Suurvaltapresidentti Donald Trumpin möläytys suomalaismetsien haravoinnista on nostattanut riemua täällä Pohjantähden alla. Iltalehden mukaan mm. vasemmistoräppäri Paleface ja mediapersoona Aleksi Valavuori ovat ottaneet ilon irti.

Totta onkin, ettei Suomen metsissä juurikaan harrasteta haravointia. Mutta toisaalta on myös niin, etteivät metsämme ole pullollaan kuolevia ja kuolleita puita, vaan ne ovat enimmäkseen äärimmäisen hyvässä kasvukunnossa. Siitä kertoo jotain sekin, että maamme metsävarat ovat kasvaneet 1960-luvulta lähtien.

Ilmastonmuutoksen pelko ja halu suojella metsiemme biodiversiteettiä ovat kuitenkin johtaneet siihen, että myös Suomen metsiin halutaan yhä enemmän kuollutta puutavaraa. Samaan suuntaan vaikuttaa metsänomistajien kaupunkilaistuminen ja vaurastuminen, joiden seurauksena vihreällä kullalla nähdään myös muita käyttötapoja kuin rahanteko.

En tiedä ilmaston lämpenemisen tai metsänhoidon puutteiden tarkasta roolista juuri Kaliformian metsäpalojen taustalla, mutta tosiasia on, että Pohjois-Amerikan mantereen länsiosissa metsänhoidon virheet ovat yhdessä lämpimien talvien kanssa johtaneet käsittämättömän laajoihin metsätuhoihin (alla kuvaa utahilaisesta nykymetsästä). Ja sen seurauksena metsäpaloalttiuteen.

 

Ilmastonmuutoksen torjunta- ja biodiversiteetti-innossa kannattaisikin ottaa pieni aikalisä, ettemme tule heittäneeksi lasta pesuveden mukana. Enkä tällä tarkoita sitä, etteikö näitä uhkia kannattaisi ottaa tosissaan. Sen sijaan ehdotan, että huolehdimme sekä maallemme nettotuloja tuottavasta hyvästä metsänhoidosta sekä erikseen biodiversiteetistä siten, että metsämme säilyvät hyväkuntoisina myös siinä tapauksessa, että ilmastoskenaarioiden uhkakuvat toteutuvat.

Keskeistä tässä kaikessa on fossiilisten hiilenlähteiden käytön supistaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen. Jälkimmäisen osalta Sitran teettämä raportti, josta Yle uutisoi, on lupauksia herättävä. Sen mukaan ei ole tarpeen uhrata sen enempää tuottavaa metsätalouttamme kuin metsiemme ekosysteemipalveluitakaan ilmastomme pelastamiseksi - tai ainakaan Pariisin sopimuksen ehtojen täyttämiseksi.

Metsien hyvälle hoidolle on myös hyvät tieteelliset syyt, sillä pelkän hiilinielun kasvattamisen kokonaisvaikutukset eivät uusimpien tutkimustietojen valossa ole ilmastonmuutoksen kannalta merkittäviä. Paitsi siinä tapauksessa, että metsillemme käy kuten Pohjois-Amerikassa eli ne kohtaavat laajoja tuhoja, joiden seurauksena koko hiilitaseemme kääntyy negatiiviseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa
Todellinen monikäyttöluonnonvara
Donald Trump feministien hampaissa