Hallitus on julistanut käynnistävänsä ohjelman korruption kitkemiseksi. Loistavaa. Suomessa ei ole paljoakaan ns. katukorruptiota, mutta sen sijaan erilaista rakenteisiin kätkeytyvää korruptiota on paljon. Meillä aatetovereita suositaan, poliittiset virkanimitykset ovat jokapäiväisiä ja monista arveluttavista asioista ei edes tihku tietoja julkisuuteen. Tällainen korruptio tuottaa tehottomuutta ja moraalin rappiota.

Nyt siis hallitus julistaa käynnistävänsä ohjelman korruption kitkemiseksi. Asiaa voi tervehtiä ilolla. Ollaanko Suomessa vihdoinkin puuttumassa tähän mätäpaiseeseen? Hallituksen aloitteesta kerrotaan juuri kuntavaalien alla. Onko kyseessä todella jokin uusi politiikan kulttuurin siivous vai vain vaalien alla tehtävää hurskastelua? Muuan oppositiopoliitikko kutsuisi sitä kai ”moraaliposeeraukseksi”?

Miten hallitus itse on asiaa hoitanut? Suoranaisia korruptiotapauksia ei ole tullut juuri ilmi. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen toiminnassa oli toki monenlaisia omituisuuksia, joita selvitellään vieläkin. Nyt median täyttävä pääministeri Marinin aamupala-gate tuskin on tällaiseksi laskettava. Ulkoministeri Haaviston pysyminen virassaan paljastuneista asioista huolimatta on toki poliittisen moraalin kannalta arveluttavaa samoin kuin sisäministeri Ohisalon loputon ymmärrys häiriköiviä ”ympäristöaktivisteja” kohtaan.

Politiikan rahoituksesta tulee julki kohuja nykyään aika harvoin, mikä voi olla myös hälyttävä merkki. Se on monella tapaa villi maailma. Kun politiikan valvontaa yritetään tehostaa, puolueiden rahoitus on säännelty niin, että se on kuin reikäjuusto, josta löytyy tarpeellinen määrä aukkoja erilaisiin operaatioihin. Virallisten elinten toimintaa säädellään, sen taustalla olevien puolueiden touhu on sitten hyvän uskon varassa.

Oma kysymyksensä on, mihin lokeroon lasketaan ministerien poliittiset avustajat. Heidän osaltaan voidaan arvioida, että kyseessä ei sinällään ole kysymys poliittisista virkanimityksistä, joiden tulkitaan kuuluvan korruption piiriin. Avustajien toimikausi on sidottu poliittisen hallinnon toimikauteen. Oma kysymyksensä on, paljonko tällaisia avustajia tarvitaan? Suuressa määrin toteutettuna siitä tulee puolueorganisaation kustannusten maksattamista veronmaksajilla ja hyväpalkkaisten virkojen junailemista kavereille. Nykyisessä hallituksessa avustajien määrä on kasvanut valtavasti.

Silti tämän hallituksen osalta yksi perusteellista selvitystä vaativa asia olisi esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteerin paikan täyttäminen. Paikka kuuluu vasemmistoliitolle ja se on hallituksen mukana vaihtuvia poliittisia avustajanvirkoja. Siis sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeriksi nimitettiin vasemmistoliittolainen poliitikko. Hän itse kertoi hakeneensa erityisavustajan paikkaa, mutta ministeri kertoi niiden tulleen jo täytetyksi. Sen sijaan ministeri oli tarjonnut valtiosihteerin paikkaa, jolloin hakija kertoi googlettaneensa mitä valtiosihteeri tekee ja mitä tehtävästä maksetaan. Oli sitten vastannut kyllä. Ei anna kovin vankkaa kuvaa edellytyksistä johtaa ministeriön asioita. Erikoisinta oli, kun jälkeenpäin mediassa kerrottiin, että kyseisen valtiosihteerin äiti oli porvoolaisen yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Tämä yhdistys oli lahjoittanut 6000 euroa (maksimisumma) puolueen turkulaisen puheenjohtajan vaalikampanjaan. Kukaan ei tunnu ihmettelevän asiaa?

Sosiaali- ja terveysministeriö on kompuroinut pahasti korona-asioissa. Rajaturvallisuutta vahvistavat lait ovat olleet surkeasti laadittuja ja tulleet eduskunnasta takaisin kelvottomina luonnoksina. Epäonnistuminen on maksatettu taloudessa, kun maan sisäisiä rajoituksia on jouduttu koventamaan ulkorajojen vuotamisen vuoksi. Monet yrittäjät ovat joutuneet valtaviin vaikeuksiin tämän vuoksi. Lasku on kuitattu valtiolle velkaa ottamalla. Ei tuolla nimityksellä ole ainakaan veronmaksajien etuja ajettu.

Entä sitten poliittiset virkanimitykset. Ne tulkitaan yhdeksi muodoksi poliittista korruptiota. Demarit ovat junailleet STM:n kansliapäälliköksi oman jäsenensä. Useimmiten tämä on esiintynyt julkisuudessa sekoiltaessa maskeista tai juridiikasta ja riitelyssä eri puoluetta edustavien virkamiesten kanssa. STM:n ”ansioluetteloa” raotettiin jo edellä. Vihreät junailivat turvallisuusministeriön eli sisäministeriön kansliapäälliköksi oman edustajansa, jolta puuttui kokemus ministeriön keskeisistä toiminnoista.

Keskusta junaili Geologian tutkimuskeskuksen pääjohtajaksi vaaleissa tippuneen poliitikkonsa. Tämä ei mm. kelvannut kotikuntansa kunnanjohtajaksi. Vasemmistoliitto junaili oman poliitikkonsa Opetushallituksen pääjohtajaksi, vaikka tämän kokemukset hallinnosta olivat lähinnä puoluebyrokratian pyörittämisestä. Hakijoiden vertailussa kumpikaan heistä ei pärjännyt parhaille hakijoille, mutta se ei nimittäjiä haitannut. Toki rehellisyyden nimissä pitää todeta, että ei tämä poliittinen sikailu rajoitu nykyisiin hallituspuolueisiin. Oppositiopuolueet ovat toimineet samalla tavalla vallassa ollessaan.

Nyt siis hallitus käynnistää ”korruption vastaista ohjelmaa”. Mitenhän hallitus määrittelee korruption? Ilmeisesti sen toimintaa ei koske korruption rajoitteet? On jokin ero rahvaan ja herrojen / rouvien välillä? Vai onko kyse vain meidän äänestäjien kusettamisesta?



Hyvä veli -verkostojen kimppuun käydään jämerällä ohjelmalla – Henriksson: Korruptiota esiintyy yhteiskunnan kaikilla tasoilla | Yle Uutiset | yle.fi