Ulvilan kaupunginvaltuusto päätti kokoomusvetoisella poliittisella päätöksellä, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi, kuten Satakunnan Kansa asiasta uutisoi 13.11.2017 ja kuten Iltalehti artikkelissaan kirjoittaa. 

Kyse on opetushallituksen Tasa-arvotyö on taitolaji: Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa (Opetushallitus, 2016) -opettajanoppaasta, joka ohjaa ja velvoittaa opettajat kautta koko Suomen koulujen ja kaikissa oppiaineissa sitoutumaan myönteisessä mielessä gender-ideologian istuttamiseen koululaisten ja opiskelijoiden mieleen. Opas siis edellyttää, että kouluissamme sitoudutaan niin sanottuun kolmannen sukupuolen käsitteeseen ja uskomukseen sukupuolten moneudesta, vaikka Suomen laki ei tällaisia käsitteitä tunnekaan.

Opetushallituksen gender-ideologisen oppaan katsotaan nauttivan virallista arvovaltaa, koska sen on julkaissut opetushallitus ja koska sen laatijat edustavat opetushallituksen virkamiesstatusta.

Ilta-Sanomien 15.12.2015 julkaistun artikkelin ”Opetushallituksen uusi opas ottaa huomioon kolmannen sukupuolen” mukaan opetushallituksen opetusneuvos ja oppaan laatijakuntaan lukeutuva Liisa Jääskeläinen toteaa oppaan kirjausten perustuvan ”pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin”.

Jääskeläinen katsoo Ilta-Sanomien artikkelin mukaan näin:

”Olemme kunnioittaneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä edustavien järjestöjen todistusaineistoa, jos nyt niin sanoisi. Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se on suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen”.

Opetushallituksen opetusneuvos Jääskeläisen lauseet avaavat selkeästi ja varsin avoimesti sen, mistä gender-oppaan ideologisissa linjauksissa on kysymys. Ne eivät nojaa mihinkään objektiivisen tieteelliseen todistusaineistoon, vaan tiettyjen aatteellis-maailmankatsomuksellisten ja ideologisten järjestöjen tarjoamaan omaan ”todistusaineistoon”, joka puolestaan nojaa ”kokemukseen” eli näiden järjestöjen ideologiset uskomukset ja poliittiset pyrinnöt jakavien ihmisten omaan yksilölliseen kokemukseen ja mielenmaisemaan.

Oppaassa ei alun alkaenkaan ole kyse kovista tieteellisistä faktoista, vaan kokonaan toisenlaiseen kategoriaan kuuluvasta ilmiöstä eli sen toteamisesta, että tietyn poliittis-ideologisen aateryhmän aktiiviedustajien uskomukset ja ”kokemukset” jotenkin erityisesti ”ansaitsevat” osakseen ”kunnioitusta”.

Pääasiallisin ”sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen” edusjärjestö on toki SETA, joten opetushallituksen gender-oppaan ”kunnioittama” todistusaineisto on peräisin SETA:n ohjelmapapereista. On siis juuri siten, kuin eläkkeellä oleva rehtori ja Ulvilan valtuuston KD-edustaja Mario Heinilä yllä linkitetyn Iltalehden artikkelin mukaan totesi, eli opetushallituksen opas on ”SETA:n propagandaa”.   

Tällä tosiasialla ei kuitenkaan ole Ulvilan valtuuston näkökulmasta ollut merkitystä, mitä ilmeisimminkin siitä syystä, että on katsottu opetushallituksen oppaan nauttivan virallista ”puolueettoman objektiivista” virkamiesarvovaltaa.

Lokakuun lopussa asiaa Ulvilan valtuustossa käsiteltäessä sivistyslautakunnan kokoomuslainen puheenjohtaja Tuomo Vanhatalo katsoi, että tulee ”hyväksyä erilaisuus” ja että Ulvilassa ”me teemme juuri niin kuin opetushallitus määrittelee”.

Mutta entä jos tilanne onkin sellainen, että opetushallituksen virkamiesarvovallalla tosiasiallisesti ajetaan SETA:n ideologista gender-ohjelmaa ja ideologista politiikkaa? Entä jos virkamies onkin samalla SETA-henkinen gender-aktivisti? Mielenkiintoinen kysymys on myös, missä, milloin ja kenen valtuuttamana omaa lajiaan olevaa ääri-ideologiaa ja äärimielipiteitä viljelevä SETA on Suomessa nostettu käytännössä viralliseksi ja arvovaltansa kannalta lähes viranomaisstatusta nauttivaksi ihmisoikeusjärjestöksi, jolla on kaikkia osapuolia velvoittava veto-oikeus kaikkiin sellaisiin näkemyksiin, tulkintoihin ja poliittis-juridisiin ratkaisuihin, jotka ovat ristiriidassa SETA:n ideologis-poliittisten tavoitteiden kanssa?

Se, mistä gender-ääri-ideologiassa on kyse, selviää esimerkiksi asiantuntijalausunnostani Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle 27.4.2017 koskien kansalaisaloitetta äitiyslain säätämiseksi. Lausunnon ensimmäisessä alaviitteessä määrittelen seuraavasti:

”Gender-ideologialla tarkoitetaan ohjelmallista näkemystä siitä, että ihmisen sukupuolisuus on yksilöllisesti muokattavissa oleva sosiaalinen rakennelma, jota ei voi eikä pidä samaistaa biologis-ruumiillisen sukupuolen kanssa. Gender-ideologian välittömät juuret ovat 1960–70 -lukujen niin sanotun toisen aallon feminismin radikaaliajattelussa sekä Johns Hopkins -yliopistossa vuodesta 1951 vaikuttaneen lääketieteellisen psykologian professorin ja sukupuolenvaihto-operaatioihin ja transgenderismiin erikoistuneen John Moneyn (1921–2006) ajattelussa.”

”Money kehitti sekä seksuaalisen orientaation että sukupuolen käsitteen gender-sanan merkityksessä. Kansainvälinen joukko HLBTIQ-intellektuelliaktivisteja kokoontui 2000-luvun alussa Indonesian Yogyakartaan muotoilemaan gay- ja gender-ideologian vaatimukset juridisesti sitovien kansainvälisoikeudellisten ihmisoikeuksien muotoon. Näin syntyivät niin sanotut Yogyakartan periaatteet vuonna 2007.”

”International Gay and Lesbian Human Rights Commission kokoontui vuonna 2011 juhlistamaan Yogyakarta-periaatteiden edistämisen alkamista An Activist’s Guide to The Yogyakarta Principles -aktivistioppaan linjausten mukaisesti. Vuonna 2010 ilmestynyt An Activist’s Guide on Yogyakarta Principles in Action -organisaation tuottama. Kyseessä on opas Yogyakarta-periaatteiden muotoilemaan juridiikkaan ja sen soveltamisen aktiiviseen edistämiseen globaalisti.”

”Yogyakartan periaatteiden ja niihin johdattavan oppaan mukaan gender identity eli sukupuoli-identiteetti on yhtä kuin ’jokaisen henkilön syvästi tuntema sisäinen ja yksilöllinen kokemus sukupuolestaan, joka vastaa tai ei vastaa sitä biologista sukupuolta [sex], joka henkilölle on syntymässä annettu.’ Gender-ideologian mukaan sukupuoli, gender, on siten luonteeltaan yksilöllistä tunnetta ja kokemusta. Gender-ideologiasta ja sen epävirallisen yksityisestä mutta samalla kuitenkin ohjelmallisesta ajamisesta sekä YK:n että EU:n virallisesti hyväksymien ihmisoikeusasiakirjojen ja -sitoumusten sanallis-käsitteelliseen sisältöön katso tarkemmin Kuby, Gabrielle, The Global Sexual Revolution: Destruction of Freedom in the Name of Freedom (Kettering: LifeSite, 2015).”    

Kuten käy ilmi vuodelta 2007 olevan virallisen The Yogyakarta Principles -dokumentin sivulta 35, näitä sateenkaari- ja gender-aktivistisia radikaaliperiaatteita oli laatimassa myös suomalainen ihmisoikeusjuridiikan professori Martin Scheinin, jonka aatteellinen tausta on avoimen marxilainen ja jota tälläkin hetkellä pidetään Suomen arvovaltaisimpiin ihmisoikeus-, tasa-arvo-, vihapuhe- ja perustuslakijuridiikan asiantuntijoihin lukeutuvana.

Nimenomaan professori Scheininillä oli keskeinen rooli Suomen perustuslakia uudistettaessa 2000-luvun alussa ja useilta osiltaan Suomen nykyisen perustuslain sanamuodot ovat peräisin häneltä. Professori Scheininin edustama perusoikeusfundamentalistinen kulttuurimarxilainen vaikutus on ollut tuntuvaa paitsi nykyisen perustuslain sanamuotoihin ja perusoikeudelliseen sisältöön myös niihin juridisiin tulkintoihin, joihin eduskunnan perustuslakivaliokunta on eri asiayhteyksissä päätynyt.

Joka tapauksessa on syytä ymmärtää selvästi se, että DEMLA-taustaisen professori Scheininin ja muiden kulttuurimarxilaisten perusoikeusjuristien esittämät syvästi ideologiset perusoikeusfundamentalistiset perustuslakitulkinnat ovat se juridinen väline, jolla on varsin menestyksellisesti onnistuttu luomaan vaikutelma siitä, että perinteiset länsimaiset ihmisoikeussitoumukset ja suomalainen perustuslaillisuus velvoittaisivat kaikki – jopa sananvapauden ja uskonnonvapauden kustannuksella – edistämään paitsi avointen rajojen monikulttuurimaahanmuuttoa myös homoseksuaalista käyttäytymistä ja gender-ideologiaa ja pitämään näitä julkisena yhteiskunnallisena hyvänä.    

Kannattaa myös katsoa AlfaStudion 7.9.2017 käyty ”Vanhemmuus ja lasten oikeudet 2010-luvulla” -keskustelu ja 3.11.2017 käyty ”Sananvapaus. Mitä on vihapuhe?” -keskustelu, jossa ottaa sananvapauden puolesta vahvasti kantaa kansanedustaja ja presidenttiehdokas Laura Huhtasaari, joka on presidenttiehdokkaiden joukossa samalla myös ainoa, joka selkeästi ottaa kantaa gender-ääri-ideologiaa vastaan ja puolustaa konservatiivisia arvoja yleensä ja erityisesti perinteistä avioliittoa, perhettä sekä mieheyttä ja naiseutta.   

Gender-ideologian mukaan me tarvitsemme nyt ”lainsäädäntöä, jossa sukupuolen vahvistaminen perustuu itsemääräämisoikeuteen eikä ulkopuolelta saneltuun arvioon”, kuten kirjoittaa transihmisten oikeuksiin erikoistunut Amnesty Internationalin neuvonantaja Sakris Kupila Helsingin Sanomien Vieraskynä-artikkelissaan ”Translain uudistamista ei saa enää viivyttää” 15.11.2017.

Tällaisen ääriuskomuksen mukaan ihminen voi siis itse määrätä oman sukupuolensa. Tällainen määrääminen tapahtuu subjektiivisen kokemuksen, tunteen sekä valitsevan ja vaihtelevan inhimillisyksilöllisen tahtotilan voimalla. Juuri tämän todellisuudenvastaisen ääriuskomuksen istuttamista koululaisten mieliin SETA ja sen myötä opetushallitus vaativat nyt meillä Suomessakin.

Ongelmallista on kuitenkin toki se, miksi vain sukupuoleni olisi itsemääräämisoikeuteni käskettävissä ja määriteltävissä? Miksi kaikista mahdollisista antropologisista ulottuvuuksista vain sukupuoli? Eikö minulla ole ihmisoikeus myös määrätä esimerkiksi pituuteni, painoni, rotuni, syntymäpaikkani ja ikäni?

Onhan tiedostaville kulttuurimarxistiprofessoreille selvinnyt jo sekin, että matematiikkakin on pelkkä valkoisen etuoikeuden ja ylivallan suojissa keinotekoisesti rakennettu valtapesäke, joka on dekonstruoitava ja jonka kahleista ihmiset on vapautettava, koska mitäänhän ei voida tietää objektiivisesti – paitsi tietenkin postmoderni gender-ideologinen ääritotuus, joka on pakotettava lakisääteiseksi. Pituus, paino ja ikä ovat vain matemaattisia suureita, numeroita, lukuja, jotka näin ollen ovat ihmisen konstruoimia ja siten muutettavissa olevia, joten minulla täytyy olla määräämisoikeus niihinkin. Mitään objektiivista ei näihinkään voi eikä saa sisältyä.

Jos koen ja tahdon, että en ole syntynyt Turussa, vaan Tampereella, niin sitten minä olen Tampereella syntynyt. Kukaan ei saa syrjiä minua eikä harjoittaa vallankäyttöä minua kohtaan määrittelemällä ja ulkopuolelta arvioimalla minut – vaikkapa murteeni ja puheeni intonaation pohjalta – syntyperältäni turkulaiseksi. Eikä varsinkaan silloin, jos koen olevani tamperelainen. Yhtä selvää pitäisi olla senkin, että myös rotuni täytyy olla oman itseni määrättävissä ilman minkäänlaisten objektiivisten tosiasiaseikkojen häirintää, koska rotujenvälisyyskokemus, ”interracialism”, on sekin jotakin sellaista, jota joku kovasti kokee, samoin kuin ”lajienvälisyyskin”.

Hyvän kuvan gender-ideologiasta ja sen vakavista sisäisistä ristiriidoista saa Celina Durginin National Review -julkaisussa 20.5.2016 ilmestyneestä artikkelista ”Making Sense of Transgenderism: The gender theory now driving policy is filled with internal contradictions”.

Mutta nyt siis kulttuurimarxilaiset gender-aktivistit vaativat pakottavan juridiikan voimalla, että Suomenkin kouluissa täytyy ottaa käyttöön esimerkiksi seuraavat erilaisia sukupuolia kuvaavat käsitteet:

cis-ihminen eli mies tai nainen, joka ei koe itseään transihmiseksi, intersukupuoliseksi tai muunsukupuoliseksi ja ilmaisee sukupuoltaan syntymässä määritellylle sukupuolelleen ominaisella tavalla; agender eli sukupuoleton tai neutraaliksi itsensä kokeva ihminen; bigender eli ihminen, jossa yhdistyy kaksi sukupuolta; demigender eli ihminen, joka kuuluu osittain johonkin sukupuoleen; genderfluid eli ihminen, jonka sukupuoli on liukuva ja muuttuva; genderqueer eli ihminen, jonka sukupuoli on ylipäätään ei-normatiivinen; intergender eli ihminen, jonka sukupuoli on miehen ja naisen välissä; ei-binäärinen eli ihminen, joka ylipäätään ei ole vain mies tai nainen tai polygender eli ihminen, jolla on samaan aikaan monta sukupuoli-identiteettiä. Oikeaoppisen gender-ideologian mukaan tällaisia erilaisia sukupuolia on kymmenittäin ja loppujen lopuksi niin monta kuin on vapaasti valitsevia ja tahtovia ihmisyksilöitä.

Tässä lyhyessä videossa saksalainen AfD-poliitikko Steffen Königer osoittaa Brandenburgin osavaltioparlamentissa havainnollisesti sen, mihin poliittisesti korrektin gender-ideologian tosissaan ottaminen käytännössä johtaa.

Perusajatus tällaisten keinotekoisten kielellisten uustermien kehittelyssä ja julkisessa käyttämisessä ja lakisääteisessä käyttöönottopakossa on se kielellisen konstruktivismin perusajatus, että todellisuus on kielellistä ja kun kieli ja käsitteet vaihdetaan tai luodaan uusiksi, vaihdetaan samalla todellisuus orwellilaisesti joksikin toiseksi ja muutetaan ja luodaan juuri sellaiseksi kuin rakentajat haluavat.

Tämähän oli myös Leninin ja Stalinin korostama vallankumousmenetelmä: paras väline vallankumouksen tekemiseen on sanakirja. Muutetaan ihmisten käyttämät kieli ja termit ja pakotetaan uustermit normatiivisiksi, jolloin ihmisten mielet ja ajattelu saadaan vallatuiksi ja siten ihmiset ja heidän käyttäytymisensä ja näiden myötä koko yhteiskunta muutetuksi haluttuun suuntaan. Tällaisesta vallankumouksellisesta muuttamisesta on nyt Suomenkin kouluissa kyse. Siitä, miten tämä käytännössä tapahtuu, lue 22.5.2016 päivätystä blogitekstistäni Gender-vallankumousta lietsotaan nyt avoimesti kouluihimme.    

Hyvä ajankohtainen esimerkki gender-ideologian juurruttamisesta koululaisten mieliin on kulttuurimarxilaisen rappioräppäri Palefacen eli Karri Miettisen kirjoittama ja Timo Hietalan säveltämä koululaisooppera Ihmepoika A, joka kiertää kuluvan syksyn 2017 aikana 80:ssä koulussa ympäri Suomen ja julistaa koululaisille sanomaa avointen rajojen ja monikulttuurisuuden suotavuudesta, syyllistää suomalaisia rasistisista ennakkoluuloista ja hallitusta taloudellisista leikkauksista ja kertoo ilosanomaa siitä, miten suomalaista kulttuuria rikastuttava alaikäinen turvapaikanhakija kykenee muuttamaan kaiken paremmaksi ja siitä, että kukin voi olla ja kunkin tulee saada olla mitä haluaa eli tytöt voivat olla poikia ja pojat tyttöjä, jos haluavat.

Uunituoreesti ilmestyneen kirjani Vaarallinen vihreä valhe: Globalistinen ekososialismi historian, tieteen ja Raamatun valossa (Kuva ja Sana, 2017) sivulla 111 kirjoitan seuraavasti:

”Suomen opetusministeriö ja Opetushallitus vaativat, että koululaisten on omaksuttava yhtä hyvin vihreä ilmastonmuutosuskonto kuin myötämielisyys homo- ja transgender-ideologiaa kohtaan. Nämä molemmat vaatimukset noudattavat täsmälleen sitä, mitä ekovihreän globalistisessa Maapallon Peruskirjassa arvovaltaisesti käsketään. Nyt jos koskaan vanhempien täytyy olla selvillä siitä, mitä kouluissamme todella tapahtuu”.  

Kouluissamme järjestettäviä tytöt pukeutuvat pojiksi ja pojat tytöiksi -teemapäiviä on myös syytä arvioida kaiken edellä esitetyn valossa.

Hyviä lähteitä tällaisen perustellun arvion tekemiseksi ja ajankohtaisten koulumaailman ilmiöiden ymmärtämiseksi ovat esimerkiksi seuraavat:

Kirjat Juha Ahvio, Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013); E. Michael Jones, Libido Dominandi: Sexual Liberation and Political Control (St. Augustine’s Press, 2000); Ashley McGuire, Sex Scandal: The Drive to Abolish Male and Female (Regnery, 2017); artikkelit Marko Hamilo, ”Sukupuolierosta sukupuolirooleihin: Mitä biologian kiistämisestä seuraa”. Epäneutraali sukupuolikirja: Puheenvuoroja sukupuolikysymyksistä. Toim. Simo Grönroos (Suomen Perusta, 2016), 83–96 ja samassa kirjassa sivuilla 99–117 julkaistu Mustan Orkidean artikkeli ”Sukupuoli, identiteetti ja vaarallinen gender-ideologia”; sekä internetartikkelit Peter Beyerhaus, Resist Gender Ideology! 15.12.2014 ja John-Henry Westen, Gender Ideology and Other Dogmas of the New Global Order 7.5.2016.

On selkeästi todettava, että gender-ideologian soveltaminen on lääketieteen näkökulmasta erittäin turmiollista ja tuhoisaa lapsille. Esimerkiksi lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen perustelee Ilta-Sanomien 14.11.2017 artikkelissa ”Jari Sinkkonen ei ymmärrä, miksi lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi: ’Nämä asiat eivät lähde lapsesta’” hyvin gender-ideologiaan kriittisesti suhtautuvan kantansa.

Sitä, miksi kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolon todellisuudella on todellakin väliä ja merkitystä, etenkin lasten kannalta, perustelee kattavasti myös psykologian tohtori ja lääkäri Leonard Sax kirjassaan Why Gender Matters. Second Edition. What Perents and Teachers Need to Know About the Emerging Science of Sex Differences (Harmony Books, 2017).

Kuten The American College of Pediatricians -lastenlääkärijärjestön artikkelissa Gender Ideology Harms Children marraskuulta 2017 tiiviisti ja dokumentoidusti perustellaan, gender-ideologian vaatimien menettelyiden soveltaminen vahingoittaa tuhoisasti lapsia ja nuoria.

Gender-ideologia tuhoaa lapsemme, jos gender-ääri-ideologian annetaan lopullisesti vallata päiväkodit ja koulut.