Tilastokeskuksen julkaistua väestöennusteensa viime perjantaina alkoivat valtamedia, populistiset valtavirtapuolueet ja eräät etujärjestöt vyörytyksen maahanmuuton puolustelemiseksi. Syntyvyyden laskusta tehtiin välittömästi se johtopäätös, että maahamme muka tarvitaan lisää väkeä ulkomailta.

Ei se asia kuitenkaan noin mene. Työvoiman tarpeen kannalta keskeisiä ovat kolme tekijää: huoltosuhde, työn tuottavuus ja kysyntä, joka riippuu ostovoimasta ja sen takana olevasta arvotuotannosta ja tietenkin myös hinnoittelusta. Niillä ei ole tekemistä syntyvyyden eikä väestömäärien kanssa muutoin kuin välillisesti.

Valtamediassa ja vasemmisto- sekä oikeistopuolueissa tehtiin kuitenkin (Perussuomalaisia lukuun ottamatta) se johtopäätös, että maahamme tarvitaan ilman muuta siirtolaisia ulkomailta syntyvyyden paikkaamiseksi.

Yleisradio marssitti studioon vasemmistoliiton Li Anderssonin ja kokoomuksen Antti Häkkäsen, joiden mielestä maahanmuuttoa tarvitaan. Puolueiden vivahde-ero koski lähinnä sitä, pitäisikö maahanmuuton olla työperäistä vai ei. Anderssonin mielestä oleskeluoikeuksia ei olisi syytä valikoida millään tavalla.

Molemmat ovat väärässä tavoitellessaan lisää maahanmuuttoa. Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen osoitti tänä syksynä julkaistussa tutkimuksessaan ”Kuinka kalliiksi halpatyövoima tulee?”, että työperäinen maahanmuutto ei kompensoi sosiaalietuusperäisestä haittamaahanmuutosta koituvia tappioita.

Tutkimuksen mukaan myös työperäinen maahanmuutto on osoittautunut haitalliseksi, sillä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien myönteinen nettovaikutus julkiseen talouteen heikkenee maassaolovuosien myötä. Suomeen tulevien työllisyysaste laskee kantaväestön työllisyysasteen alapuolelle muutaman vuoden maassa asumisen jälkeen. Tähän lukuun ei ole otettu huomioon pakolaisia ja turvapaikanhakijoita vaan työperäiset maahanmuuttajat.

Työvoiman saatavuusharkinnasta luopuneeseen Ruotsiin tulleista vain 12 % on sijoittunut aloille, joilla on työvoimapulaa. Sen sijaan yli 70 % niistä tietyllä aikajänteellä saapuneista, jotka maahan jäivät, haki turvapaikkaa. Käsittelin aihetta muun muassa täällä.

Ylen TV1:n ohjelmassa esitettyyn kysymykseen ”pelastaako työperäinen maahanmuutto?”, voidaan siis vastata: ei pelasta. Sen ei myöskään tarvitse ”pelastaa”, sillä emme me suomalaiset ole missään vaarassa saati että tarvitsisimme moisia metafyysisiä uhkakuvia osataksemme hoitaa talouttamme.

Sellaisilla uhkakuvilla kuitenkin pelotellaan vaalien lähestyessä, kun myös elinkeinoelämä on tekaissut syntyvyyden laskusta näppärän aseen halpatyövoiman houkuttelemiseksi. Vasemmisto puolestaan haalii lisää maahanmuuttoa oman internationalistisen ideologiansa vuoksi.


Maahanmuuttomäärien lisääminen ei paranna työn tuottavuutta

Olennaista työvoiman tarpeen kannalta on, että eläkeläisten määrän kasvaessa ja eläkkeiden ostovoiman heiketessä myöskään kulutus ja kysyntä eivät pysy ennallaan, ja siksi työvoimaa ei tarvita entiseen tapaan. Maahanmuuton vaikutuksesta huoltosuhde puolestaan on heikentynyt entisestään.

Suomessa kyllä työskennellään melko paljon, mutta työ tuottaa huonosti, sillä liian suuri osa työstä tehdään vain huoltavan verkoston piirissä. Se ei siis tuota vaihtokelpoisia arvoja, jotka voitaisiin vaihtaa rahaksi markkinoilla ja jotka tuottaisivat kansantalouteemme pätäkkää. Maahanmuutto on kokonaisuutena heikentänyt huoltosuhdetta, sillä erittäin suuri osa humanitaarisesta ja sosiaalietuusperäisestä maahanmuutosta on pitkäaikaisesti työttömänä.

Maahanmuuttomäärien kasvattaminen on näin ollen täysin väärä lähestymistapa syntyvyyden laskusta johtuvien kuhmujen paikkaamiseen väestöpyramideissa, sillä maahanmuuttomäärien lisääminen ei paranna työn tuottavuutta mutta heikentää huoltosuhdetta.

Niinpä pitäisi keskittyä työn tuottavuuden kasvattamiseen, työllisyysasteen nostamiseen ja huoltosuhteen parantamiseen omin toimin, esimerkiksi koulutusta tehostamalla, omatoimisuutta lisäämällä ja liikkuvuutta parantamalla. Apua olisi jo sosiaalietuusperäisen maahanmuuton lopettamisesta tai pakolaisina ja turvapaikanhakijoina tulevien määrän pysyvästä leikkaamisesta entisenlaisiin kiintiöihin.

Mikäli omat havaintoni paikkaansa pitävät, Li Andersson ja Antti Häkkänen joko eivät ymmärrä työvoimapolitiikasta eivätkä kansantaloustieteestä yhtään mitään tai he petkuttavat kansalaisia tahallaan populistisista syistä: säilyttääkseen kasvonsa ideologista valtaa käyttävien moraaliposeeraajien piirissä. Kyseessä voi olla myös vasemmiston ja oikeiston keskinäinen bluffi. Se puolestaan voidaan kokea läimäytyksenä kantaväestöä vastaan, sillä he ammentavat hyväntekeväisyytensä suomalaisten ihmisten aarrearkusta.


Sosialistit ja porvarit jälleen samalla puolella suomalaisia vastaan

Myös Helsingin Sanomat aloitti Tilastokeskuksen julkaiseman väestöennusteen pohjalta synkistelyn löydettyään siitä käsikassaran maahanmuuttomäärien puolusteluun. Lehti julkaisi aiheesta muun muassa jutut ”Suomen tulevaisuus vaikuttaa nyt aiempaa synkemmältä ”ja ”Uusi ennuste antaa entistä dramaattisemman arvion: väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2030”. – Mitään hätää ei siis pitäisi olla. Väkiluvun väheneminen voi olla myös hyväksi tuotannon tehostuessa. Lisäksi väkiluvun väheneminen olisi toivottavaa globaalisti, ekologisista syistä.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK taas teki väestöennusteesta keppihevosen, jolla se alkoi ratsastaa estottomasti halpatyövoiman tuontia oikeuttaakseen. Huvittavin EK:n vaalitentissä oli demarien Antti Rinne, jolla oli muurahaisia sukissaan kierrellessään ja kaarrellessaan sen ikävän tosiasian ympärillä, että puolue ajaa sosiaalietuusperäisen haittamaahanmuuton jatkamista, ja Rinteen viimeaikaisista väitteistä huolimatta puolueen muut edustajat ovat puoltaneet äänekkäästi myös ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista.

Niitä edistäessään kummatkin vasemmistopuolueet lyövät kirveensä kiveen niin että kipinät sinkoilevat. Mutta tapahtumajärjestäjä EK lienee tyytyväinen, sillä omassa vaaliohjelmassaan se on vaatinut lisää työvoimaa ulkomailta, vaikka järjestöllä itsellään ei vaalikelpoisuutta eduskuntavaaleissa olekaan. Kokoomus ja vasemmistopuolueet tekevät kuitenkin likaisen työn EK:n puolesta.

Syntyvyyden laskusta innostuneena EK lähestyy suomalaisia työttömiä myös perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaisella esityksellä, jonka mukaan Suomen pitäisi maksaa 70 prosentin palkkatukea turvapaikan saaneen työllistämiseksi. Mutta EK ei ole ajamassa tukea kantaväestöön kuuluvien suomalaisten töihin saamiseksi, vaikka se kävisi ilman kallista kouluttamista, kielimuureja ja kotouttamista.

On sekä naurettavaa että säälittävää, että aivan kaikki Suomen puolueet yhtä lukuun ottamatta hoilaavat massamaahanmuuton puolesta – maahanmuuton, josta ei ole osoitettu olevan mitään sellaista hyötyä, jota ilman ei täällä tultaisi toimeen. Sen sijaan näyttöä haitoista on kertynyt kyllä, eivätkä ne mahdu pelkkien taloudellisten tekijöiden piiriin. Tuloksena on saatu nonkonformismia, epäkoheesiota, intressi-, arvo- ja kulttuuriristiriitoja sekä yleistä eripuraa ja jopa väkivaltaa, jotka heikentävät sosiaalista pääomaa ja luottamusta sekä vähentävät yhteiskunnallista tehokkuutta.

Kun EK:n vaalitentin juontaja esitti puolueiden puheenjohtajille provokatiivisen kysymyksen, ”mitkä puolueet eivät olisi valmiita hallitukseen Perussuomalaisten kanssa?”, käsivarttaan nostivat muiden muassa svenska folkpartietin Anna-Maja Henriksson ja kokoomuksen Petteri Orpo, jonka mielestä Perussuomalaisten kannassa ei ole tapahtunut muutosta. – Ei olisi pitänytkään, sillä ei minkään muunkaan puolueen kuin kokoomuksen näkemyksistä päätetä kokoomuksessa.

Ongelma ei ole Perussuomalaisissa vaan siinä, että kyseisenlaista ennakkoasetelmaa viritellään median syötteellä viisi kuukautta ennen vaaleja. Kyseinen pois sulkemisen politiikka on cordon sainitairea, joka muistuttaa vaarallisesti poliittisesta historiasta tunnettua kassakaappisopimusta.

Kaiken tämän tapahtuessa emeritusprofessori ja rationalisti Esko Valtaoja puolestaan totesi, että ainoa järjen ääni tulee Jussi Halla-aholta. Tähtitieteilijä tosin erehtyi hieman. On meitä muitakin, niin kuin kai on aina ollut.


Maahanmuutto ei ole vain taloudellinen vaan myös kulttuurinen ja väestöpoliittinen asia

Meistä Perussuomalaisista on tullut sekä suomalaisten vasemmistoduunarien että kansallista etua ajattelevien oikeistolaisten – niin opiskelijoiden, eläkeläisten kuin vähävaraistenkin – turvasatamia, joissa asioita ei arvioida eturyhmien näkökulmasta vaan aidolla poliittisella tavalla: kansallisen kokonaisedun kannalta.

Käsityksemme mukaan yksittäinen etu toteutuu kansallisvaltioiden kautta – näkökulma, joka on unohdettu eripuran keskellä ja päätösvallan karattua maamme rajojen ulkopuolelle.

Olemme myös tulevaisuuspuolue, jossa Suomen tulevaisuutta pohditaan muillakin perusteilla kuin euroilla tai senteillä. Maahanmuuttoa ei pidä arvioida pelkillä taloudellisilla tekijöillä eikä myöskään vieraiden kansakuntien eduilla. Maahanmuutolle ei synny mitään yksiselitteistä oikeutusta siinäkään tapauksessa, että se jollakin tavoin saataisiin näyttämään taloudellisesti tarpeelliselta.

Sen sijaan meidän tulee ratkaista väestöpoliittiset kysymyksemme kansanvaltaisesti, omalta perustaltamme ja tahtomme mukaisesti. Sillä maahanmuutolla on talousvaikutusten lisäksi aina myös sosiaalipoliittisia, kielipoliittisia, kulttuuripoliittisia, turvallisuuspoliittisia ja väestöpoliittisia vaikutuksia. Ne kaikki on nyt yritetty haudata kapealla kauppiaan järjellä harjoitettavaan retoriikkaan. Omakulttuurisuus on itseisarvo – monikulttuurisuus ei ole, vaan enintään jokainen sen osakulttuuri voi olla, ja tietenkin sekin jokaiselle kansakunnalle itselleen.

Vasemmisto on pyrkinyt toteuttamaan universaalisosialistisia rajattoman maailman periaatteitaan aina, ja vasemmistopuolueiden tavoitteena on ollut kiistää kansakuntien määräysvalta sen itsensä tuottamaan hyvinvointiin ja yksilöiden omistusoikeus heidän kausaalisesti ansaitsemaansa varallisuuteen. Joten tämä oli jo tuttua.

Petollisimpia ovatkin olleet porvarilliset puolueet kepu ja kokoomus, joissa on euron kuvat silmissä kiiltäen ylenkatsottu suomalaista kulttuuria ja omaa itsemäärämisoikeuttamme sekä suorastaan toivottu dramaattisia väestöllisiä muutoksia seurauksista välittämättä. Totuus on, että mikään maa ja kansakunta ei ole entisensä, jos sen väestö vaihdetaan.

Kokoomuksen larppaus vasemmiston miellyttämiseksi on suorastaan hämmästyttävää. Näyttöä puolueen maahanmuuttolinjasta antavat Orpon ja Häkkäsen kannanottojen lisäksi sisäministeri Kai Mykkäsen ihastelut sen johdosta, että ”jo nyt viidennes ekaluokkalaisista lapsista on Espoossa maahanmuuttajataustaisia” ja että ”[p]arin vuosikymmenen kuluttua jo kolmanneksella työikäisistä espoolaisista on maahanmuuttajatausta”. ”Jo”-sanalla Mykkänen viitannee itse toivomaansa ja tavoittelemaansa suuntaan: että jatkossa suomalaislapsia olisi suhteellisesti entistä vähemmän ja ulkomaalaisia enemmän.

Koska ulkomaalaistuminen ei ole mikään itseisarvo, on käsittämätöntä, mitä sisäministeri Mykkänen ajaa, ellei sitten jotakin omaa agendaansa puoliksi maahanmuuttajataustaisena henkilönä. Edellä viittaamani Länsiväylä-lehden jutun mukaan myös Rkp:n tavoitteena on ”jo ennalta ehkäistä maahanmuuttajien asunnottomuutta”, mutta suomalaisten oman asunnottomuuden he jättävät kernaasti meidän Perussuomalaisten ja muiden ihmisten huoleksi (kirjoitin monikultturistuvan pääkaupunkiseudun ongelmista viimeksi täällä).


Suomen tulee olla suomalaisia varten

Me Perussuomalaiset haluaisimme kasvukeskuksissa olevia työpaikkoja täytettävän Suomen työttömyyskunnista vapautuneella työvoimalla, kunhan julkinen valta saataisiin asettumaan kannallemme: tukemaan suomalaisten siirtymistä töihin niihin osiin Suomea, joissa töitä on tarjolla. Sen sijaan nykyisin Suomen valtio ja kunnat tukevat kasvukeskuksissa olevien työpaikkojen täyttämistä ulkomailta vierastyövoimalla.

Suomen valtio esimerkiksi kouluttaa maahanmuuttajista ammattiautoilijoita puoli-ilmaisilla mutta veronmaksajille kalliilla kursseilla, vaikka kotimaastakin olisi saatavilla pätevää työvoimaa. Tämä on kansantaloutemme tappio, sillä maahanmuuttajista koituvan halpatyövoiman hyödyt eivät kata heidän asuttamisestaan ja suomalaisten samanaikaisesta työttömyydestä johtuvia kuluja.

Tilanne on aivan yhtä epäoikeudenmukainen myös sosiaaliturvan piirissä. Jos suomalainen perhe tai yksityishenkilö joutuu työttömäksi ja hallussa on vähäistäkin helposti rahaksi muutettavaa omaisuutta, hakijat eivät voi saada toimeentulotukea juokseviin elinkustannuksiinsa.

Sen sijaan pakolaisina tai turvapaikanhakijoina tulevat ovat lähtökohtaisesti vailla kaikkea varallisuutta, ja siksi he tulevat täyttäneiksi vasemmiston laatiman sosiaaliturvajärjestelmän köyhyysihanteet. Niinpä toimeentulotuki täyttää heidän toiveensa säntillisesti, ja kuntien asuntotoimistot pistetyttävät heidät eniten asuntoa tarvitsevina ja hädänalaisina myös kunnallisten asuntojonojen kärkeen suomalaisten veronmaksajien ohitse. Tämä on analyyttis-apriorinen tosiasia, jonka partituurit voidaan lukea sosiaalilainsäädännön perusperiaatteista.

Tällä tavoin ulkomaalaisille luodaan erinomaiset edellytykset myös lisääntymiseen tilanteissa, joissa suomalaisilla itsellään ei ole lapsiin enää varaa. Joten ei tarvitse ihmetellä, mistä johtuvat suomalaisten huono lastenhankinta, lisääntyminen ja syntyvyys. Kun päälle lisätään vielä suomalaisfeministien yleinen aseksuaalisuus ja muslimikulttuurin ekspansiivinen väestöpolitiikka, lisääntymisihanteet sekä naisten sijottaminen pitkälti synnytystehtäviin, kyseessä on kansakuntamme kohtalo.

Teidän ei pidä ihmetellä myöskään sitä, miksi olen mukana politiikassa. Olen ehdokkaana siksi, että kyseinen kehitystaantuma saataisiin katkaistuksi ja Suomi-laivan kurssi käännetyksi toiseen suuntaan kuin mihin Orpo, Mykkänen, Häkkänen ja Andersson sekä monet muut pojat ja tytöt ovat sitä ohjanneet.

Meidän ei tulisi olla huolissamme siitä, riittääkö Suomessa väkeä. Todellinen huolenaihe on, polkevatko vierasperäiset kansat ja kulttuurit jalkoihinsa meidät suomalaiset ja meidän kielemme sekä kulttuurimme, kun heitä haalitaan tänne poliittisilla päätöksillä sekä kansallisesti itsetuhoisalla virkatyöllä.