Suomessa on melkein unohdettu neukkuajan todellisuus. Yksi silmiinpistävä piirre oli Neuvostoliiton (Venäjän) tiedusteluorganisaatioiden soluttautuminen syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan. Neuvostoliitto oli yrittänyt vallata Suomen, mutta epäonnistui. Se yritti toista tapaa, syödä Suomi sisältä.

Yksi osa oli tunkeutua tahoille, joissa muovattiin suomalaisten ajatuksia: Yleisradioon, koululaitokseen, oikeuslaitokseen ym. Toinen osa oli ottaa suomalainen hallintokoneisto haltuunsa. Siihen kuului mm. sisäisestä turvallisuudesta vastaavan SUPO:n kontrollointi sekä kotiryssäjärjestelmä. Sellaisille suomalaisille, jotka katsottiin tärkeiksi, järjestettiin oma kotiryssä. Tämä oli Venäjän tiedustelupalvelun agentti, jonka kanssa asioitiin henkilökohtaisella tasolla, vierailtiin kotona ym. Ne, joilla oli kotiryssä, pitivät sitä osoituksena omasta tärkeydestään.

Neuvostoliitto kaatui 30 vuotta sitten ja tuon ajan vaikuttajista suurin osa on jo mullan alla. Onko siis tuo ilmiö hävinnyt Suomesta? Venäjällä on vallassa sama KGB kuin neukkuaikana – toki nimeä vaihtaneena. Sen entinen agentti on maan presidenttinä ja kaveripiirinsä koostuu paljolti entisistä agenteista.

Viime aikoina esiin on noussut asioita, jotka herättävät pohtimaan, mitä kulissien takana oikein tapahtuu? Onko tuo maailma oikeasti hävinnyt vai lymyääkö se edelleen piilossa suomalaisessa koneistossa?

Yksi hämmentävä keskustelu liittyy entiseen Ulkomaalaisviraston johtajaan ja SUPO:n päällikkövirkailijaan Matti Saarelaiseen. Hänestä julkisuudessa esitetyt tiedot ja väitteet edellyttävät selvittämistä ja tarvittaessa toimenpiteitä. Selvitys olisi hänenkin oikeusturvansa kannalta parasta.

Saarelainen työskenteli SUPO:ssa pitkään. Hänet palkkasi 1990-luvun alussa SUPO:n silloinen päällikkö Seppo Tiitinen (keskusta). Sieltä hän siirtyi ulkomaalaisviraston johtoon 1998. Vuonna 1999 hän junaili Putinin läheiselle liittolaiselle Gennadi Timtsenkolle Suomen kansalaisuuden ohi SUPON:n seulan. SUPO seurasi Timtsenkoa tämän epäiltyjen KGB-yhteyksien vuoksi. Nimityksen aikana sisäministerinä toimi Kari Häkämies (kok).

Samana vuonna Saarelainen nosti ulkomaalaisvirastossa osastosihteeriksi virolaistaustaisen naisen jolla oli tausta Inturistin tulkkina. Intrurist oli KGB:n kontrolloima elin. Vuonna 2003 kyseinen nainen jäi kiinni siitä, että hän otti rahaa edistääkseen oleskelulupien saantia. Myöhemmin paljastui, että naisen velipuoli on Virossa toiminut Herman Simm. joka oli korkeassa virassa Viron puolustusministeriössä. 2008 Simm paljastui Venäjän vakoilijaksi, joka vuosi Naton salaisuuksia Venäjälle.

Sisäministerinä toimi 2003-2007 Kari Rajamäki (SDP). Osastosihteerin toimien paljastuttua Rajamäki oli kertomansa mukaan kehottanut Saarelaista eroamaan virastaan. Saarelainen erosi 2004 ja hänet palkattiin merkittävään virkaan SUPO:oon, jota johti silloin Seppoa Nevala (SDP), Rajamäen puoluetoveri siis. Toki Rajamäki taisi useissa turvallisuusasioissa olla eri linjoilla kuin monet puoluetoverinsa.

Saarelainen oli valtioneuvoston kansliassa keskustalaisen pääministerin ja valtiosihteerin aikaan 2005-2008. Hän oli spekulaatioissa esillä SUPO:n päälliköksi 2007 Seppo Nevalan jälkeen kuulemma keskustan ehdokkaana. Kokoomuslainen sisäministeri Holmlund nimitti tehtävään 2007 Ilkka Salmen, joka seuraavana vuonna palkkasi Saarelaisen takaisin SUPO:oon esikuntayksikön päälliköksi. Tehtävä jatkui SUPO:n päälliköksi 2011 tulleen Antti Pelttarin (kok) aikana.

Vuonna 2016 Saarelainen siirtyi taas keskustalaisen pääministerin ja valtiosihteerin aikana valtioneuvoston kansliaan perustamaan EU:n hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskusta. Sieltä hänet potkittiin pois häirintätapausten vuoksi ja hän palasi taas SUPO:oon.

Julkisuuteen tullut kuva on varsin hämmentävä varsinkin, kun muistaa vanhan KGB:n valta-ajan Suomessa. Tiedusteluverkostoissa yksi keskeinen tehtävä on laajentaa verkostoa eli vetää liittolaisia sisälle organisaatioihin. Siksi tuollaiset voivat jäädä eloon myös sen jälkeen, kun avainhenkilö on poistunut kuvioista. Olisi siis olettanut, että tapaukset perataan tarkasti, mutta ilmeisesti noin ei ole tapahtunut. Tuollaisista voi koitua melkoinen haitta Suomelle, jos uudelle Naton jäsenelle kävisi samoin kuin Virolle Simmin tapauksessa.

Onko asian pimittämisen taustalla vaikutusvaltaisia henkilöitä vai onko pimityksen syynä silloisten valtapuolueiden läheinen linkittyminen tapahtumiin? Samaan jatkoksi voisi kysyä miksi länsimaiden Suomelle toimittamat vakoilijalistat (Tiitisen lista ym.) on julistettu salaisiksi? Tavallinen kansalainen ihmettelee, keitä isokenkäisiä listalta löytyy? Miksi puolustusvoimien entisen tiedustelupäällikön tietovuotasiassa viivyteltiin niin, että lievä tekomuoto voitiin julistaa vanhentuneeksi ja vakavammasta ei kuulemma ole näyttöä?

Samaan jatkoon moni kysyy, miksi Suomi 2000 luvun alussa hävitti jalkaväkimiinansa? Selitykseksi tarjottu tarina, että haluttiin antaa esimerkki afrikkalaisille heimopäälliköille (jotka eivät ole koskaan kuulleet Suomesta puhuttavankaan) ei ole uskottava. Venäjä ei ole sopimukseen liittynyt ja käyttää jalkaväkimiinoja aktiivisesti esimerkiksi Ukrainassa.

Miksi 2000 luvulla panssareita uudistettaessa nimenomaan määrättiin, että Suomen vanhat neukkutankit pitää tuhota? Nyt kyseinen tankkimalli on perusase Ukrainan sodassa ja eri paikoista etsitään kuumeisesti mm. kyseisiä tankkeja Ukrainan armeijalle. Jne. Iso joukko Suomessa tehtyjä päätöksiä ja nimityksiä joutuu nykytietojen valossa omituiseen valoon. Uskottavuus vaatii, että ne selvitetään nyt, kun Suomikin on virallisesti luopunut uskosta Venäjän sotapropagandaan ja hakenut Naton jäsenyyttä.


Uusi paljastus ex-ministeriltä: Matti Saarelainen sai potkut Ulkomaalaisvirastosta - palkattiin suoraan Supoon päälliköksi (iltalehti.fi)