Otsikon mukainen vaikutelma syntyy, kun lukee Ylen 19.11.2019 päivättyä artikkelia ”Vasemmistoprofessori paimensi opiskelijoita ottamaan Mannerheimin kuvan pois kokoustilan seinältä – myös selfiekisalle tuli loppu ”. Kommunistitaustainen ja aktiivisesti vasemmistoliiton politiikkaa ajava professori Vesa Puuronen katsoo etuoikeudekseen velvoittaa opiskelijat poistamaan Suomen marsalkka Mannerheimin kuvan julkisesta tilasta, koska marxilaisen historiantulkinnan mukaan Mannerheim ja hänen henkilönsä symboloimat perinteiset suomalaiset arvot ovat olleet ja edelleen ovat pahuutta edustavia.  

Puurosen kommunistiset uskomukset ja tulkinnat ovat historiallisesti toki kestämättömiä ja virheellisiä, kuten aiheen asiantuntijat tuovat esiin Ilta-Sanomien 21.11.2019 päivätyssä artikkelissa ”Historioitsijoilta suorat sanat Mannerheim-tehtävästä tyrmistyneelle professorille: ’Tässähän on kysymys sensuroinnista’”. 

On selvää, että Puuronen katsoo kommunistiseksi etuoikeudekseen häpeämättömän irvokkaiden sensuurivaateiden esittämisen. Puuronen lukeutuu siihen samaan sananvapauskontrollia ja -sensuuria vaativien kommunistivaikuttajien asiayhteyteen, jota selostan Sananvapaus uhattuna Suomessa: vihapuhe, ihmisoikeudet ja media (Kuva ja Sana, 2. painos 2019) -kirjani seitsemännen pääluvun ”Perustuslaillisuuden merkitys” sivuilla 129–147.

Viittaamaani sensuuri- ja sananvapausrajoitusilmiökokonaisuuteen liittyy nyt Suomessa meneillään oleva vyörytys Raamatun siteeraamisen ja siteeratun kanssa samaa mieltä olemisen kriminalisoimiseksi marxilaiseen viharikos- ja vihapuheoikeusfilosofiaan tukeutumalla.

Merkille pantavaa on, että selkeästi havaittavissa oleva isommalle vaihteelle siirtyminen sananvapausrajoitushankkeiden ajamisessa on toteutunut uuden punavihreän hallituksen ryhdyttyä toimiinsa. Kaikenlaisilla kommunisteilla ja kulttuurimarxilaisilla näyttää varsinkinkin nyt olevan selkeä etuoikeus ajaa aktiivisesti sensuurihankkeitaan, etenkin DEMLA-henkisen oikeuslaitoksen ja lainsäädännön avulla. 

Kannattaa lukea huolellisesti Helsingin Sanomien 20.11.2019 päivätty laaja artikkeli ”Raamattu-siteeraus voi olla rikos, sanoo valtakunnansyyttäjä”, jonka sähköistä versiota on jonkin verran täsmennetty painettuun verrattuna. 

Erinomaiset kommentit tuohon Hesarin artikkeliin tarjoavat teologian maisteri Pasi Turusen 20.11.2019 Patmos-bloginsa ”Hesarin valeuutinen Paavalista ja Räsäsestä” -artikkeli sekä Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Timo Eskolan 20.11.2019 Dosentin kammiosta -bloginsa ”Paavalin kuviteltu tappokäsky: kannattaako Räsänen homoseksuaalien surmaamista?” -artikkeli. Näiden artikkeleiden teemoja tarkastelen itse raamattuteologian ja pelastushistorian kokonaisnäkökulmasta kirjani Avioliitto ja perhe: Jumalan paras ihmiselle (Kuva ja Sana, 2013) sivuilla 94–109.

Erinomaisen kokonaisanalyysin Suomessa nyt etenevästä juridisesta kehityksestä tarjoavat Suomen Uutiset 20.11.2019 artikkelissaan ”Vihapuhesyyttäjä pitää Raamatun siteeraamista rikoksena ihmisyyttä vastaan, mutta taannehtivat tuomiot ovat laillisuusperiaatteen vastaisia” sekä päätoimittaja Matias Turkkila Suomen Uutisten artikkelissa 20.1.2019 ”Päätoimittajalta: valtakunnansyyttäjä Toiviaisen tulkinnat laillisuusperiaatteen vastaisia – ilmiselvänä tarkoituksena toisinajattelijoiden kampittaminen”.

Kyse on juuri siitä, mikä nostetaan esiin Suomen Uutisten artikkelissa 20.11.2019 ”Taannehtiva vihapuhejahti kiihtyy – Oikeuskansleri kehottaa suomalaisia poistamaan vanhoja kirjoituksiaan”.

Nyt on syytä olla selkeästi selvillä siitä, että meneillään oleva ennakkotapauksia hakeva sensuurivyörytys ja juridinen aktivismi kumpuaa kulttuurimarxilaisen identiteettipolitiikan kehyksistä ja teoreettisista lähtökohdista ja näiden etuoikeutetuiksi ja ainoiksi sallituiksi olettamisesta. Mistä identiteettipolitiikassa on kyse? Tähän kysymykseen tarjoaa hyvän vastauksen ”Identiteettipolitiikka mennyt överiksi – jopa Obama säikähti?” -artikkeli 20.11.2019 Suomen Uutisissa. 

USA:ssa meneillään olevan kulttuurimarxilaisen ja sosialistisen identiteettipoliittisen aktivismin mielettömän ja tuhoisan luonteen selostaa asiantuntevasti puolestaan Donald Trump Jr. tuoreessa kirjassaan Triggered: How the Left Thrives on Hate and Wants to Silence Us (Center Street, 2019).

Juuri tästä on kyse: vasemmisto haluaa, niin USA:ssa kuin Suomessakin, vaientaa kaiken poliittisyhteiskunnallisen ja hengelliskulttuurillisen vastustuksen omaa kulttuurimarxilaista utopiatotalitarismiaan kohtaan ja ylipäätään sananvapauden ja uskonnonvapauden.

Tällaiset hankkeet on pysäytettävä ja kaikenlaiset kommunistiset etuoikeusluulottelut on karistettava. 

Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari kirjoittaa erittäin osuvasti Suomen Uutisten 20.11.2019 kolumnissaan ”Kristillisyys on uhattuna, kansallista luterilaista perintöä ollaan murentamassa”, joka kokonaisuudessaan kuuluu seuraavasti:

”Suomi on ollut sydänkeskiajalta lähtien osa Euroopan kristillistä sivilisaatiota. Kristinusko on näiden monien vuosisatojen aikana vaikuttanut keskeisellä tavalla suomalaiseen kulttuuriin, taiteeseen ja siihen, miten yhteiskunta on järjestäytynyt. 1500-luvun uskonpuhdistuksen myötä Suomesta tuli luterilainen. Luterilainen käänne maassamme johti muun muassa siihen, että Mikael Agricola käänsi Uuden testamentin ensimmäistä kertaa suomeksi.”

”Luterilainen etiikka ja mentaliteetti on monilla tavoin juurtunut hyvin syvästi osaksi suomalaisuutta. Tästä syystä on huolestuttavaa, miten nopeasti tätä kansallista luterilaista perintöä ollaan murentamassa. Tuoreen apulaisoikeusasiamiehen päätöksen mukaan kouvolalaisen koulun joulujuhlaa ei ole luvallista järjestää kirkossa, koska se loukkaa uskonnonvapautta ja yhdenvertaisuutta. Apulaisoikeusasiamies samassa päätöksessä paheksui myös eräiden muiden alueen koulujen uskonnollisia aamunavauksia ja kiirastorstain kirkkovierailuja.”

”Suomessa on harjoitettu viimeiset 30 vuotta niin kutsuttua monikulttuurista yhteiskuntapolitiikkaa, jossa vähemmistöjen kulttuureja tai uskontoja, erityisesti islamia, keinotekoisesti pönkitetään valtiovallan aktiivisin toimin. Samalla suomalainen kulttuuri ja luterilainen perintömme joutuu perääntymään ja sen vaalimista pyritään vaikeuttamaan.”

”Jos riistämme lapsiltamme oikeuden vaalia omaa suomalaista ja luterilaista perimäämme, teemme heistä vailla mitään kulttuurisia kiinnepisteitä omaavia eksyksissä olevia yksilöitä. Tilanteen tekee erityisen hankalaksi silloin, kun nämä uskonnollis-kulttuurisista juurista tietämättömät lapset kohtaavat maahanmuuttajanuoria, joita on valtiovallan toimesta kannustettu olemaan ylpeitä omasta taustastaan. Yleisesti yhteiskunnan tasolla ei ole kestävää, jos Suomella ei ole yhteistä johtokulttuuria, jota kohti kaikki väestöryhmät orientoituisivat.”

”Suomessa on syytä tehdä nyt ryhtiliike ja alettava vaalimaan ja vahvistamaan suomalaista kristillistä arvomaailmaa. Loukkaamatta kenenkään uskonnottoman vakaumusta maamme kouluissa olisi pyrittävä aidosti sivistämään lapsia kristillisyyden perinnöstä yhteiskunnallemme. Kouluissa järjestetyt juhlat, jotka sisältävät kristittyjä elementtejä, täytyy jatkossa olla sallittuja myös kirkon tiloissa. Monille suomalaisille koulujen kevät- ja joulujuhlat kuuluvat rakkaimpiin lapsuuden muistoihin, eikä tätä iloa saa riistää lapsilta väärin ymmärretyn suvaitsevaisuuden nimissä. Yleisesti väestöryhmien välisissä suhteissa tulee luopua keinotekoisesta ja segregaatiota lisäävästä monikulttuurisesta politiikasta ja kannustaa suomalaisen valtakulttuurin omaksumiseen.”