näin ollen onkin selvää, että vapauden kannattajat tukevat Räsästä siinä, kun hän seisoo rohkeasti sanojensa takana, eikä peräänny ilmiselvän vääryyden edessä.