Helsingin Sanomat teki jutun siitä kuinka kuka tahansa voisi vähentää ympäristöjalanjälkeään kymmenellä prosentilla. Luin jutun ja jäin ihmettelemään kuinka paljon olen itse vähentänyt jalanjälkeäni, vaikka en ole tietoisesti toteuttanut ensimmäistäkään lehden listaamista toimenpiteistä.

Seuraavassa lehden (tai oikeammin jutussa haastatellun "resurssiasiantuntijan") listaus. Ja jokaisen kohdan jälkeen oman käytökseni kuvaus.

1. Kokeile vegaaniruokia eli ruokia, joissa ei ole lainkaan eläinperäisiä aineksia.

Syön monipuolisesti sekaruokaa. Erityisesti kiinnitän huomiota siihen, että salaatiosat ovat vitamiinien ja hivenaineiden saannin kannalta riittävän monipuolisia.

Kesäisin syön myös runsaasti itse pyytämääni kalaa. Kalastaessani käytän soutuvenettä tai kävelen jokien rantoja. En aio siirtyä vegaaniruokiin, koska ihminen on luontaisesti sekasyöjä. Lisäksi liha ja kala maistuvat paremmalta kuin kasvikset, eli luovat elämälle laatua.

2. Vähennä ajamista omalla autolla.

Ajan autolla jonkin verran, koska minulla on suomalaiseen tapaan mökki, jossa käyn kesäisinä viikonloppuina ja lomalla. Lisäksi käyn autolla viikoittain kaupassa ja teen vuosittain pari lomareissua kotimaassa. En aio luopua tästä elämäntavasta.

3. Jos siirryt käyttämään työmatkoillasi oman auton sijasta kolmen hengen kimppakyytiä kolmesti viikossa, hiilijalanjälkesi pienenee noin prosentin.

En käytä työmatkoihin autoa. Menen tienaamaan leipääni talvisin julkisilla liikennevälineillä ja kesäisin polkupyörällä. Jälkimmäinen on oleellinen osa omasta kunnostani huolehtimista.

4. Vaihda sähkösopimuksesi tuulisähköön. Muutos pienentää hiilijalanjälkeäsi 5 prosenttia. Jos kotonasi on sähkölämmitys, säästö on suurempi.

Tuulisähkösopimuksilla ei ole merkitystä, koska kaikki sähkö otetaan valtakunnanverkosta, johon sitä tuotetaan monipuolisesti. Pelkän tuulen varaan emme voi jäädä täällä pohjoisissa olosuhteissa, koska myllyt eivät pyöri talvipakkasilla. Minulla ei ole sähkölämmitystä.

5. Pudota kotisi lämpötilaa lämmityskaudella kaksi astetta.

En pudota kotini lämpötilaa, koska lihakseni ovat vanhemmiten alkaneet kipeytyä viileässä. En ole myöskään halukas elämään villapaita päällä tai nukkumaan makuupussissa kotonani. Sellainen alentaisi liiaksi elämän laatua.

6. Vaihda Thaimaan-lomasi Espanjan-matkaan.

En käy lomillani sen enempää Thaimaassa kuin Espanjassakaan. Vietän ne käytännössä aina kotimaassa, mikä toki lisää jonkin verran autoilua kuten edellä jo totesin. En siis lennä lomillani kaukomaille.

Työmatkoja joudun toki jonkin verran tekemään lentäen, mutta olen yrittänyt minimoida myös niitä. Eläkkeelle jäätyäni en usko astuvani enää lentokoneeseen.

7. Jos sinulla on tapana matkustaa joka vuosi viikoksi Thaimaaseen, matkusta vastedes kahdeksi viikoksi joka toinen vuosi.

En edelleenkään matkusta lomalle lentokoneella Thaimaaseen tai muihin vastaaviin lomakohteisiin.

9. Matkusta vaihteeksi muulla tavalla kuin lentämällä.

Kun tätä nyt jankutetaan kerta toisensa jälkeen, niin taidan ihan piruuttani matkustaa ensi vuonna lomallani jonnekin kauas, vaikka Pääsiäissaarille. Ihan vaihteeksi... no en todellakaan viitsi, vitsi vitsi!

Mutta pitäisiköhän seuraava työmatka esimerkiksi nousevaan tieteen suurvaltaan Kiinaan tehdä veronmaksajan piikkiin laivalla tai junalla? Saisi ainakin hyvät päivärahat.

8. Ryhdy sähköntuottajaksi. Asenna katollesi aurinkopaneelit tuottamaan sähköä tai aurinkokeräimet, jotka lämmittävät vettä.

En asu omakotitalossa, joten minulla ei ole paikkaa minne paneelit tai keräimet laittaisin.

10. Osta ikimetsää. Jos sijoitat kerran vuodessa sata euroa aarniometsän suojeluun, ostos kompensoi koko vuoden hiilijalanjälkesi.

Tämä on suositeltava tapa sijoittaa metsien biodiversiteetin suojeluun - siis omalla rahalla ilman veronmaksajan kukkaron suoraa keventämistä. Hiilijalanjälkeen sillä ei kuitenkaan ole kovin pitkäaikaista vaikutusta, sillä ikimetsä ei ole hiilinielu eikä -lähde. Tai muuttuuhan se lähteeksi, jos iskee paha tuuli- tai hyönteistuho.

Tarkennan sen verran, että toki talouskäytöstä rauhoitettu metsä sitoo aikansa hiiltä, kunnes sen kasvu hiipuu. Tässä yhteydessä on hyvä ymmärtää myös se, että talousmetsästä saatavasta tukkipuusta valmistetut rakennukset, huonekalut, koriste-esineet ynnä muut siirtyvät kymmeniksi tai jopa sadoiksi vuosiksi pois hiilen kierrosta. Ja samaan aikaan uudistettu metsä sitoo lisää hiilidioksidia.

Metsiensuojelun hintana on kuitenkin talouskäytöstä kestävästi saatavan suomalaisen hyvinvoinnin pohjan kapeneminen. Juuri nyt tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä talousmetsämme kasvavat puuta selvästi enemmän kuin sitä käytetään.

Mutta mitä muuta teen hiilinielun pienentämiseksi?

Ainakin vastustan Suomen hiilijalanjäljen kasvattamista siirtämällä kehitysmaalaisia tänne pohjoiseen ja olen työssäni siirtynyt mahdollisimman pitkälti paperittomaan toimistoon - vältän esimerkiksi tieteellisten artikkeleiden tulostamista lukemalla ne suoraan tietokoneeni näytöltä. Samoin luen Helsingin Sanomat ja muut lehdet sähköisesti.

Liikuntaharrastukseni eivät myöskään vaadi sisätilojen lämmittämistä vaan tapahtuvat ulkona ja vieläpä paljolti hyötyliikuntana. Käytän myös vaatteeni loppuun siirtämällä ne mökkikäyttöön kun ne ovat kuluneet töissä käytön kannalta kelvottomiksi.

Päätän tämän kirjoituksen toteamalla, että olen tainnut ihan vapaaehtoisilla valinnoillani luoda itselleni elämäntavan, jonka ympäristöjalanjälki on kohtuullisen pieni. Siten en näe tarvetta HS:n "resurssiasiantuntijan" neuvojen noudattamiselle.

Totean kuitenkin, että siirtymällä edellä kuvattuun omaan elämäntapaani, voi jokainen vähentää ympäristöjalanjälkeään ilmeisesti vielä paljon enemmän kuin "resurssiasiantuntijan" neuvoilla. Vai olenko sittenkin väärässä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreiden maahanmuuttopolitiikkaa vahvistettiin ekologista jalanjälkeä kasvattavaksi
Uusiutuvien energianlähteiden kannattavuus ratkaisee
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta