Eilen oli vauhdikas uutispäivä. Perustuslakivaliokunta totesi Pekka Haaviston rikkoneen lakia, vaikka valtakunnanoikeuden korkea syytekynnys ei ylittynyt. Vihreät hengenheimolaisineen ovat olleet paniikissa kun "ylioppilas-professori" ja "Maailmanpankin varakuvernööri" Pakka Haaviston CV:hen tulee merkintä lainvastaisesta toiminnasta ministerinä.

Ennen perustuslakivaliokunnan päätöstä mistään periaatteista piittaamatta vihreät yrittivät muuttaa valiokunnan päätöstä. Kun se ei onnistunut, alkoi mediakampanja Haaviston laittomuuksien peittelemiseksi. Rikokset olivatkin hyväksyttäviä "jalojen" tavoitteiden saavuttamiseksi eli murhanhimoiseen terroristijärjestöön liittyneiden Suomeen jollakin tapaa kytkeytyvien pelastaminen vaikka saattamalla suomalaiset vaaraan (kuten Supo arvioi). Kun toimittajista 2/3-osaa on erisävyisiä viherkommunisteja, tuohon kampanjaan saatiin kohtalaisesti osallistujia.

Tähän samaan kampanjaan kuuluvaksi on kai laskettava myös eilen uutisoitu juttu. Siitä sai sen kuvan, että jokin salaliitto valmisteli sisäministeri Ohisalon ja valtakunnansyyttäjä Toiviaisen murhaamista ja jutussa on osallisena poliiseja. Syyllisiksi julistettiin "äärioikeisto", mitä se tarkoittaakaan. Äskettäin annettiin tuomio Ohisisalon uhkaamisesta. Silloin uhkailija oli äärivasemmistolainen Elokapina-liikkeen kannattaja. Tietoa uhkaajan äärivasemmistolaisesta taustasta on kyllä yritetty pimittää suomalaisessa mediassa.

Sittemmin aiheen uutisointi on muuttunut äärimmäisen sekavaksi. Kuulemma ei olekaan mitään murhauhkaa noita mainittuja kohtaan, he eivät ole osallisia tutkinnoissa. Ja ketään poliisia ei epäillä osallisuudesta murhahankkeeseen. Jokin joukko on kerännyt ehkä tietoja äärivasemmistolaisista ja toiminta on jatkunut ilmeisesti vuosia?

Seuraava ihmetyksen aihe onkin, miksi tuo vuosia jatkunut toiminta halutaan julkaista ja virheellisenä juuri Pekka Haaviston laittomuuksien paljastumisen päivänä? Kyllähän jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että se liittyy Haaviston tapaukseen. Viherkommunistit yrittävät peittää Haaviston paljastumisen muiden uutisten taakse. Tökerö tapa, jolla uutinen on päivän kuluessa muuttunut kertoo, että taustalla on paniikkia ja sekoilua.

Kuka sitten on päättänyt uutisoida tuosta asiasta juuri Haaviston tapauksen aikaan? Asiasta on varmaan tiedetty sisäministeriössä sekä valtakunnansyyttäjän virastossa. Ei voida ilmeisesti sulkea pois sitäkään, että paljastus on tullut näistä läheistä. Molemmat esitettiin uutisessa uhreina, vaikka myöhemmin on selvinnyt, etteivät he olleet asianosaisia.

Haaviston tapauksessa on käynyt hyvin ilmi, ettei vihreissä paljoa piitata laista ja sovituista tavoista. Kun kukaan ei ole ilmoittanut päättäneensä asian julkaisusta, asian leviämisen takana on ilmeisesti tietovuoto. Sellainen voi tulla vain piireistä, joissa asiasta tiedetään. Ehkä syyttäjäviranomainen ja sisäministeriö selvittävät mistä vuoto on tapahtunut, jollei sitten lähde ole sellainen että se pitää salata.

Sinänsä tuollaisten uhkien kasvaminen on äärimmäisen huolestuttavaa. Me olemme tottuneet elämään maassa, jossa poliittista väkivaltaa ei ole ja oikeuslaitoskin toimii laillisuusperiaatteella. Pahimmat rikkomukset tuota laillisuusperiaatetta vastaan taisivat olla jälkikäteen säädetyt lait sotasyyllisyydestä ja asekätkennästä. Kekkosen aikaan vaiennettiin toisinajatteijoita itsesensuurilla ja vallanpitäjien painostuksella, mutta eipä heitä juuri raahattu oikeuteen poliitisesti epäkorrekteista mielipiteistä.

Nyt tuollaiseen ihmisten vaientamiseen on värävätty oikeuslaitoskin viherkommunististen DEMLA-lakimiesten työn seurauksena. Silloin myös hävitetään demokratian perimmäinen kulmakivi eli sananvapaus. Miten ihmiset voisivat käyttää vaaleissa valtaansa, jos he eivät tiedä asioista. Ei demokratia ole pelkästään oikeus asettaa ehdokkaita tai edes rehellinen äänten laskenta. Se vaatii enemmän.

Samaan aikaan tuntuu suomalainen puoluejärjestelmä menettäneen uskottavuutensa kansalaisten silmissä. Se ajaa asioita, joita enemmistö kansalaisista ei hyväksy. Miksi ja kenen määräyksestä? Tuosta pakottamisesta syntyy tarve vaientaa kritiikki ja se taas helposti nostaa painetta ja johtaa vaaralliseen kehitykseen.

Minkään tahon toimesta tapahtuvaa väkivallan uhkaa ei tule hyväksyä. Se merkitsee meille Suomen häviämistä sellaisena kun olemme sen oppineet tuntemaan. Mutta ei tule hyväksyä myöskään median valehtelua, sananvapauden pimitystä ja poliitikkojen valheita. Niihin puuttumiseen meillä on laillinen järjestelmä. Pitäkäämme siitä kiinni.

MTV: KRP tutkii vakavaa rikosepäilyä – ministeri Ohisaloon tai valtakunnansyyttäjään ei kohdistunut konkreettista uhkaa | Yle Uutiset | yle.fi