Useimpien ihmisten älyllinen ja fyysinen suorituskyky heikkenee vanhetessa. Yksilöllinen vaihtelu on suurta, mutta edellä mainittu pätee keskimäärin. Tähän suhtaudutaan luonnollisena tosiasiana, mitä se tietysti onkin. Sen saa jopa sanoa ääneen.

Viimeksi vanhenemiseen liittyvät lieveilmiöt nosti esiin Osmo Soininvaara työmarkkinoiden ongelmia pohtivassa blogikirjoituksessaan. Tapansa mukaan Soininvaara argumentoi hyvin, joten suosittelen hänen kirjoitustaan ja muitakin tekstejään lämpimästi.

Blogin työmarkkinoita ja vanhenemista koskeva kirjoitus tarjoaa tällä kertaa jotain vielä kiinnostavampaa mietittävää kuin tuottavuus- ja palkkauskysymykset, joihin Soininvaara keskittyy. Ainakin minut tuo teksti herättää kysymään, keitä kaikkia kuuluu poliittisen korrektiuden nimissä suojella ja keitä ei.

Olen huomannut aiemminkin, ettei juuri kukaan pöyristy, jos puhutaan oikeilla nimillä vanhuuden biologiasta. Jopa valtakunnan päämedia on julkaissut artikkeleita, joissa pohditaan muun muassa äänioikeuden rajoittamista ikähaitarin yläpäästä. Tästä keskusteltiin esimerkiksi brexit-vaalien jälkeen. Tuloksen kun katsottiin kielivän siitä, että vanhat jyräävät nuoret paitsi äänestysaktiivisuudellaan, myös lukumäärällään.

En näe mitään tuomittavaa siinä, että julkisuudessa käsitellään kognitiivisten kykyjen vähenemisen ja ikääntymisen yhteyttä. En myöskään kieltäisi nostamasta rehellisesti esiin sitä, että aika monen tuottavuus tai reagointiherkkyys laskee viimeistään viisissäkymmenissä. Tosiasia ei muuksi muutu sillä, että 60-luvun alussa syntynyttä – kuten allekirjoittanutta – ei mitenkään riemastuta tällaista lukea.

Kysymykseni kuuluu sen sijaan näin: mistä mahtaa johtua, että ihmisen ikä on kategoria, jota jopa vihreä poliitikko voi lähestyä biologian, tuottavuustilastojen, genetiikan tai neurotieteen kautta, mutta esimerkiksi sukupuolen tai etnisen taustan yhteydessä näin ei saa tehdä?

Työmarkkina- ja koulutuskysymysten yhteydessä ei sovi kysellä, voisiko vaikkapa työmarkkinoiden sukupuolittuminen johtua myös siitä, että hormonit ja muu sukupuolispesifi biologia vaikuttaa aivoihin, mieleen ja ajatteluun. Naisia siis yksinkertaisesti kiinnostaisi hoiva-ala keskimäärin useammin kuin miehiä, jotka taas ovat keskimäärin naisia innostuneempia tekniikasta, suoraviivaisesta päättelystä tai johtamisesta.

Sama ilmeisten kysymysten esityskielto ja mahdollisten selitysten torjumisvimma toistuu muissakin yhteyksissä. Esimerkiksi sitä, että iäkäs mies avioituu nuoren naisen kanssa, mutta harvemmin päinvastoin, pidetään patriarkaalisen kulttuurin vääristymänä. En ole kuullut kenenkään – persuja lukuunottamatta - kyselevän ääneen saati tutkimussuunnitelmissa, voisiko ko. ilmiö ainakin osittain olla seurausta lisääntymisen biologiasta, joka tunnetusti on naisella ja miehellä erilainen ja eriaikainen. Jospa kyse ei olekaan pelkästään kulttuurista, vaan siitä, että parisuhteissa tietty lopputulema on todennäköisempi kuin toinen silkan fysiologian vuoksi?

Voisi olla koulutusjärjestelmän, työmarkkinoiden, talouspolitiikan, sosiaalipolitiikan ja laajemmin ottaen koko yhteiskunnan etu, että lähdetään liikkeelle tosiasioista. Faktat taas löytyvät vain sallimalla kaikenlaiset kysymykset, tulokulmat ja menetelmät ilmiöiden tutkimiseen. Jos pystymme hyväksymään sen, että ikä ei ole pelkkä sosiaalinen konstruktio tai ”vain numero”, voinemme elää senkin kanssa, että yksilöiden, sukupuolten tai kokonaisten sukujen erot ovat peräisin osin solutasolta, eivät yhteiskunnan rakenteista. Yhtäläisiä ihmisoikeuksia ja tasavertaisuutta lain edessä on mahdollista ja pitää vaalia, vaikka kävisi ilmi, että biologia vaikuttaa myös henkiseen suorituskykyyn, persoonaan tai mielenkiinnon kohteisiin.

Nyt takaisin siihen Soininvaaran varsinaiseen asiaan eli työmarkkinoihin ja niiden toimivuuteen. Itse tekisin näillä näkymin oikein mielelläni töitä vaikka hautaan asti, jos terveyttä piisaa, pää pelaa ja työnantaja siitä hyötyy. Jos työnantaja haluaa tarjota panoksestani alempaa palkkaa kuin kolmekymmentä vuotta nuoremmalle ja nopeammalle, tehköön niin. Lupaan omalta kohdaltani ainakin harkita asiaa. Aion myös pitää puoleni siinä epätodennäköisessä mutta aivan mahdollisessa tapauksessa, että yltäisinkin jossain asiassa parempaan suoritukseen kuin samasta paikasta kilpaileva milleniaali. Aika monia taitoja kun voi mitata ja testatakin.

Mai Allo
Valt.lis,
LuK Tietokirjailija,
sekatyöhenkilö