Oulun kaupungin nettisivuilla, otsikon ”Kansainväliset yhteydet” alta löytyy seuraava lause: 

”Kehitetään kaupunkia, jossa kansainvälisyys ja monikulttuurisuus tunnustetaan voimavarana sekä vahvistetaan kaupungin kansainvälistä tunnettuisuutta.”

Edellisessä kappaleessa kerrotaan, että kyse on Oulun kaupungin harjoittamasta strategisesta toiminnasta:

”Kansainvälisen toiminnan tarkoitus on toteuttaa Oulun kaupun​​gin strategista tavoitetta rohkeasti uudistuvana Skandinavian pohjoisena keskuksena.”

Ilkeämpi ihminen voisi todeta, että Oulun kaupungin poliittisen johdon strategisena tavoitteena on hylätä ainakin osittain länsimaisiin arvoihin perustuvan yhteiskunnan rakentaminen ja heikentää samalla erityisesti naisten ja tyttöjen turvallisuutta.

Oulussa paljastuneet tyttöihin ja lapsiin kohdistuneet seksuaalirikokset eivät tulleet yllätyksenä niille, jotka ovat tienneet islamin leviämisen aiheuttamista ongelmista muualla Länsi-Euroopassa. 

Oulun tapaukset ovat herättäneet kysymyksiä myös sen suhteen, pimittääkö poliisi vastaavia rikoksia muilla paikkakunnilla, kuten Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä tai jossain muussa taajamassa.

En väitä mitään, mutta kannattaa muistaa Keskusrikospoliisin edustajan sanat, kun hän totesi, että nyt on nähty vasta jäävuoren huippu. Ja toisaalta tiedossa on, että esimerkiksi Helsingin poliisia on ohjeistettu piilottamaan tausta, kun kyseessä on maahanmuuttaja.

Kansanedustaja Tom Packalen (ps) kirjoitti asiasta blogissaan 8.10.2014: 

”Jo tuolloin [ennen vuotta 2011] maahanmuuttajajengien kantaväestöön kohdistamat hyvin raa’at pahoinpitelyt olivat arkipäivää. Niistä piti kuitenkin tiedotusohjeen mukaan puhua vain tavallisina väkivaltarikoksina ja erityispiirteet piilottaen, koska tekijät kuuluivat vähemmistöön. Kantaväestöön kuuluvien rasistisista rikoksista olisi sen sijaan saanut ja pitänytkin erikseen tiedottaa. Sellaisia ei Helsingissä kuitenkaan juuri ilmennyt.”

Kuten muistetaan, kentän poliiseja ohjeistettiin myöhemmin uudemman kerran, tällä kertaa pimittämään turvapaikanhakijoiden rikollisuutta syyskesällä 2015 alkaneen invaasion yhteydessä. Uusi Lahti –media uutisoi 21.10.2015: 

”Keskustelua on herättänyt mm. poliisilaitoksen päivittäistiedottamista koskeva ohje, jonka mukaan rikoksista uutisoitaessa ”ei mainita epäillyn asemaa turvapaikanhakijana”. Ohjeistuksessa tätä määräystä perustellaan sillä, että turvapaikka-asiat ovat laajasti salassa pidettäviä ja lainmukaista perustetta turvapaikanhakija-statuksen ilmaisuun ei pääsääntöisesti ole.

Linjaus ihmetyttää laitoksen henkilöstöön kuuluvaa pitkän linjan poliisia. Hän epäilee, onko salassapidon tulkintaa venytetty tarpeettoman pitkälle.

- Eihän kenenkään henkilöllisyys paljastu sillä, että hänen sanotaan olevan turvapaikanhakija.

Viestintäohjeistuksessa on myös perusteltu uusia määräyksiä. Viestinnän tavoitteeksi mainitaan turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan edistäminen. Viestinnällä halutaan myös vahvistaa luottamusta poliisin toimintaan ja ehkäistä radikalisoitumista ja rasistisia ilmiöitä.”

En tiedä kuka järjen jättiläinen on ohjeistuksen takana, mutta kenttäpoliiseille lähetettyä viestiä täytyy pitää äärimmäisen törkeänä kehotuksena, joka ei kasvata kantaväestön luottamusta poliisiin, vaan huonontaa sitä samalla, kun oikean tiedon pimittäminen heikentää kantaväestön turvallisuutta ja tuhoaa yhteiskuntarauhaa.

Ohjeistus on selkeästi laadittu palvelemaan turvapaikanhakijoita, muslimimiehiä, ei kantaväestöä, jonka mahdollisuutta saada oikeaa tietoa ohjeistus nimenomaan pimittää.

Monikulttuurisuuden edistäminen on johtanut kaikkialla läntisessä Euroopassa tuhon tielle, jota kuvaavat esimerkit löytyvät Ranskasta, Ruotsista, Saksasta, Britanniasta, Belgiasta ja ikävä kyllä myös Tanskasta.

Monikulttuurisuuden - islamilaisen maailman Eurooppaan rynnistämisen – edistäminen, on tuottanut kymmeniä terrori-iskuja, satoja ennakkoon ehkäistyjä iskuja, terroriuhan kasvun, kasvavaa turvattomuutta, väkivallan uhan kasvun ja seksuaalirikosten jatkuvasti leviävän massiivisen epidemian.

Yhteiskunnallisen koheesion kannalta monikulttuurisuuden edistämistavoite on edesauttanut yhteiskunnan polarisaatiota, jonka kaksi päärintamaa ovat globalismia edistämään pyrkivät monikultturistit, ja lokaalia, oman maan ja kansan etua ykkösenä pitävät lokalistit.

Globalistien ja lokalistien suhde kansainvälisyyteen poikkeaa toisistaan merkittävästi. Siinä, missä globalistit korostavat avoimia rajoja ja syleilevät koko maailmaa, lokalistit haluavat edistää kansainvälistä kehitystä maltillisesti, ottamalla huomioon turvallisuusriskit sekä ehkäisemällä haitallista ja vaarallista maahanmuuttoa.

Oulun kaupunki on itselleni hyvin tuttu, sillä se oli asuinkuntani noin 30 vuotta. Ensimmäisen kerran kävin Oulussa jo vuonna 1955 ollessani noin kahden viikon ikäinen. Lensin äitini kanssa Ouluun, josta matkasimme Muhokselle, jossa perheemme asui noin vuoden isäni työn vuoksi.

Uusi, ja huomattavasti pidempi periodi Oulussa alkoi vuonna 1968, kun muutimme synnyinkaupungistani Helsingistä pohjoiseen isäni saaman professuurin siivittämänä.

Nuoruuteni Oulu tunnettiin yliopistosta, joka rakennettiin suolle, syväsatamasta, joka kaivettiin kuivalle maalle ja teatterista, joka nousi torin rantaan meren päälle.

Rakennustaiteellisesti voi sanoa, että yliopisto ja teatteri eivät silmää hivele. Kiinasta Nokian toimintaan tutustumaan saapuneet vierailijat ihmettelivät aikoinaan kaupunkia esitelleelle tuttavalleni​​​​, kuinka uhkarohkeita Oulun päättäjät ovat pystytettyään ydinvoimalan kaupungin keskustan liepeille torinrantaan. Tarkoittivat teatterirakennusta.

Nokian johdolla alkaneen taloudellisen kasvun ja elektroniikkateollisuuden nousun myötä Oulusta ryhdyttiin käyttämään nimitystä teknologiakaupunki. Kaupungin imago oli vahvasti positiivinen.

Mikään ei kuitenkaan ole niin katoavaista kuin hyvä maine. Nokian johdon ylimielisen toiminnan seurauksena alkanut alamäki muistetaan Oulussa pitkään, kun yhä harvempi oululainen työllistyi teknologiayhtiön palvelukseen.

Nyt Oululla on jälleen uusi imago. Kaupunki tunnetaan tällä hetkellä ulkomaalaisista lapsenraiskaajista, joita on paljastunut viime aikoina kuin sieniä sateella. Nimien perusteella raiskaajia yhdistää ulkomaalaisuuden lisäksi heidän kulttuurinen taustansa, islamilainen maailma.

Suomalaiselle, ja nähtävästi myös oululaiselle, poliittiselle kulttuurille ominaista on, että selkeintä yhteistä nimittäjää ei haluta nähdä tekojen motiivien taustalla. Kyse on samantyyppisestä todellisuuspakoisesta reaktiosta, joka on tapahtunut lähes jokaisen terrori-iskun jälkeen.

Poliitikoille ja kaikenkarvaisille sosiaalisedille ja –tädeille sekä ”kulttuuritulkeille” tuntuu olevan mahdotonta havaita ja myöntää, että raiskaajien uskonnollis-kulttuurisella taustalla (islam) on jotain tekemistä lapsiin ja tyttöihin kohdistuvien seksuaalirikosten kanssa.

Ilmiö on tuttu terrori-iskuista, joiden jälkeen läntiset selittelijät ovat kilvan kieltäneet, että terrorilla olisi jotain tekemistä islamin kanssa. Ei auta, vaikka iskun tekijä karjuu kurkku suorana Allahu akbaria ja terroristiorganisaatio ottaa iskun nimiinsä, suomalaiset ”asiantuntijat”, poliitikot, toimittajat ja sosiaalialan höppänät tietävät paremmin.

Pelko pois, elämä jatkuu vanhalla radalla niiden osalta, jotka eivät sattuneet iskun kohteeksi tai altistuneet raiskattavaksi?

Miksi Suomessa käytävässä julkisessa keskustelussa ei haluta nähdä ilmiselvää yhteyttä, jonka kuka tahansa näkee sekä terroritekojen että seksuaalirikollisuuden järkyttävän kasvun taustalla?

Johtuuko tosiasioiden kieltämiseen liittyvä reaktio pelosta vai siitä, että vuosikausia jatkunut yhteiskunnallinen aivopesu on saanut ”asiantuntijat” ja poliitikot oikeasti uskomaan mantraan, jonka mukaan ”kaikki kulttuurit ovat yhtä arvokkaita”?

Jotta ei jää mitään epäselvää, totean jälleen kerran, että pidän perinteistä länsimaista kulttuuria monin verroin parempana kuin yhdenkään islamilaisen maan kulttuuria.

En viitsi toistaa kaikkia perusteita, miksi olen tätä mieltä, mutta suosittelen tutustumista islamilaiseen lakiin, shariaan, ja sen sisällä erityisesti naisen asemaan ja erilaisiin rangaistuskäytäntöihin. Naisista ja shariasta kirjoitin aiemmin esimerkiksi täällä. 

Muutama ajatus kannattaa myös uhrata sille, miksi muslimit sotivat jatkuvasti keskenään Lähi-idässä. Kuinka monta sataa vuotta muslimit ovat riehuneet lähes yhtäjaksoisesti? Haluaako joku aidosti saman monikulttuurihulluuden länsimaiseen yhteiskuntaan?

Tärkeää on myös tiedostaa, että islamilaisen maailman perusajatus on koko maailman saattaminen islamin vallan alle. Tämä ei ole foliohattuteoria vaan islamilaisen maailman perusajatus.

Kun islamista puhutaan rauhan uskontona, tarkoittaa se muslimeille sitä, että rauha tila saavutetaan siinä vaiheessa, kun kaikki ihmiset ovat alistuneet islamille. Islam tarkoittaa nimenomaan alistumista.

Päättävässä asemassa olevien poliitikkojen kiemurtelu ja tosiasiat kieltämään pyrkivä motiivien etsintä terrorin ja raiskausten taustalta on tuottanut yhteiskuntaan valtavan määrän surua ja murhetta. Joillekin suomalaisille poliitikkojen vastuuton toiminta on tarkoittanut hengen menetystä tai elinikäisiä sielullisia / fyysisiä vammoja.

Poliitikkojen lisäksi tosiasioiden aktiivisia kieltäjiä ovat olleet lähes kaikki valtamediat. Mitä enemmän surullisia tapahtumia on ilmennyt nimenomaan muslimien tekemänä, sitä hanakammin valtamedia on hehkuttanut monikulttuurisuutta.

Erityisesti Yleisradiolla on tapana käynnistää valkopyykkäys, jonka aikana se on nostaa esiin surumielisiä tarinoita Suomeen saapuneista turvapaikanhakijoista. Näin kävi myös Oulun lapsiraiskausten paljastuttua.

Törkeää ja säälittävää toimintaa medialta, joka on pimittävän ja harhaanjohtavan uutisointinsa vuoksi yksi merkittävimmistä syyllisistä siihen, miksi nuoret naiset ja tytöt eivät ymmärrä millaiseen vaaraan asettavat itsensä antautuessaan aikuisten muslimimiesten houkuttelulle.

Poliitikkojen ja valtamedian pitkään toteuttama manipulaatio, jonka mukaan monikulttuurisuus on hieno ja kannatettava asia, on merkittävin syy siihen, miksi suurimmalle osalla kansalaisista muodostui aikanaan täysin väärä kuva rajan yli tulleista.

Pääministeri Juha Sipilä tarjosi kotiaan viestittäen suomalaisille, että muut voivat tehdä samoin. Media kannusti ja kehotti, Yleisradio rakensi julkisuudessa kuvaa, jonka mukaan autuaita ovat ne, jotka majoittavat kotiinsa tuntemattomia miehiä, pääsääntöisesti muslimeja.

Jos Suomessa on vielä oikeudenmukaisuutta jäljellä, pitäisi kaikki vastuulliset saada jossain vaiheessa vastuuseen teoistaan, poliitikot törkeästä oman kansan turvallisuuden vaarantavasta toiminnasta, sekä useat mediat ja toimittajat valheellisen viestin tarkoitushakuisesta ja toistuvasta levittämisestä.

Ei ole lopulta vaikea arvata, miksi Oulun kaupunginvaltuusto ei halunnut käsitellä Oulun raiskaustapauksia tuoreeltaan kokouksessaan, kun valtuutettu Sebastian Tynkkynen (ps) ja perussuomalaisten muut edustajat sekä Junes Lokka (asyl) vaativat avointa keskustelua Oulun turvallisuustilanteesta.

Poliitikot Oulussa ja muualla Suomessa eivät välttämättä pelkää muslimimiehiä, sen sijaan he pelkäävät valtansa menettämistä, kansalaisten suuttumusta ja vihaa, joka näkyy vaaliuurnilla.

Tällä hetkellä kokoomuksessa, sdp:ssä, keskustassa, vasemmistoliitossa, vihreissä, rkp:ssä ja kd:ssä mietitään pää punaisena strategioita, millä tavoin selvitä tilanteesta, jossa yhä useampi kansalainen on oivaltanut, että eduskunnassa on ainoastaan yksi puolue, jonka piirissä on oltu jo vuosien ajan täysin oikeassa sen suhteen, mitä tuleman pitää, jos maahanmuuttopolitiikassa ei toimita järkevästi, omaa kansaa suojaavalla tavalla.

Tiedättekö miten kansalaisten elämästä irrallaan päätöksiä tekevä poliittinen eliitti toimii, kun eteen tulee asia, jonka suhteen ei uskalleta ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, koska joku voi loukkaantua ja ennen vaaleja saattaa kannatus huveta sen vuoksi?

Poliittinen eliitti perustaa työryhmän tai järjestää seminaarin.

Ja tiedättekö mitä? Sipilä on kertonut, että maahanmuuton ongelmien ratkomiseen perustetaan työryhmä! Oulun kaupunginvaltuusto puolestaan pitää seminaarin ensi vuonna, kunhan joulukiireiltään ehtii.

Mikä onkaan helpompi tapa vältellä vastuuta kuin piiloutua työryhmien ja seminaarien taakse yhdessä muiden vastuuttomien kanssa? Yhdessä vaikka jyrkänteeltä alas, koska konsensus on kivaa hommaa ilman henkilökohtaisen vastuun häivää. 

Herätkää nyt jo suomalaiset. Teille nauravat jo naurismaan aidatkin. Vain täydelliset lampaat alistuvat pelkurimaisten poliitikkojen vallan alle.

Ja toisaalta, valtamedian piirissä ei kannata ihmetellä, miksi toimittajien arvostus ja kansalaisten luottamus mediaan laskevat jatkuvasti.

Kuka hitto arvostaa mediaa tai toimittajaa, joka kertoo kansalaisille satuja ja tarinoita sen sijaan, että avaisi ihmisille todellisuutta, jonka mukaan jokainen kansalainen ymmärtää mikä on hyvästä ja mikä pahasta.