Ilkka-lehdessä 5.8.2017 julkaistussa kolumnissa Patrick Le Louarn kirjoittaa, että vaalitappioiden jäljiltä Marine Le Pen ja hänen Front National-puolueensa ovat liki hävinneet poliittiselta kentältä, harvoja ponnettomia julkilausumia lukuunottamatta.

Le Louarn kuitenkin veikkaa, että populistiselle ulkomaalais- ja islam-vastaiselle puolueelle on kuitenkin avautumassa uusi mahdollisuus nousuun, koska aiemmin maltillisesti rivimuslimeihin suhtautuneet ranskalaiset ovat lyhyen ajan sisällä muuttaneet kantaansa. Pääsyynä tähän on, että maltillisetkin muslimit osoittavat yhä selvemmin vaatetuksellaan, käytöksellään ja suhtautumisellaan haluavansa olla omissa porukoissa.

Ranskan katukuvassa ja palveluammateissa naisilla näkee yhä enemmän mustia kaapuja aikaisempien, enemmänkin perinteen vuoksi käytettyjen värikkäiden huivien sijaan. Nykyisin huivikin on lähes poikkeuksetta selvästi uskontoon viittaava musta ja murkkuikäiset tytötkin seuraavat aikuisten esimerkkiä. Lisäksi kouluikäiset keskustelevat lähijunissa ja metroissa äänekkäästi islaminuskon erinomaisuudesta.

Le Louarn kertoo keväällä julkaistusta laajasta tutkimuksesta, joka suunnattiin Ranskassa asuville nuorille, jotka omaavat pohjoisafrikkalaiset sukujuuret usean polven takaa. Alle 25-vuotiaista miehistä yli 50 prosenttia kannattaa naisten pukeutumista niqabiin tai burkaan ja 28 prosenttia on moniavioisuuden kannalla. Naisista taas 43 prosenttia vaatii uimahalleihin eri vuoroja naisille ja miehille eikä 41 prosenttia halua antaa poskipusua miehelle. Sukupuoleen katsomatta yli 70 prosenttia vaatii kouluruokailuihin halal-vaihtoehtoa.

Raine Tiessalo kirjoitti UP-lehdessä jo vuonna 2011, että Ranskassa ei käydä käytännönläheistä, taloutta koskevaa julki­sta keskustelua. Yhteiskunnallista keskustelua käydään joko pienistä, mutta tunteita herät­tävistä asioista, joihin poliitikot voivat vaikuttaa, tai keskustellaan aiheista, jot­ka ovat niin ideologisia tai maailmaasy­leileviä, että pragmaattisuus ja konkretia jäävät puuttumaan. Tiessalon mukaan on oireellista, että vuosikymmenten pahimmassa talousahdingossa kärsivässä Ranskassa on keskusteltu vuosikausia siitä, pitäisikö islamilaiset burka-asut kieltää julkisilla paikoilla. Maassa oli 2011 Tiessalon arvion mukaan kaksituhatta burkaan pukeutuvaa naista, mutta aihe on peittänyt alleen kaiken rationaalisen keskustelun velkaongelmasta.

Ehkäpä kyseessä ei olekaan niin pieni ja mitätön ongelma, kuin väitetään, koska jos näin olisi, miksi aihe edelleen puhuttaa Ranskanmaalla? Ja mitä ilmeisimmin kyse ei enää ole vain kahdestatuhannesta burkaan pukeutuvasta naisesta. Le Louarn kirjoittaa, että monet merenrantakunnat ovat yrittäneet eri tavoin kieltää uimarannalla täyspukeissa esiintymisen ja uimisen, mutta huonolla menestyksellä; Laki edellyttää vain, että kasvot ovat näkyvillä ja vaatetus säädyllinen, joten ei voida vaatia, että maassa maan tavalla. Tämä olisi kuitenkin lailla muutettavissa, jos poliittista tahtoa löytyy.

Le Louarn päättää kolumninsa toteamalla, että jos Front National-puolue silottelee lausuntojaan ja tarkistaa hiukan suhtautumistaan EU:hun, niin ”siitä tullee salonkikelpoinen.”

Saman suuntaisen päätelmän Ranskan suverenistien noususta tekee Sakari Linden 4.8.2017 Facebookissa kirjoittamalla, että ”Emmanuel Macronin hyvin nopea suosion lasku 36 prosenttiin kertoo selvää kieltä siitä, että tie voi seuraavaksi olla auki kansalliselle rintamalle tai muulle Ranskan itsenäisyyttä kannattavalle poliittiselle voimalle. Macron oli Ranskan globalistien viimeinen oljenkorsi vanhojen valtapuolueiden menetettyä uskottavuutensa.”

Ranskassa on ollut viimeksi ylijäämäinen budjetti vuonna 1974, ja maassa on haluttu pitää yllä velkarahalla rakennettua hyvinvointiyhteiskuntaa, mutta on tullut hetki, jolloin mitä ilmeisimmin Macronin on myönnettävä kansalle, ettei keisarilla ole vaatteita, vaan burka. Ranskassa mitä ilmeisimmin keskustelu jatkunee keisarin vaatteista ja velkaantumisesta ja seuraamme tilannetta suurella mielenkiinnolla.

Piia Kattelus, Kansalaispuolueen varapuheenjohtaja