Vuonna 1996 olin vastavalmistunut opettaja Iranissa, kun minut lähetettiin vuodeksi komennukselle opettamaan pieneen vuoristokylään maan syrjäseuduille. Minuun teki lähtemättömän vaikutuksen se, että kylässä asui vain noin 60 perhettä, mutta silti peräti 9 naista oli surmattu “kunnian vuoksi” viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Syinä olivat avioliiton ulkopuoliset suhteet tai muu sopimaton käyttäytyminen.

Näistä yhdeksästä naisesta kolme surmattiin oman työsuhteeni aikana, esimerkiksi työntämällä uimataidoton nainen vuolaana virtaavaan jokeen. Perheen miehille oli “kunnia-asia” surmata huonosti käyttäytynyt sisko tai sukulainen. Valtio tai poliisi ei puuttunut asiaan, sillä kunniamurha on vaiettu osa kulttuuria. Kylän surmatuilla naisilla epäiltiin olleen suhde johonkin paikalliseen mieheen, mutta kuten arvata saattaa, miehiä ei rangaistu. Vain naisten himo on rangaistavaa.

Jopa muutama oppilaani oli perheestä, joista äiti oltiin surmattu haureudesta. Sattumalta viime vuosina kuulin, että yhden näistä perheistä aikuiseksi kasvanut tyttö teki itsemurhan. Taustalla epäilemättä oli perheen tahriintunut maine, ja näin tragedia nakertaa jo seuraavaa sukupolvea.

Islamilaisessa maailmassa sekä joissain muissa kehitysmaissa naisten surmaaminen perheen tai suvun kunnian elvyttämiseksi on pitkälle historiaan ulottuva ilmiö, joka onneksi on ollut vähenemään päin 2000-luvulta alkaen. Silti se on yleistä. Itse asiassa Iranissa jopa 30 % kaikista henkirikoksista tehdään arvion mukaan “kunniasyistä”. Erityisen yleistä se on ollut maaseutualueilla sekä klaanien hallitsemilla, patriarkaalisilla alueilla. Näille alueille on tyypillistä myös erittäin matala koulutustaso sekä uskonnollinen fundamentalismi. Myös Iranissa kunniasurmat ovat verrattain yleisiä, vaikka koulutustaso ja naisten asema on moninverroin parempi kuin esimerkiksi monessa arabimaassa.

Patriarkaalisissa maaseutuyhteisöissä naisen rooli on lähinnä synnyttää lapsia ja palvella miestä ja tämän perhettä. Valtaapitävien klaanien sukulinja ei laske naisia, vaan sukulinja jatkuu ainoastaan miehiltä miehille. Miehet ovat saaneet rauhassa määritellä, mikä on naisten kohtalo: kenen kanssa he menevät naimisiin ja milloin, käyvätkö he töissä, kouluttautuvatko, yms. Jos nainen ei suostu alistumaan ja kapinoi esimerkiksi avioliittosunnitelmia vastaan, tai hankkii itsenäisesti valitsemansa poikaystävän, johtaa se yhä joissain paikoissa surmaamiseen perheen miesten toimesta.

Kunniasurmaamisessa uskonnolla ei ole ollut lieventävä rooli, päinvastoin. Se on ollut patriarkaalisille maaseutukultuureille bensaa sovinismin liekkeihin. Jos valtiollisella tasolla noudatetaan sharia-lainsäädäntöä, on naisten asema hyvin heikko. Silloin koko järjestelmä tukee miesten valtaa naisten ylitse, ja naisten kunnianloukkauksista saa lain mukaan rangaista kuolemalla. Mainittakoon, että myös miehiä teoriassa saisi rankaista haureudesta, mutta kulttuurisyistä näitä tuomioita ei toimeenpanna juuri koskaan.

Koulutus ja valistus ovat onneksi vähentäneet kunniasurmaamista suuressa osassa Lähi-itää. Mutta miten kunniasurmat voidaan kitkeä kokonaan? Uskonnonoppineiden pitää reformin hengessä uudistaa uskontoa niin, että sen tasa-arvoa edistäviä kohtia painotetaan. Lisäksi lainsäädännön tulee olla sekulaari ja sitä valvovien viranomaisten korruptiota tulee yrittää kitkeä. Myös positiivisia uutisia kantautuu. Pohjois-Syyrian alueella, jossa asuu sekaisin kurdeja, kristittyjä ja demokraattisia arabeja, ollaan otettu mallia Euroopan siviilivihkimiskäytännöstä ja perinnönjaosta. Alueella kunniasurmat ovat ankarasti kiellettyjä, mutta niin on myös moniavioisuus tai tyttöjen ja poikien erottelu kouluissa. Naiset pääsevät haluamiinsa rooleihin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, mukaan lukien armeijassa. Sopii vain toivoa, että tämän kaltainen tasa-arvoinen lainsäädäntö leviää Lähi-itään ja kunniamurhat jäävät historiaan. Kuten oppilaani esimerkki osoittaa, yhden henkilön tappaminen voi suistaa useamman sukupolven raiteiltaan. Nyt oppilaani perheen aikuiset lapset kampanjoivat aktiivisesti kunniasurmia vastaan. Toivon, että EU:n tasolla panostetaan naisten oikeuksien tukemiseen entistä hanakammin.