Ruotsin entinen pääministeri Andersson (demari) vaatii armeijaa kaduille, jotta valtava maahanmuuttajien aiheuttama väkivallan aalto saataisiin kuriin. Hän jopa esittää, että Ruotsin pitäisi pyytää apua pohjoismaisilta naapureilta, mm. Suomelta. Kieltämättä Suomen armeija voisi olla uskottavampi taho pistämään Ruotsin lähiöiden sotatilannetta kuriin, mutta ei taida oikein istua Suomen profiiliin. Vai mitä mieltä suomalaiset ovat, jos avunpyyntö tulee?

Ranskassa valtavat maahanmuuttajien mellakat ovat hetkeksi laantuneet, mutta ongelmat eivät ole mitenkään ohi. Ranskassa osasyynä ongelmiin on maan siirtomaahistoria.

Saksassa poliittiset johtajat arvioivat, että 2/3-osaa kansalaisista vastustaa löysää maahanmuuttopolitiikkaa. Ihmiset eivät usko, että siitä seuraa mitään hyvää ja tulijat eivät sopeudu (=eivät halua sopeutua) saksalaiseen yhteiskuntaan. Poliitikot epäilevät, etteivät he pitkään pysty ajamaan maahanmuuttoa kannattavaa politiikkaa, kun valtaosa ihmisistä vastustaa sitä.

Suomessa maahanmuuttajien aiheuttama katu- ja jengiväkivalta on kasvanut paljon ja sen myöntää nyt ylinkin poliisijohto. Vielä vähän aikaa sitten eräs helsinkiläinen poliisijohtaja kiisti ongelman olemassaolon.

Niin Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessakin poliitikot ovat yrittäneet ratkaista ongelmaa kieltämällä sen ja boikotoimalla maahanmuuttoa kritisoivia poliitikkoja ja puolueita. Kriitikkoja on yritetty vaientaa vihapuheoikeudenkäynneillä. Nyt tuo vastarinta on murtumassa ja eri puolilla aletaan tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa. Mahdollisesti Ruotsissa on myöhäistä saada asiaa kuriin.

Miksi eri Euroopan maissa puolueet yhtenäisesti ajoivat tuhoisaa maahanmuuttopolitiikkaa, vaikka ongelmat olivat näkyvissä? Miksi politiikan vastustajia on yritetty työntää politiikan marginaaliin? Kun kuuntelee suomalaisten maahanmuuton intoilijoiden puheita, tuntuu kuin vieläkään ei olisi opittu mitään, vaikka kriisi kaatuu päälle eri puolilla.

Miksi?