Raiskaus, törkeä raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ovat rikosnimikkeitä, joiden taustalla on [syytettyjen nimistä päätellen] useita islaminuskoisia miehiä. Suomalaiset saivat lukea Oulun alueella tapahtuneiksi epäillyistä lukuisista törkeistä rikoksista viime viikolla sosiaalisen median aktiivin havainnon ansiosta.

Ulkomaalaisten tekemät seksuaalirikokset eivät ole ensimmäistä kertaa tapetilla, sillä lokakuussa 2011 Länsiväylä-lehti uutisoi seuraavaa: 

”Tilastokeskuksen rikostilastojen mukaan raiskausrikoksiin syyllisiksi epäillyistä peräti 45 prosenttia on ulkomaalaisia tai ulkomailla syntyneitä. Koko maan kattava tilastotieto on viimevuodelta [2010].

Vastaavasti ulkomaalaisten osuus koko väestöstä oli 3,1 prosenttia vuonna 2010.”

Vuoden 2010 tilaston mukaan lähes joka toinen raiskaukseen syyllistynyt on ulkomaalainen.

Maaliskuussa 2015 Iltalehti kertoi vuosiin 2010 – 11 liittyvästä tutkimuksesta, jossa tutkittiin ulkomaalaistaustaisten rikollisuutta Suomessa:

”[Martti] Lehden mukaan Afrikassa syntyneiden Suomessa asuvien henkilöiden raiskausrikosten taso oli edellä mainittujen neljän tekijän huomioimisen jälkeenkin 12-kertainen kantaväestöön verrattuna.

Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa syntyneiden henkilöiden kohdalla taso oli vieläkin korkeampi, peräti 13-kertainen.”

Seuraavassa tarkastelen aihepiiriä hieman laajannetun näkökulman mukaisesti. Kirjoituksen loppupuolella on viimeisten vuosien (2014, 2016) tilanteesta kertovaa ikävää tilastotietoa.

Miksi otsikko viittaa eduskuntaan eikä hallitukseen, jonka vastuulla poliittiset päätökset lopulta ovat?

Siksi, että yhtä puoluetta lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet ovat tukeneet hallituksen ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkaa.

Osa puolueista, kuten vasemmistoliitto, vihreät ja sdp ovat olleet valmiita jopa löysempään linjaan nimenomaan humanitaarisen maahanmuuton osalta. Humanitaarinen maahanmuutto on yhteiskuntarauhan sekä naisten ja tyttöjen kannalta kaikkein vaarallisinta maahanmuuttoa, kuten tämän(kin) kirjoituksen perusteella pitäisi selvitä. 

Keskusrikospoliisin (krp), poliisin ja Tilastokeskuksen esittämät faktat kertovat selkeästi millä tavalla syyskesällä 2015 alkanut invaasio heikensi erityisesti naisten ja tyttöjen turvallisuutta.

Huomattavaa on, että koko oppositio perussuomalaisia lukuun ottamatta kehui hallituksen toteuttamaa avoimien rajojen politiikkaa. Opposition punavihreiden ja hallituksen mielestä turvapaikkapolitiikassa on ollut kyse inhimillisestä toiminnasta, jollaiseen Suomi on sitoutunut kansainvälisten sopimusten kautta.

Juridista velvoitetta Suomella ei ole ollut, päinvastoin, Suomi olisi voinut halutessaan estää invaasion tulon rajan yli. Invaasion estoon olisi riittänyt Suomen lain ja - niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin - kansainvälisten sopimusten noudattaminen.

Kyse oli vain ja ainoastaan eduskunnan enemmistön ja hallituksen tahdosta. Tavallaan kansa sai mitä tilasi, vaikka ei välttämättä ymmärtänyt tilanneensa juuri tällaista elinympäristöään ja isänmaataan tuhoavaa politiikkaa.

Virallisista tilastoista löytyvä karu tieto on varmuudella myös hallituksen tiedossa. Toisin sanoen hallitus, erityisesti pääministeri Juha Sipilä (kesk), ulkoministeri Timo Soini (sin) ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok) edeltäjineen (kokoomuksen Petteri Orpo ja Paula Risikko) eivät ole voineet olla tietämättömiä siitä, millaista jälkeä heidän politiikkansa tuottaa.

Nostan tilastoista seksuaalirikollisuuden esiin siksi, että suomalaisille paljastui viimeistään viime viikon aikana, millä tavoin poliisi yritti pimittää naisiin ja lapsiin kohdistuvaa törkeää rikollisuutta, kun tekijöinä ovat olleet ulkomaalaistaustaiset henkilöt.

Poliisi tiedotti seksuaalirikoksista vasta sen jälkeen, kun sosiaalisen median aktiivi sai sattuman kauppaa tiedon rikoksista. "Viidakkorummun" välityksellä tieto levisi kulovalkean tavoin ja poliisi oli pakotettu informoimaan aiheesta.

Outoa tapahtumaketjussa on myös se, että valtamedian rikostoimittajat eivät reagoineet ennen sosiaalisen median aktiiveja. Yleensä toimittajat tarttuvat ahnaasti törkeisiin rikoksiin. Ja kuten tiedetään, jokaisella hyvällä rikostoimittajalla on oma tiedottaja poliisin sisällä.

Oulun poliisin tiedotuksen tökerö toiminta herättää kysymyksiä. Esimerkiksi sen, mikä taho ohjaa poliisin tiedotusta? Kuten muistetaan, edellisen kerran [poliisin] tiedotus tökki pahoin syksyllä 2015, jolloin Poliisihallitus ohjeisti poliisilaitoksia vaikenemaan tiedosta, jos rikoksentekijän status on turvapaikanhakija. 

Lapsikin ymmärtää, että Poliisihallitus toimi yleisen turvallisuuden vastaisesti ja naisvihamielisesti, sillä miten ihmeessä ihminen voi välttyä ikäviltä seurauksilta, jos hän ei tiedä millaisten henkilöiden suhteen täytyy olla varauksellinen.

Rikoksentekijöiden taustan pimittäminen yhdessä valtamedian levittämän harhaanjohtavan uutisoinnin kanssa antoi kansalaisille virheellisen kuvan muslimimiesten kulttuurisista tavoista, joihin kuuluu olennaisena osana naisen pitäminen miestä alempiarvoisena. Länsimaisittain pukeutuva nainen ja tyttö ovat useille muslimikulttuurista saapuville miehille ”vapaata riistaa”, kuten viime vuosina on usein nähty.

Jotta kokonaiskuvasta ei synny väärää käsitystä, täytyy muistaa, että ylivoimainen enemmistö kentällä toimivista poliiseista ei hyväksy Poliisihallituksen toimia eikä joidenkin poliisilaitosten johdon harjoittamaa pimitystä.

Poliisihallitus ei kuitenkaan hellitä, sillä aivan äskettäin uutisoitiin päätöksestä, jonka mukaan poliisien sisäinen ilmiantojärjestelmä levitetään koskemaan kaikkia poliisilaitoksia. Poliisihallitus ei piittaa siitä, että Poliisijärjestöjen liitto (SPJL) vastustaa ilmiantojärjestelmän käyttöönottoa.

Poliisihallitus on siirtynyt orwellilaiseen aikaan, joka tarkoittaa sitä, että kansalaisten puolella olevien kenttäpoliisien on syytä pitää kieli keskellä suuta. Jos vääriä (kiellettyjä) sanoja tai vihaista puhetta lipsahtaa ulkoilmaan, saattaa joku aivopesun kohteeksi antautunut virkaveli- tai sisko käräyttää työparinsa nimettömän ilmiannon turvin.

Sisäministeriö ohjaa poliisin toimintaa, joten viimeisen kolmen ja puolen vuoden ajan poliisin toiminnan ohjeistaminen on ollut täydellisesti kokoomuksen käsissä. 

Seksuaalirikosten määrän kasvuun tutustuessa valitsin verrokeiksi vuodet 2014 ja 2016. Vuosi 2014 on mukana siksi, että se on viimeinen vuosi ennen invaasiota. Vuosi 2016 siksi, että sen perusteella voi arvioida tiettyjen kansanryhmien lukumääräisesti merkittävän rantautumisen aiheuttamaa muutosta.

Ulkomaalaisten henkilöiden tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten kokonaismäärä kasvoi peräti 50,1 prosenttia vuodesta 2014  vuoden 2016 loppuun mennessä.

Vuonna 2014 ulkomaalaisten epäiltyjen osuus kaikista Suomessa tehdyistä seksuaalirikollisista oli 15,4 prosenttia. Vuonna 2016 vastaava luku oli jo 28,8 prosenttia.

Ulkomaalaisten henkilöiden tekemiksi epäiltyjen raiskausrikosten kokonaismäärä kasvoi samana aikana (2014 -> 2016) 41,9 prosenttia.

Vuonna 2014 ulkomaalaisten epäiltyjen osuus kaikista raiskausrikoksista oli 23,8 prosenttia, kun se oli vuonna 2016 jo 34,0 prosenttia.

Vuonna 2014 ulkomaan kansalaisten osuus väestöstä oli noin 4,0 prosenttia, vuonna 2016 prosentti oli noussut ollen 4,4. Ulkomaan kansalaisten vuotuista määrää voi tarkastella täältä. Suomen asukasluku vuoden 2014 osalta löytyy täältä ja vuoden 2016 täältä.

Valtioneuvoston julkaisun mukaan vuonna 2015 Suomeen tuli noin 32 500 turvapaikanhakijaa, Irakista heitä saapui 20 485 ja Afganistanista 5 214.

Suomalainen valtamedian markkinoi (valehteli)  maahan pyrkiviä hätää kärsivinä naisina ja lapsina, vaikka todellisuudessa ylivoimainen enemmistö oli nuoria hyväkuntoisia miehiä.

Miten  kyseisistä maista (Irak, Afganistan) saapuneiden tulo on näkynyt seksuaalirikollisuuden sektorilla?

Keskusrikospoliisin tutkima tieto kertoo:

”Vuonna 2016 tuhatta Suomessa oleskelevaa irakilaista kohden oli 12,9 seksuaalirikosepäilyä. Afganistanilaisten vastaava luku oli 10,9. Tuhatta Suomen kansalaista kohtaan vastaava luku oli 0,3.”

Keskusrikospoliisin antama tieto tarkoittaa, että trendin jatkuessa samanlaisena irakilaisten todennäköisyys syyllistyä seksuaalirikokseen on 43-kertainen ja afgaanien 36-kertainen suhteessa suomalaisiin.

Suomessa on toteutettu ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena on saatu vuosittaiset miljardikulut, järkyttävä määrä seksuaalirikoksia, terrori-isku, murhia ja tappoja sekä kasvanut terrorismin uhka. Suomalaiset ovat lisäksi eduskunnan päätöksin pakotettuja maksamaan itselleen äärimmäisen haitallisen politiikan kustannukset ja fyysiset seuraukset.

Maahanmuutto on tuottanut Suomeen runsain mitoin väkeä, joka ei työllisty eikä halua sopeutua länsimaiseen kulttuuriin, kuten tiettyjen rikostyyppien yleistymisestä ulkomaalaisten tekijöiden osalta on nähtävissä.

Tosiasiat ovat kertoneet jo useiden vuosien ajan, että maahanmuuttokriittiset, joita Yle ja muu valtamedia ovat nimitelleet vuosien ajan rasisteiksi ja ksenofobeiksi, ovat olleet alusta pitäen oikeassa.

Suomalaisten enemmistö vaikuttaa sen sijaan harvinaisen itsetuhoiselta ja masokistiselta sekä kylmältä joukolta, kun ottaa huomioon, että suurin osa haittapolitiikalle vaaleissa tukensa antaneista omaa jälkikasvua.

Tämän tekstin alussa mainittuun seksuaalirikosvyyhteen liittyen Oulun poliisilaitoksen rikosylikomisario  kertoo Iltasanomien mukaan seuraavaa:  

”Meneillään ei ole seksuaalirikosten ilmiö, jossa ulkomaalaiset kulkevat kaduilla raiskaamassa. Nämä vain sattuivat samaan ajankohtaan. Tapahtumat eivät liity toisiinsa eikä yhtään tapausta ratkota oman käden oikeudella jotakin kansanryhmää kohtaan.”

Siinä mielessä rikosylikomisario on oikeassa, että kyse ei ole seksuaalirikosten ilmiöstä vaan tiettyjä kansanryhmiä edustavien ulkomaalaisten miesten jo vuosia sitten aloittamasta trendistä, jota on jatkunut ainakin kymmenen vuotta.

Ilmiö tarkoittaa jotain hetkellistä asiaa, trendi puolestaan kehityssuuntaa, pidemmän aikavälin tapahtumaketjua.

Lopuksi on todettava, että omia kansalaisiaan ajattelevat hallitus ja eduskunta asettaisivat trendin johdosta joidenkin islamilaisten maiden kansalaiset maahantulokieltoon.

Uskonnolla ja kulttuurilla on merkitystä, kristinuskon perintöön tukeutuva länsimainen kulttuuri on täysin ylivoimainen afrikkalaisiin ja lähi-itäläisiin uskonnollis-poliittisiin kulttuureihin tai heimoperinteisiin verrattuna.

Ikävä kyllä, Suomen hallitus ja eduskunnan enemmistö eivät ole tehneet elettäkään ehkäistäkseen edes kaikkein haitallisimman maahanmuuton vyörymistä rajan yli.