Olen jo jonkin aikaa ollut näkevinäni pientä muutosta suomalaisen valtamedian kirjoittelussa suhteessa Suomessa hallitsevan punavihreän narratiivin tuomiin ongelmiin. Tässä suhteessa erittäin valaiseva oli MTV3:n julkaisema Helena Petäistön kolumni Ranskan nykyiseen katastrofiin johtaneesta tilanteesta. 

Vai mitä pitäisi ajatella kirjoituksen näistä kohdista:

Petäistön mukaan presidentti Macronin kuukausi sitten pitämä linjapuhe "oli hyvin maltillinen ja järkevä. Hän vaati siinä korjauksia, joita kukaan hänen edeltäjistään ei ollut uskaltanut tehdä: ei enää ulkomailla koulutettuja imaameja, ei enää islamilaisia kotikouluja, arabian kielen opetus sallittu vain virallisissa kouluissa eikä enää islamilaisissa yhdistyksissä."

Painotan tässä Petäistön sanavalintoja maltillinen ja järkevä. Toisin sanoen valtamediamme toimittaja näki maltilliseksi ja järkeväksi sen, että muslimien integroimisessa yhteiskuntaan ei tueta näiden oman kulttuurin säilymistä vaan ohjataan heitä omaksumaan sen tilalle ranskalainen kulttuuri ja elämäntapa. 

Vielä edelle kirjoittamaani kohtaakin kuvaavampi oli Petäistön näkemys sosialistipresidentti Miterrandin toimista. Hänen mukaansa "tilanne ryöstäytyi täysin käsistä 1980-luvulla maan ensimmäisen sosialistipresidentin aikana. Voittonsa tunnossa François Mitterrand halusi näyttää maailmalle, mitä on antelias ja avokätinen ranskalainen sosialismi: Kaikki ovet ja ikkunat avattiin, ja vanhoista siirtomaista tuleva vyöry muutti maan lopullisesti."

Oleellista tuossa on, että Petäistö ymmärsi Ranskan ongelmien seuranneen laajamittaisesta muslimien maahanmuutosta - eikä jotenkin siitä erillisestä islamismista. Ja että Miterrand toimi sosialistina täsmälleen siten kuin meidän vihreään kaapuun pukeutunut sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr) haluaisi toimia, minkä valtamedian toimittaja näki järjettömänä toimintana.  

En ole pitänyt Helena Petäistöä minään suosikkitoimittajanani. Mutta olisiko niin, että hänen hyvin tuntemansa Ranskan tapahtumat ovat avanneet hänen silmiensä eteen islamilaisen maahanmuuton todellisuuden koko kauheudessaan.

Petäistön kirjoitusta täydensi Ilta-Sanomien pääkirjoitus. Sen mukaan "Ranska on jäänyt yksin taistelemaan yksilön oikeuksien, sananvapauden ja muiden länsimaisen demokratian keskeisten periaatteiden puolesta. Euroopan on ollut vaikea esiintyä yhtenäisenä oikeastaan missään asiassa, ja tämäkään ei tee poikkeusta. Selvää on, että Ranskan asia on mitä suurimmassa määrin meidänkin asiamme, jos eurooppalaiset arvot ja mielipiteen vapaus halutaan pitää voimissaan."

Valaiseva oli myös Jyrki Lehtolan kirjoittama kolumni. Se käsitteli sitä nykyajan ilmiötä, jossa jopa historiallisia faktoja pyritään poistamaan, koska aiemmin eläneet ihmiset eivät ajatelleet samoin kuin punavihreät. Sekä sitä, kuinka punavihreät kaipaavat turvatiloja, jotta he eivät joutuisi kuulemaan eri tavalla ajattelevien ihmisten näkemyksiä.

Lehtolan kolumnin loppukaneetti oli kerrassaan mielenkiintoinen - jopa siihen mittaan asti, että kansallismielisen henkilön sanomana sitä saatettaisiin joissain piireissä pitää vihapuheena. 

Hän nimittäin lopetti analyysinsä näihin sanoihin: "punavihreä eliitti on olemassa, ja sen ääni on muuttunut lepertelyn ja uhkailun sekasotkuksi, joka tekee meistä kaikista tyhmempiä, kun ajattelun, mielikuvituksen tai osaamisen sijasta korostuvat toisiaan toistavat teemat ja ihmisen pelkistäminen yliherkäksi mielipidevauvaksi."

Toivon mukaan edelle lainaamani kirjoitukset aiheuttavat ajatuksia myös Ylen ja Helsingin Sanomien toimituskunnissa, sillä myös niissä on tullut aika ymmärtää tunkkaisen punavihreä kupla-ajattelun johtavan länsimaat ja siten myös heidät itsensä umpikujaan ja tuhoon. Siksi myös maamme suurimpien toimituskuntien on tullut aika tunnustaa tosiasiat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen umpiokupla
Tuhoaako maahanmuutto ihmisten tasa-arvon Tanskassa?
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas