Euroopassa tehtyjen terrori-iskujen määrä on tuskin taittumassa laskuun. Islamin nimissä tehtyjen terrori-iskujen määrä on ollut tasaisessa kasvussa: Europolin tuoreen raportin mukaan pelkästään viime vuonna Euroopassa tehtiin yli 700 jihadistiseen terrorismiin liittyvää pidätystä, ja luku on kasvanut voimakkaasti viimeiset kolme vuotta.

14 ihmistä kuoli ja 130 loukkaantui Espanjan Barcelonan terrori-iskussa tällä viikolla. Nyt poliisi epäilee, että eilen Suomessa koettiin ensimmäinen terrori-isku, kun marokkolaismies puukotti ihmisiä Turussa.

Olemmeko nyt saavuttaneet korkeimman pisteen terrorismissa? Taittuuko ilmiö viimein laskuun? Tuskin.

Turun puukotuksen taustat ovat vielä hämärän peitossa, mutta yleisesti terroristien toimintamekaniikasta tiedetään paljon.

Isis käyttää tehokkaasti hyväkseen turvapaikanhakujärjestelmää ja on onnistunut soluttamaan lukuisia aktiivejaan vanhalle mantereelle, kuten näimme esimerkiksi vuonna 2015 Pariisin-iskuissa.

Ilmapiiri on kaikkialla kiristynyt muslimeita ja maahanmuuttajia kohtaan, mikä näkyy lisääntyneenä rasismina, syrjintänä ja väkivaltana syyttömiä kohtaan.

Tämä puolestaan jälleen sataa terroristijärjestöjen laariin, sillä tietyt segmentit Euroopassa jo asuvasta muslimivähemmistöstä ovat heikentyneessä sosio-ekonomisessa asemassaan yhä vastaanottavaisempia jihadistiselle propagandalle.

Yksi syy terrori-iskujen lisääntymiseen Euroopassa on se, että Isis on häviämässä sotaa Lähi-idässä. Yhdysvaltojen tukemat joukot ovat valloittaneet Isisin viimeisen tärkeän kaupunkitukikohdan Syyriassa, enää jäljellä on muutamia pienempiä tukikohtia Raqqassa. Järjestö kehottaa kannattajiaan iskemään paikallisesti.

Yksittäinen terroristi saattaa olla “syrjäytynyt” tai “mielisairas”, mutta islamistien terroritekojen takana vaikuttaa myös ideologia: islamistit haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan.

Tämä ideologia ei rajoitu ainoastaan Isisiin, Al-Qaidaan tai muun selkeästi terroristisen järjestön aktiiveihin, vaan se saa tukea sadoilta tuhansilta normaalisti yhteiskunnassa toimivilta ihmisiltä kaikkialla maailmassa. Tämä tekee ideologiasta vaarallisen ja länsimaalaisten arvojen suuren vihollisen.

Aseellinen sotiminen Isisiä vastaan ei poista ongelmaa siitä, sadat tuhannet ihmiset haluavat islamilaisen sharia-lain myös Eurooppan. Sotilaallinen interventio ei kukista poliittisen islamin tukijajoukkoja, eikä poliittinen islam myöskään kukistu vankiloissa.

Valtaosa muslimeista tietenkin tuomitsee jyrkästi väkivaltateot. Oikeasti islam on hyvin jakautunut siitä, mitä käsitteellä jihad tarkoitetaan tai kuka voidaan luokitella marttyyriksi. Mutta terroristit noudattavat poliittisen islamin ja sen äärijärjestöjen tulkintaa, jossa “islamilainen maailma” on yksiselitteisesti puhdistettava vääräuskoisista ja heidän liittolaisistaan.

Pohjois-Irak on esimerkki alueesta, jossa terrori-iskujen määrää on kyetty määrätietoisella toiminnalla radikaalisti vähentämään kaupungeissa, olkoonkin että kokonaisuutena maa on edelleen erittäin epävakaa. Pohjois-Irakissa kansalaisille on annettu tarkat ohjeet siitä, miten toimia, jos epäilee omaan lähipiiriinsä kuuluvan henkilön suunnittelevan terroritekoa.

Lisäksi Pohjois-Irakissa viranomaisilla on valtuus puuttua epäiltyihin paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin Euroopassa. Myös täällä viranomaisilla pitäisi olla mahdollisuus joko karkottaa tai asettaa tiukkaan valvontaan vahvasti radikalisoituneet henkilöt jo ennen kuin he ovat syyllistyneet mittavaan rikokseen.

En ole ainoa joka huokailee tuskastuneena, kun usein terroristi on “poliisille tuttu”, seurantalistoilla ollut radikalisoitunut henkilö. Minusta Somalian, Libyan, Irakin ja Syyrian taistelukentiltä Eurooppaan palaavia ei kuulu tukea tai ohjata takaisin yhteiskuntaan, vaan asettaa erittäin tiiviiseen viranomaisvalvontaan. Heidän ei tulisi saada liikkua vapaalla jalalla tai viestitellä vapaasti ennen kuin voidaan todeta, että he eivät ole osallistuneet alueella sotilaalliseen toimintaan tai sen tukemiseen.

Lainsäädäntöä tulee mielestäni muuttaa niin, että oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämisen pystyy perumaan terrorismiin syyllistyneiltä tai siitä epäillyiltä. He ovat tikittäviä aikapommeja, joita ei kannata jättää vapaalle jalalle “kunnes toisin todistetaan”.

Jotta Euroopassa kansalaisten kynnys ilmoittaa havainnoistaan viranomaisille madaltuisi, vaaditaan myös viranomaisilta aktiivisuutta.

Viranomaisten pitäisi viestittää avoimemmin, mitä he tarkalleen ottaen tekevät esimerkiksi niille henkilöille, jotka ovat palanneet jihad-taisteluista takaisin Eurooppaan.

Kansalaisia ei palvele se, että terrorismista uutisointia vähennetään sillä verukkeella, ettei haluta lietsoa pelkoa tai antaa terroristeille heidän hakemaa näkyvyyttä. Päinvastoin. Pelko on luonnollinen reaktio vaaralliseen ilmiöön. Oikein kanavoituna se voi olla liikkeellepaneva voima yhteiskunnan turvallisuustilanteen parantamisessa.

Länsimaissa elää ja on elänyt runsaasti islamisteja. Myös Suomessa. Heidän annetaan oleskella melko vapaasti ja paikoin heidän toimintaansa jopa tuetaan. Lepsuilu islamistien kanssa on kuitenkin hengenvaarallista peliä. Poliittinen islam on turmiollinen ideologia, jonka pesäkkeitä ei saa jättää kytemään.

Euroopassa on uskonnonvapaus, mikä on yksi tärkeimmistä arvoistamme. Se on hieno juttu. Mutta varsinkaan vaikuttajat, ehkä hienotunteisuuttaan, eivät uskalla tuomita poliittista islamia. Pelätään, että tuomitseminen lietsoo rasismia. On kuitenkin korkea aika erottaa poliittinen islam, eli islamismi, ja maltillinen uskonnon harjoittaminen toisistaan.

Emme elä sammiossa, ja ulkopoliittiset ratkaisut heijastuvat suoraan myös sisäiseen turvallisuustilanteeseen.

Länsivaltioiden johtamat tuhoisat sotatoimet, joita olemme viime vuosina nähneet muun muassa Libyassa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä ja Afganistanissa, ovat omiaan herättämään tietyissä paikallisissa väestöryhmissä kostonhalua. Niiden tilalle tulisi miettiä rauhanomaisia prosesseja, jotka tukevat demokratian toteutumista alueella. Varsinkin Suomi voisi tehokkaammin hyödyntää rauhanosaamistaan ja toimia Sveitsin tavoin neutraalina välittäjämaana.

Lähi-itä on täynnä keskinäisiä jännitteitä, ja kaikki maat syyttävät toinen toisiaan terrorismin tukemisesta – eikä suotta. Esimerkiksi Iranin johtama shiia-leiri taistelee kaikin keinoin sunneja vastaan, mikä vahvistaa paikallisten tukea Isisin kaltaiselle sunni-järjestölle.

Mikäli halutaan kitkeä poliittinen islam ja terrorismi ilmiönä, tulee taistelu suunnata ”lopputuotteen” sijaan terrorismia synnyttäviin ”tuotantolaitoksiin”.

Terrori-iskut jatkuvat niin kauan, kun lepsuillaan islamistien kanssa. Poliittinen islam on kaikin tavoin vaarallinen. Islamistit ovat jo pilanneet Lähi-idän – ei anneta heidän sotkea Eurooppaa ja Suomea. Poliittisesta islamista hissuttelu ja sen vaarallisuuden vähättely ovat negatiivisia ilmiöitä, jotka heikentävät koko maanosan turvallisuutta ja myös täällä asuvien maltillisten muslimien asemaa.

Uusien iskujen jälkimainingeissa voi vain toivoa, että ihmisten viha kohdistuu terroristeihin, ei tiettyyn etniseen tai uskonnolliseen ryhmään. Pidetään mielessä, että maltilliset muslimit ovat eturintamassa taistelemassa islamisteja vastaan Lähi-idässä ja Afrikassa.

Olen jo pitkään yrittänyt varoittaa päättäjiä Suomeen kohdistuvasta uhasta. Toivottavasti nyt viimein käytäntöjä muokataan siten, että yhteiskuntamme on kaikille turvallisempi paikka asua.